2010-luku löytää keskitysleirit Auschwitzin tatuoijan kautta

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Heather Morrisin Auschwitzin tatuoija on noussut kansainväliseksi hitiksi. Myös teoksen suomennos (suom. Pekka Tuomisto, Aula & Co 2019) on ollut menestys erityisesti äänikirjana.

Kuunneltuani romaanin en ihmettele, miksi niin on. Auschwitzin tatuoijassa yhdistyy tosiperäinen keskitysleiri- ja rakkaustarina, jossa vaikeuksien kautta voittoon -kehityskulku on valmiiksi annettuna. Siinä on suurta draamaa, karuutta ja herkkyyttä.

Nälässä, epävarmuudessa ja sairauksien runtelemana rypemisen jälkeen suklaapala kasvaa myyttisiin mittoihin. Auschwitzin tatuoija antaa lukijansa järkyttyä ja olla samaan aikaan tyytyväinen siitä, että itse voi istua nojatuolissa ja syödä suklaata.

Samalla ei voi olla kohtaamatta ajatusta siitä, että vastaavan kaltaisia leirejä on olemassa yhä. Samanlaiset raadoliset toimintalogiikat ohjaavat epätoivon keskellä, kuoleman pelossa nälkiintyneenä elävää ihmistä kuin kahdeksankymmentä vuotta sitten.