”Hakeutukaa välittömästi suojaan”

Ydinsota on ollut lähellä syttymistä monta kertaa – vahingossa. Ja ydintuhon riski kasvaa, varoittaa YK:n aseriisuntatutkimuskeskus.

ydinsota
Teksti
Leena Sharma
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pienellä virheliikkeellä voi olla suuret seuraukset.

Havaijilaisten kännykät hälyttivät tammikuun 13. päivän aamuna varoituksen: ”Havaijia uhkaa ballistinen ohjus. Hakeutukaa välittömästi suojaan.”

Viesti päättyi neljään kylmäävään sanaan: ”Tämä ei ole harjoitus.”

Saaren asukkaat tiesivät, että Venäjän, Kiinan ja mahdollisesti myös Pohjois-Korean ohjukset tavoittaisivat heidät alle puolessa tunnissa. Aikaa oli vähän, tehtävää paljon.

Golfammattilainen John Peterson tviittasi, että hän piilotteli vaimonsa, pikkuvauvansa ja appivanhempiensa kanssa patjojen alla kylpyammeessa.

Perheenäiti Allison Wallis teki nopean päätöksen: hän pelastaisi koiran, mutta jättäisi tyttären chinchillan oman onnensa nojaan. Hän nouti koiran ulkoa ja ryhtyi sen jälkeen rakentamaan kotikutoista pommisuojaa kylpyhuoneeseen. Wallis kirjoitti kokemuksestaan The Washington Postissa.

The Atlantic -lehti kertoi, kuinka osavaltiokongressin edustaja Matthew LoPresti yritti selittää hämmentyneille lapsilleen, mitä oli tapahtumassa. ”Rukoilkaa”, hän kehotti, kun ei keksinyt muutakaan.

Kauhua kesti 38 minuuttia. Sen jälkeen kännykät saivat uuden viestin, joka kertoi, että kyseessä oli ollut väärä hälytys.

Havaijin kuvernööri kertoi seuraavana päivänä, että paikallisen hätätilaviraston työntekijä oli painanut vahingossa väärää nappia vuoronvaihdossa.

Yhdysvaltain viestintävirasto FCC kumosi kaksi viikkoa myöhemmin kuvernöörin selityksen.

FCC:n mukaan nappia painanut työntekijä oli pitänyt ohjusuhkaa todellisena.

Työntekijä oli tullut päivävuoroon ja joutunut esimiehen järjestämään yllätysharjoitukseen. Harjoituksessa kuultiin tallenne, joka ilmoitti ohjusuhasta: ”Tämä ei ole harjoitus.”

Jos työntekijä olisi malttanut kuunnella tallenteen loppuun, hänelle olisi selvinnyt tilanteen laatu.

FCC:n mukaan työtekijä oli sekoittanut ainakin kaksi kertaa aiemminkin harjoituksen ja todellisen uhan.

”Hänestä on kannettu huolta jo kymmenen vuoden ajan”, FCC:n raportissa todettiin.

Havajilaisia varoitettiin lähestyvästä ohjusiskusta 13. tammikuuta 2018. Hälytys oli väärä, inhimillisen virheen aiheuttama. <span class="typography__copyright">© JENNIFER KELLEHER / AP / LK</span>
Havajilaisia varoitettiin lähestyvästä ohjusiskusta 13. tammikuuta 2018. Hälytys oli väärä, inhimillisen virheen aiheuttama. © JENNIFER KELLEHER / AP / LK

Amerikkalainen tiedemiesliitto FAS arvioi, että maailmassa on runsaat 15 000 ydinkärkeä, joista 4 000 toimintavalmiudessa. Yhdysvaltain ja Venäjän hallussa on 93 prosenttia ydinaseista.

Ydinaseita on käytetty vain toisen maailmansodan päättäneissä Hiroshiman ja Nagasakin pommituksissa. Vahingossa syntyneitä ”läheltä piti” -tilanteita on paljon enemmän. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon.

