1990-luvun lama nostalgisina värikuvina

Suurta 1990-luvun lamaa käsittelevää romaania on odotettu kai jo neljännesvuosisadan ajan. Hannu Raittilan Pamisoksen purkausta (WSOY 2005) tituleerattiin aikoinaan – kaiketi osin mainosmielessä, kaiketi osin kieli poskessa ja kaiketi puoliksi tosissaan – Raittilan suureksi lamaromaaniksi.

Pamisoksen purkauksessa lamaa puretaan osin romaanimuodon keinoin. Se ei ole niin sanottu lukuromaani eikä siksi niin sanottu suuren yleisön romaani, jollainen suuren lamaromaanin oikeastaan olisi oltava, jos käsitteellä tarkoitetaan teosta, joka lukitsisi käsityksen lamasta samalla tavalla kuin Väinö Linnan Tuntematon sotilas maalasi kollektiivitotuuden jatkosodasta.

Vuonna 2013 novellikokoelmalla Täydellisiä ihmisiä (Sammakko) debytoinut Suvi Vaarla (s. 1974) on Westend-romaanissaan (WSOY 2019) ottanut tehtäväkseen keskikokoisen lamaromaanin kirjoittamisen. 1980-luvun nousukautta, 1990-luvun lamaa ja noiden vuosikymmenten seurauksia tarkastellaan päähenkilön perheen ja naapuriperheen vaiheiden kautta. Koko yhteiskunnan muutos kaikuu taustalla uutisraitana.