Tekee pahaa, kun toinen ei olekaan paha
Ei Kendallilla huonosti mene, mutta siihen nähden, että vähän yli parikymppisenä hän oli valmistunut parhain arvosanoin, saanut apurahan ja päässyt julkaisemaan tekstejään The Times Literary Supplementissa, olisi elämä voinut heittää hänet paremmallekin paikalle.
Hän on keski-ikäinen freelance-kustannustoimittaja pikkuruisessa kustantamossa. Vaimonsa kanssa hän on saanut ostettua remontoijan unelman, mutta remonttiin rahat eivät enää riittäneetkään. Niinpä he asuvat rähjäisesti.
Fiksu humanisti tekee ammattitaitoa vaativaa siistiä sisätyötä – mutta ei sillä vaurastumaan pääse. Hän vihaa katumaastureita mutta tietää kadulle pysäköidyn Range Roverin hinnan (75 000 dollaria).
Parhaillaan työn alla on Alexis de Tocquevillen Demokratia Amerikassa -kirjan läpikäyminen ja tiivistäminen parhaat palat sisältäväksi valikoimaksi, jonka nimeksi tulee ”Taskudemokratia”.
”Mitä enemmän hän luki vuoden 1831 Amerikasta, sitä vähemmän Kendall tajusi tietävänsä tämän päivän eli vuoden 2005 Amerikasta, siitä mitä sen kansalaiset uskoivat ja miten he toimivat”, kirjoittaa yhdysvaltalaiskirjailija Jeffrey Eugenides, jonka novellin ”Uudet perustukset” päähenkilö Kendall on.
Kustantamon kirjanpitäjä Piasecki on saanut potkut Arthur Andersenilta tilintarkastusyhtiön romahdettua Enron-skandaalin myötä. Kapakassa Piasecki muistuttelee Kendallia siitä, että kustantamon omistaja ei maksa freelacerilleen sairausvakuutusta. Eikö pitäisi?
No kyllä pitäisi, Kendall alkaa pohtia, ja kun Piasecki ehdottaa, että miehet yhdessä tekisivät pienen järjestelyn, jolla saisivat pumpattua kustantamolta rahoja itselleen, Kendall päättää lähteä mukaan. Raha virtaa, šekit vaihtuvat.
Kun ”Taskudemokratia” ilmestyy, Kendall tapaa kustantamon omistajan, joka puhkuu intoa uudesta kirjasta. On tehty merkittävä teko, joka tuottaa taloudellista tulostakin.
”Jos tämä kirja menestyy niin hyvin kuin luulen, alan maksaa niitä sairausvakuutusmaksuja”, omistaja tokaisee.
Tässä vaiheessa lukija kuulee Kendallin nielaisun, vaikkei Eugenides siitä mitään mainitsekaan.
Lisää on vielä tulossa. Käy ilmi, että kustantamon omistaja on huomannut häikkää kustantamon rahavirroissa. Hän sanoo laittavansa tilintarkastajansa tarkastamaan asian.
Tässä vaiheessa nielaisee jo lukijakin.
Eugenides jättää novellinsa lopuksi kustantamon omistajan siteeraamaan ääneen Tocquevilleä. Kendall tuijottaa ikkunasta järvelle, mutta hän ei löydä näköalasta helpotusta ja vapautta vaan tuntee järven jäätävien vesimassojen lähestyvän.
”Uudet perustukset” on vaikuttava kuvaus amerikkalaisuudesta, yksi yritys lassota kansakunnan henki. Ranskalaisklassikon virkkeet ja 2000-luvun finanssikapitalismi paiskaavat toisiaan olalle.
Novelli on minulle Oikukkaat puutarhat -valikoiman (suom. Arto Schroderus, Otava 2019) helmi.
Sen sukulainen on ”Vanhaa musiikkia” -niminen teksti, jonka pääpari on samankaltaisessa sosioekonomisessa tilanteessa kuin Kendall vaimoineen. ”Vanhaa musiikkia” -novellin päähenkilö Rodney on hankkinut omenanvihreän, kultakoristeisen klavikordin, vaikka hänellä ei olisi ollut siihen varaa. Soittimesta aiheutunutta velkaa pitäisi lyhentää, ja kun se ei onnistu, rahoitusfirma ilmestyy ovelle.
Kulttuurisivistys ei takaa toimeentuloa, Eugenides osoittaa tässäkin tekstissään.