Ainoastaan Yhdysvallat ja Neuvostoliitto sekä sen hajoamisen jälkeen Venäjä ovat kertoneet joistain tapauksista. Kiinan, Intian, Pakistanin, Ranskan, Britannian, Israelin ja Pohjois-Korean ”melkein”-katastrofeista tiedetään hyvin vähän.

Havaijin ohjushälytys oli inhimillinen virhe. Vastaavia on nähty ennenkin: päivystäjä on tehnyt väärän arvion, insinööri asentanut tietokoneeseen väärän ohjelman, lentokoneen miehistö unohtanut turvaohjeet.

Teknikko, joka työskenteli Pohjois-Amerikan ilmapuolustuskomentokeskuksessa Noradissa, latasi vuonna 1979 vahingossa tietokoneelle massiivista ydiniskua simuloineen ohjelman. Tietokone reagoi ohjelmaan hälyttämällä Neuvostoliiton suurhyökkäyksestä.

Mannertenvälisistä ohjuksista vastanneet joukot olivat muutamassa minuutissa korkeimmassa valmiudessa, pommikoneet valmistautuivat lähtöön ja lentokone, joka oli varattu ydiniskun tapahtuessa presidentille, oli noussut ilmaan – tosin ilman Jimmy Carteria. Hyökkäys tajuttiin vääräksi, kun satelliitit eivät vahvistaneet sitä.

Vuonna 2007 kuusi ydinkärjillä varustettua risteilyohjusta lastattiin vahingossa B-52-pommikoneeseen Minotin lentotukikohdassa Pohjois-Dakotassa. Miehistön olisi pitänyt varmistaa lasti moneen kertaan, mutta se ei noudattanut vaadittua protokollaa.

Kone seisoi kentällä vartioimattomana yön yli. Sen jälkeen se lennätettiin Louisianassa sijainneeseen toiseen tukikohtaan. Siellä se seisoi taas vartioimattomana yhdeksän tuntia, kunnes paikallinen huoltoyksikkö tajusi virheen. Kukaan Yhdysvaltain ilmavoimista ei huomannut 36 tunnin aikana, että kuusi ydinasetta oli kadoksissa.

Tunnistamaton ilma-alus lensi Turkin ilmatilassa. Nato nosti ydiniskuvalmiuttaan. Alus oli joutsenparvi.

Ydinsodan riski on kasvanut, varoittaa YK:n aseriisuntatutkimuskeskus UNIDIR huhtikuussa 2017 julkaisemassaan raportissa. Tekniikan kehittyminen ei ole poistanut ”vahinkolaukausten” mahdollisuutta.

Tuhoon johtava kierre voisi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa ydinasevaltio X:n satelliitti välittää virheellistä tietoa ydinasevaltio Y:n käynnistämästä hyökkäyksestä. X nostaa valmiuttaan, Y huomaa sen ja vastaa kohottamalla omaa valmiuttaan. X tulkitsee Y:n toimet vahvistukseksi sille, että satelliitin välittämä varoitus on totta.

Erityisen suuri riski liittyy tilanteisiin, joissa monia kriittisiä asioita tapahtuu yhtä aikaa.

Ranskan, Britannian ja Israelin joukot hyökkäsivät Egyptiä vastaan vuonna 1956, koska maa oli uhannut kansallistaa strategisesti tärkeän Suezin kanavan. Neuvostoliitto reagoi hyökkäykseen voimakkaasti: se uhkasi iskeä ohjuksilla Lontooseen ja Pariisin.

Kun Suezin kriisi oli kuumimmillaan, Yhdysvaltain ilmapuolustuskomentokeskus Norad vastaanotti useita samanaikaisia hälyttäviä raportteja.

Tiedustelutietojen mukaan tunnistamaton ilma-alus lensi Natoon kuuluvan Turkin ilmatilassa, ja Turkin ilmavoimat oli asetettu hälytystilaan.

Tutkissa oli havaittu, että sata Neuvostoliiton MiG-hävittäjää lensi Syyrian yllä ja että brittien Canberra-suihkupommittaja oli ammuttu alas Syyriassa.

Lisäksi Neuvostoliiton laivaston oli nähty liikkuvan Luoteis-Turkissa sijaitsevalla Dardanellien salmella, joka yhdistää Euroopan Aasiaan. Laivaston epäiltiin olevan hyökkäysaikeissa.

