Eddy on sosio-ekonomisesti homoseksuaali
Eddyn ympärillä hyörii tehdastyöläisiä, tehtaalta työttömäksi tai sairauseläkkeelle jääneitä, ehkä siivoajia ja kaupan kassoja.
Hänen sukunsa sankari on vankilakundi, joka pakomatkaltaan kiinni jäätyään joutuu oikeudessa syyttäjän tentattavaksi. Miksi tämä vihaa poliisia niin paljon, että on työmaalla riehuessaan nähnyt niin paljon vaivaa, että on hakenut autosta spraymaalia ja kirjoittanut seinään ”VPS” eli ”vitun poliisisiat”?
”Mutta syyttäjä hyvä te ootte ymmärtänyt ihan väärin”, syytetty sanoo. ”Se mun VPS ei meinaa Vitun poliisisiat. Se meinaa Vitun paska syyttäjä.”
”Tuo syyttäjälle öykkäröinti herättää vielä nykyäänkin värinöitä meidän perheessämme, kun tätä tarinaa kerrotaan. Siinä jätkässä oli munaa”, Ei enää Eddyn minäkertoja kertoo.
Kursiivi korostaa, kuinka hän halveksuu vanhempiaan ja muita sukulaisiaan. Siinä ympäristössä ei paljon Proustia lueta.
Édouard Louis’n esikoiromaanin Ei enää Eddy (suom. Lotta Toivanen, Tammi 2019) päähenkilö Eddy elää maailmassa, johon ei todellakaan tunne kuuluvansa. Se on täynnä juntteja, ja hän on homo.
Homo tarkoittaa tässä yhteydessä suunnilleen samaa kuin sivistynyt. Se tarkoittaa ”niitä”, jotka ovat erilaisia kuin ”me”.
Yhteisön itseymmärrys rakentuu paitsi siitä, mitä he ovat, myös siitä, mitä ja millaisia he eivät ainakaan ole. Eddy on enemmän ”niitä” kuin ”meitä”.
Eddyn seksuaalinen identiteettikin horjuu, mutta romaanin kokonaisuudessa on aivan toissijainen kysymys, onko Eddy homo vai hetero. Édouard Louis’n kirjassa seksuaalisuus on yhteiskunnan metafora.
Édouard Louis’n teksti tihkuu vihaa ja halveksuntaa. Minäkertoja tuo esiin lapsuuden ja nuoruuden ympäristöstään negatiivisen ja ryönän. Romaani tuo mieleen Carl-Johan Vallgrenin Herra Bachmannin esitteen (suom. Tarja Teva, Tammi 2004), jonka päähenkilö haukkuu kovasti Ruotsia muistuttavan maan.
Aivan kuten Vallgreninkin romaanissa, myös Ei enää Eddyä lukiessa sympatiat kääntyvät koppavasta päähenkilöistä hänen halveksumiensa junttien puolelle. Kirjailijalta taitavasti tehty! Yleensähän päähenkilöt rakennetaan miellyttämään lukijaa – ja kertojat pyrkivät kertomaan asiansa niin, että kuulija olisi samaa mieltä heidän kanssaan. Ei Eddy.
Ranskassa Édouard Louis’n romaani on noussut suureksi menestykseksi. Siihen on varmasti vaikuttanut paitsi yhteiskunnan jakautumisen nostaminen esiin myös romaanin omaelämäkerrallisuus. Ilmiö lienee sukua Ossi Nymanin teosten vastaanotolle.