64-neliöinen "keittiö" ja muuta suuruudenhullua – Vares-Kantola on osa Eeva Joenpellon tuotantoa
Sali, tupa, kolme makuuhuonetta, ”ryssänkammari”, hyvin varustettu, laadukkaaseen kaunokirjallisuuteen keskittynyt kirjasto, vintillä kolme kesähuonetta ja säilytysullakot, alakerrassa kodinhoitotilat, lasitettu veranta, yhteensä reilut 300 neliötä. Pihapiirissä savusauna, aitta ja vanha kauppa. Oma kolmen hehtaarin tontti lähellä Sammatin taajamaa.
Sellainen on Vares-Kantola, kirjailija Eeva Joenpellon itselleen nykyisin Lohjaan kuuluvaan Sammattiin rakennuttama talo, jossa hän asui 1980-luvun alusta kuolemaansa vuonna 2004.
Melkoinen sinkkuboksi.
Tuvan ruokapöydän piti olla seudun pisin. Mittaa on 3,6 metriä. Siihen mahtuu ruokailemaan viisitoistahenkinen seurue.
Ei pöytä silti näytä erityisen suurelta, sillä tuvan päätyseinä on kahdeksanmetrinen. Saman verran on mittaa toiseen seinään, jolla on leivinuuni ja keittiökoneet. Tuvan lattia-alaan, reiluun 60 neliömetriin, mahdutetaan uudisrakennuksissa kolme huonetta, avokeittiö, wc ja sauna.
Yhtä suuri on talon sali, jonka lattialla on kuuluisa ”miljoonamatto”, jonka WSOY osti lepytelläkseen kustantamoonsa suutahtanutta kirjailijaa nimellisesti miljoonan myydyn kirjan juhlistamiseksi.
Eeva Joenpellon talo on suuruudenhullu. Se esittää vierailijalle väistämättä kysymyksen: miksi?
Siinä on samaa mystisyyttä ja pinnan alla poreilevan tragedian uhkaa kuin monissa Joenpellon romaanien päähenkilöissä.
Rahaa säästämättä rakennetussa talossa kiinnittää huomiota erityisesti kaksi asiaa. Ensinnä se sijaitsee Joenpellon lapsuudenkodin takapihalla. Sen sijaan että talon hulppean tuvan ikkunoista avautuisi näkymä järvelle, joelle, pelloille tai puiden yli, siitä näkyy vanhan kivitalon takaseinä.
Toiseksi emännän oma makuuhuone vaikuttaa syrjäiseltä ja vaatimattomalta talon muihin tiloihin verrattuna.
Aineelliset olosuhteet, tavarat ja kaupankäynti pilkahtelevat Eeva Joenpellon pitkässä ja laajassa tuotannossa, Lohjan kaltainen yhteisö on monissa hänen romaaneissaan, joista neljää on alettu nimittää Lohja-sarjaksi.
Vaikka Joenpelto asui 35 vuotta Helsingissä, hän oli niinäkin vuosina lohjalainen. Hän vietti kesänsä Lohjalla, ja siellä hän kirjoitti tuotantonsa.
Vares-Kantola on Joenpellon kirjallisen tuotannon luonteva osa, ja jo tietoisuus sen olemassaolosta ja luonteesta vaikuttaa siihen, kuinka Joenpellon kirjoja lukee. Talo täydentää kuvaa paljon surua ja paljon loistoa kohdanneesta, arvonsa tuntevasta kirjailijapersoonasta.
Joenpelto testamenttasi talonsa WSOY:n kirjallisuussäätiölle, joka on reilun viidentoista vuoden ajan tarjonnut sen kolmevuotisiksi residenssijaksoiksi pitkän proosan kirjoittajalle. Ensimmäinen residentti oli Tuomas Kyrö, myöhemmin tänä syksynä taloon muuttaa Tittamari Marttinen.
”Seinät sisälsivät kirjailijan ilmoituksen maailmalle: minä kirjoitin tämän. Minä keksin ne sanat, joiden avulla tämä tuli mahdolliseksi. Tehkää perässä”, kirjoittaa Tuomas Kyrö vastikään ilmestyneessä, WSOY:n kirjallisuussäätiön kustantamassa Eevan talossa -vihkosessa, jossa talon tähänastiset residentit kertovat ajastaan Vares-Kantolassa.
Kirjasto on Vares-Kantolan kutsuvin huone. Sen kahta seinää peittävät kirjahyllyt ovat täynnä pääosin laadukasta kaunokirjallisuutta siltä neljännesvuoden ajalta, jonka Eeva Joenpelto asui Vares-Kantolassa. Kirjaston on siivottu ja järjestetty tänä kesänä, sen luetteloimista suunnitellaan.
Kirjallisuuden historiaa ja tutkimusta käsittelevien teosten joukossa näkyy Juhani Salokanteleen keltakantinen suomalaisten merkkikirjailijoiden henkilökuvia sisältävä Linnasta Saarikoskeen (WSOY 1993). Kansipaperin lieve on käännetty keskelle kirjaa. Tietenkin Eeva Joenpeltoa käsittelevän artikkelin kohdalle, sen kolmannelle sivulle.
Siihenkö asti Joenpelto pystyi artikkelia lukemaan? Vai onko siinä jotain hänelle mieleistä tai epämieluista, jotain mistä hän on antanut Salokanteleen kuulla kunniansa?
Näitä miettiessään on turha ajatella, ettei kirjanmerkki välttämättä tai edes todennäköisesti ole Joenpellon itsensä asettama, onhan vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana hänen jälkeensä kirjastoa käyttänyt moni muu.
Joenpellon talossa kirjoja on kosolti myös vintin eri huoneissa. Kun WSOY:n kirjallisuussäätiö kesällä järjesteli varastoja, Joenpellon omien teosten tekijänkappaleita löytyi kuutisensataa kappaletta.
Vares-Kantola on ollut Eeva Joenpellon 100-vuotisjuhlavuoden aikana avoinna muutamille opastetuille kierroksille, jotka myytiin nopeasti loppuun. Lohjan pääkirjastossa on 11.9.2021 asti Eeva Joenpeltoa käsittelevä ”Paluu juurille” -näyttely, joka on avoinna kirjaston aukioloaikojen mukaisesti.