Nato nosti raporttien seurauksena ydiniskuvalmiuttaan Neuvostoliittoa vastaan. Tiedoille odotettiin kuitenkin vahvistusta, jota ei koskaan saatu. Ne paljastuivat väärinkäsityksiksi.

Tunnistamaton ilma-alus oli todellisuudessa joutsenparvi.

MiG-hävittäjät saattoivat Syyrian presidenttiä kotiin Moskovasta.

Brittien Canberra-hävittäjä oli joutunut laskeutumaan teknisten ongelmien takia. Dardanellien salmella liikkuva Neuvostoliiton laivasto suoritti normaaliaikataulun mukaista rutiiniharjoitusta.

 

Syyskuun 11. päivänä 2001 maailmaa uhkasi terrori-iskujakin suurempi katastrofi. Venäjällä ja Yhdysvalloissa oli meneillään useita sotaharjoituksia, joissa liikuteltiin ydinaseita.

Kun Mohammed Attan ohjaama kone iskeytyi ensimmäiseen WTC-torniin, Pentagonin vuosittainen Global Guardian -harjoitus oli täydessä vauhdissa. Pohjois-Dakotan, Missourin ja Louisianan ilmatukikohdissa oli ladattu kymmeniä ydinaseita B-52- ja B-1-pommikoneisiin.

Amiraali Richard Mies johti Global Guardiania. Hän on kertonut, että Yhdysvaltojen strateginen esikunta Stratcom, joka valvoi harjoituksen etenemistä, kuuli WTC-iskuista televisiosta. Tilanne oli epätodellinen: samaan aikaan kun harjoitusjoukot valmistautuivat iskemään Sloumonia-nimiseen fiktiiviseen valtioon, Yhdysvallat joutui oikean hyökkäyksen kohteeksi.

Apulaisjohtaja Al Buckles, joka vastasi Stratcomin operaatioista, kertoi Omaha World-Herald -lehden haastattelussa vuonna 2006, että ilmavoimat pelkäsi konekaappareiden käyttävän hyväkseen ydinaseita.

Jos joku kaappareista olisi syössyt koneensa Louisianassa sijaitsevaan Barksdalen ilmatukikohtaan, ydinasein lastatut B-52-pommikoneet olisivat odottaneet taivasalla kuin tarjottimella. Katastrofin riskiä lisäsi se, että presidentti George W. Bushia kuljettanut Air Force One oli myös matkalla Barksdaleen.

Venäjän ilmavoimien suuri sotaharjoitus oli alkanut terrori-iskuja edeltäneenä päivänä ja levittäytynyt Pohjois-Atlantille ja Tyynellemerelle. Syyskuun 11. päivänä venäläisten tiedustelu huomasi kesken harjoituksen, että Yhdysvaltain asevoimat oli nostamassa valmiuttaan normaalia korkeimpaan defcon 3 -tilaan.

Presidentti Vladimir Putin soitti Valkoiseen taloon Bushille saadakseen tietää syyn kohotettuun valmiuteen.

Valkoisen talon operaattori yritti yhdistää Kremliä Air Force Oneen puolen tunnin ajan, mutta ei saanut muodostettua linjaa. Kansallinen turvallisuusneuvonantaja Condoleezza Rice vastasi lopulta Putinin puheluun ja päivitti presidentin tilanteen tasalle.

Keskustelun jälkeen Putin keskeytti sotaharjoituksen. Pommikoneet kääntyivät takaisin ja ohjustestaukset peruttiin. Myös Global Guardian ja muut amerikkalaisten harjoitukset keskeytettiin.

Britannialaisen HMS Vigilant -ydinsukellusveneen miehistöstä erotettiin yhdeksän jäsentä loppuvuonna 2017, kun he kärähtivät kokaiinista. <span class="typography__copyright">© Press Association / MVPhotos</span>
Britannialaisen HMS Vigilant -ydinsukellusveneen miehistöstä erotettiin yhdeksän jäsentä loppuvuonna 2017, kun he kärähtivät kokaiinista. © Press Association / MVPhotos

Ison-Britannian ydinaseohjelman kulmakivi ovat merivoimien neljä sukellusvenettä, jotka on varustettu ballistisilla Trident-ydinohjuksilla. Sukellusveneistä vanhin on HMS Vigilant.

