Väinö Linna uhkasi "nostaa dynamiittishekillä pankista rahaa" – WSOY:n pääjohtaja lähetti esikoiskirjailijalle suorasanaisen vastauksen

Profiilikuva
Karo Hämäläinen on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Väinö Linna vuonna 1947. Samalla kuvalla WSOY mainosti myös kirjailijan toista romaania Mustaa rakkautta. Kuvaaja tuntematon.

”Ellei muu auta niin minä nostan dynamiittishekillä pankista rahaa”, uhkasi Väinö Linna kustantajaansa WSOY:tä 9. kesäkuuta 1948 kirjoittamassaan kirjeessä.

Tuleva kansalliskirjailija eli pahassa rahapulassa. Hänen esikoisromaaninsa Päämäärä oli ilmestynyt vuotta aiemmin, ja paraikaa hän työskenteli toisen romaaninsa Mustan rakkauden parissa.

Jo edelliskesänä, heti Päämäärän julkaisemisen jälkeen, Linna oli pyytänyt WSOY:tä maksamaan hänelle kuukausittain 10 000 markkaa viiden kuukauden ajan, jotta voisi kirjoittaa toisen romaaninsa. ”Korottomaksi lainaksi”, kuten hän oli muistuttanut.

Kymmenentuhannen markan ”kuukausiraha” vastasi suunnilleen Linnan Finlaysonilta saamaa palkkaa, joka oli parituhatta markkaa viikossa. 10 000 vuoden 1948 markkaa vastaa inflaatiokorjattuna 470 nykyeuroa.

Kustantamo oli suostunut. 50 000 markkaa olisi ennakkoa Linnan toisesta romaanista.

 

Viiden kuukauden paneutuminen romaanikäsikirjoitukseen ei kuitenkaan riittänyt.

”Romaani ei vielä ole valmis enkä voi sanoa ajankohtaa milloin saan sen valmiiksi”, Linna raportoi Helsinkiin tammikuussa 1948.

”Olen vasta puolivälissä joten aikaa saattaa vielä kulua pitkällekin. En voinut toteuttaa suunnitelmaani ja kirjoittaa noiden rahojen turvin sillä en saanut aikaan muuta kuin pesänviriä mutta sitten kuitenkin lähti aalto viemään ja nyt on vauhti ollut hyvä. Hukkaan ne eivät tosin menneet sillä sainhan ainakin kirjoitella”, esikoiskirjailija selitti.

Niin oltiin kesässä 1948, jolloin Linna tarttui kynään ja viivoitettuun paperiin – tuohon aikaan hänellä ei vielä ollut kirjoituskonetta.

 

”Kirjoitan Teille jälleen asiasta joka minusta tuntuu perin ikävältä mutta johon minulla on pakko. Tarvitsen nimittäin 10,000 mk ja Te olette ainoa mahdollisuuteni. Kurjasta tuttavapiiristäni en sitä voi saada kasaan ja pankit eivät myönnä lainaa tällaisessa tapauksessa”, Linna aloitti.

Hän vetosi kustantajansa tunteisiin kertomalla, ettei puitakaan ole edes sen vertaa, että hän saisi niistä hammastikun. Vanhoja verojakin olisi maksettava, ”enkä haluaisi päästää noita rosvoja leimaamaan vähiä kamppeitani”.

”Ellette lähetä niin hyvä on, mutta jos lähetätte niin vielä parempi. Minulla ei ole kuitenkaan mitään siveellistä oikeutta mennä ryöstämään ketään ennenkuin olen kerjännyt”, Linna kirjoitti.

Hänen kirjeidensä kappaleet olivat pitkiä, ja pilkkuja hän käytti varsin säästeliäästi muuten kuin tuhaterottimena.

”Viisainta olisi tietysti mennä illoiksi elokuvateatteriin ovimieheksi mutta minä nyt kertakaikkiaan vain kirjoitan vaikka ei sitä kukaan koskaan lukisi”, Linna jatkoi ennen kuin uhkasi menevänsä pankkiin ”dynamiittishekin” kera.

 

WSOY:llä Linnan kirje meni yhtiön pääjohtajalle Jalmari Jäntille, joka heti Linnan kirjeen saatuaan kirjoitti takaisin Tampereelle. Kirje on päivätty 12. kesäkuuta 1948.

”Ihmettelen, kuinka epäkäytännöllinen Te olette. Kirjoitatte meille sopimattomassa sävyssä kerjuukirjeen, kun voisitte senkin ajan käyttää kirjoittaaksenne esim. novellin johonkin aikakauslehteen ja saada siitä kunniakkaalla tavalla rahaa. Tiedämme, että monet lehdet (mm. Suomen Kuvalehti, Kansan kuvalehti ja Seura) tarvitsevat enemmän hyviä novelleja kuin niille tarjotaan. Kun Te ette tietenkään voi tilapäisen avun varassa tulla toimiin niin kauan kuin romaanin kirjoittaminen vaatii, ja kun Te välttämättä tahdotte olla kirjailija, on tämä esittämämme tapa Teille ainoa mahdollinen.”

Isällisen ankaran nuhtelun lisäksi Jäntti kuitenkin lähetti myös 5 000 markan shekin.

”Mutta emme aio lähettää lisää, koska Te voitte tulla omin avuinkin toimeen, jos tahdotte”, hän tähdensi.

 

Jäntin sanat tepsivät ja Linnan kerjuukirjeet loppuivat siltä erää. Musta rakkaus valmistui seuraavien kolmen kuukauden aikana, ja Linna lähetti sen ensimmäisen kolmanneksen WSOY:lle syyskuun puolivälissä.

Paluupostissa hän sai 10 000 markkaa.

Kuun viimeisenä päivänä käsikirjoituksen loppuosakin lähti kohti Bulevardia ja romaani ilmestyi joulumarkkinoille.

 

Seuraava Linnan rahanpyyntökirje löytyy WSOY:n arkistosta vasta helmikuulta 1952, jolloin Linna pyysi 15 000 markkaa. Tätä selittänevät kirjailijan saama vuoden apuraha, WSOY:n kirjallisuussäätiön myöntämä apuraha ja Mustan rakkauden palkkiot. Tai sitten osa kirjeenvaihdosta on kadonnut kustantamon arkistosta.

Vaikka Linna sai WSOY:ltä ainakin 5 x 10 000 markkaa vuoden 1947 lopulla, 5000 markkaa kesäkuussa 1948 ja 10 000 markkaa syyskuussa 1948, kustantamo laski maksaneensa ennakkoa vain 50 000 markkaa. Mustan rakkauden ennakkopalkkioksi sovittiin 100 000 markkaa, joten loppuvuoden 1948 aikana hän sai WSOY:ltä vielä 50 000 markan suorituksen (ennen veroja).

Musta rakkaus eteni toiseen painokseen, ja helmikuun 1952 rahanpyyntö kuittautuikin niillä: toisen painoksen myynnistä oli kertynyt Linnalle 17 700 markkaa, jotka kustantamo maksoi hänelle.