Daily Mail -lehden laskelmien mukaan 10 prosenttia Vigilanten miehistöstä on muutaman kuukauden sisällä erotettu, eronnut, joutunut tutkimusten kohteeksi tai siirretty toisiin tehtäviin.

Ongelmat paljastuivat syyskuussa 2017, jolloin Vigilant saapui Kings Bayn satamaan Yhdysvalloissa Georgiassa. Alukseen lastattiin ydinaseita ja siinä aloitettiin kuukauden kestäneet huoltotyöt.

Kuninkaallisen laivaston päällystö sai samaan aikaan tiedon, että Vigilanten kapteeni ja komentoketjussa toisena oleva upseeri harrastivat seksiä aluksella työskentelevien naissotilaiden kanssa. ”Epäsopivat suhteet” päällystön ja miehistön välillä ovat jyrkästi kiellettyjä.

Syytökset osoittautuivat alustavissa tutkimuksissa tosiksi, ja molemmat upseerit joutuivat jättämään paikkansa. Sukellusveneelle lennätetyt laivaston tutkijat törmäsivät kuitenkin vakavampaan ongelmaan.

Kun miehistölle järjestettiin ilman ennakkovaroitusta huumetestit, yhdeksän merisotilasta kärähti kokaiinista. Brittilehtien mukaan miehistö oli järjestänyt hotellissaan viina- ja huumehuuruisia juhlia ja eräs osallistujista oli harrastanut prostituoidun kanssa seksiä hotellin uima-altaalla.

Moraali oli niin alhaalla, että yksi miehistön jäsen päätti lähteä kesken komennuksen omalle lomalle. Hän lensi ilman lupaa takaisin Britanniaan tapaamaan tyttöystäväänsä.

Huumetesteissä kärähtäneet miehet on erotettu armeijasta. Omin luvin asemapaikalta poistunutta miehistön jäsentä odottaa sotaoikeus. Kapteeni ja komentoketjun kakkonen on vapautettu palveluksesta tutkinnan ajaksi.

 

Poikkeuksellisen suuri ydinsodan riski oli syksyllä 1983.

Asevalvontaneuvottelut junnasivat paikoillaan. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain johdon välinen keskusteluyhteys oli lähes poikki. Presidentti Ronald Reagan puhui Neuvostoliitosta ”pahan valtakuntana”. Neuvostoliittoa johti sairas ja vainoharhainen Juri Andropov.

”Yhdysvaltain ydinasedoktriini perustui rajoitetun ensikäytön mahdollisuuteen”, sanoo aseidenriisunta- ja ydinasepolitiikkaan erikoistunut Tampereen yliopiston tutkija Tapio Juntunen.

”Pelotetta vahvistaakseen Yhdysvallat piti Neuvostoliittoa varpaillaan psykologisilla operaatioilla: testasi sen ilmapuolustusjärjestelmiä, teki alueloukkauksia.”

Operaatiot osoittivat Neuvostoliiton puolustuksen heikkoudet ja vahvistivat Neuvostoliiton pelkoja, että Yhdysvallat on valmistautumassa ydinaseiden ensi-iskuun.

Neuvostoliiton ilmavoimat ampui alas eteläkorealaisen matkustajalentokoneen 1. syyskuuta 1983. Kone oli ajautunut vahingossa Neuvostoliiton ilmatilaan, mutta Neuvostoliitto uskoi sen olleen vakoilulennolla. Kaikki 269 matkustajaa ja miehistön jäsentä saivat surmansa.

Kansainvälinen ilmapiiri kiristyi entisestään.

Satelliitit tulkitsivat pilvistä heijastuneet auringonsäteet ohjushyökkäykseksi.

Syksyn 1983 pahin vaaratilanne vältettiin päättäväisen toiminnan ansiosta.

Everstiluutnantti Stanislav Petrov tarkkaili Neuvostoliiton ilmapuolustuksen valvontabunkkerissa satelliittien välittämää tietoa. Satelliitit olivat osa Neuvostoliiton ennakkovaroitusjärjestelmää.

Sireeni alkoi ulvoa aamuyöllä. Tietokone oli havainnut, että Yhdysvallat oli laukaissut ohjuksen kohti Neuvostoliittoa. Petrov tuijotti sekuntien ajan isoa näyttöä, jossa vilkkui sana ”laukaisu”.

Ohjeet olivat yksinkertaiset. Jos ennakkovaroitusjärjestelmä ilmoitti ydiniskusta, Petrovin tehtävä oli raportoida siitä välittömästi korkeimmalle sotilasjohdolle. Mutta Petrov epäröi: hänen vaistonsa sanoi, että hälytyksessä oli jotain pielessä.

Minuutin kuluttua sireeni ulvoi taas. Ja taas. Ja taas. Ja taas.

Järjestelmä ilmoitti viidestä lähestyvästä ohjuksesta. Tietokoneen näytöllä ei lukenut enää ”laukaisu”, siinä luki nyt ”isku”.

Petrov epäili yhä. Miksi Yhdysvallat olisi hyökännyt Neuvostoliittoon vain viidellä ohjuksella? Todellisessa iskussa ohjuksia olisi todennäköisesti laukaistu satoja. Ja miksei ilmapuolustuksen tutkajärjestelmä – toisin kuin satelliitti – ollut havainnut ohjuksia?

Oli mahdotonta varmistaa, oliko epäily oikea, mutta Petrov päätti luottaa siihen. Hän ilmoitti armeijan päämajaan, että tietokoneessa oli tapahtunut järjestelmävirhe.

Sen jälkeen hän odotti. Kun 20 minuuttia oli kulunut eikä Neuvostoliitto ollut joutunut tuhon kohteeksi, hän tiesi olleensa oikeassa.

Väärän hälytyksen syypääksi osoittautui tekniikka: satelliitit olivat tulkinneet pilvistä heijastuneet auringonsäteet ohjushyökkäykseksi.

Kaksi kuukautta myöhemmin Nato järjesti suursotaharjoitus Able Archerin. Harjoituksiin osallistui 40 000 sotilasta eri puolilla Keski-Eurooppaa. Niissä simuloitiin tilannetta, jossa Varsovan liiton joukot olivat miehittäneet Jugoslavian, Suomen, Norjan ja Kreikan ja konflikti oli laajentunut tavanomaisten aseiden käytöstä ydinaseisiin.

Moskovassa harjoitus tulkittiin lännen valmistautumiseksi sotaan. Neuvostoliitto nosti osan ydinasevalmiudestansa hälytystilaan.

Kriisi laukesi, kun Able Archer -harjoitus päättyi 11. marraskuuta.

Pohjois-Korean välittämä kuva mannertenvälisen ballistisen ohjuksen testauksesta 4. heinäkuuta 2017. Ydinsota vahinko.
Pohjois-Korean välittämä kuva mannertenvälisen ballistisen ohjuksen testauksesta 4. heinäkuuta 2017. © KCNA VIA KNS / AP / LK

Kaksinapaisesta suurvalta-asetelmasta on siirrytty tilanteeseen, jossa ydinasepolitiikka on alueellistunut.

Etelä-Aasiassa kaksi ydinasevaltaa, Intia ja Pakistan, ovat toistensa vihollisia. Pakistanin ydinasedoktriiniin kuuluu ensi-iskun mahdollisuus.

Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean johtajien keskusteluyhteyden puute vähentää vakautta maailmassa. Maiden välit tuskin ovat paremmat kuin Neuvostoliitolla ja Yhdysvalloilla kylmän sodan vaikeimpina vuosina.

”Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean sotilasjohtojen välillä ei ole vakiintunutta viestintäkäytäntöä, tietojenvaihtoa harjoituksista ja muusta”, Tapio Juntunen sanoo. ”Puuttuu ymmärrys siitä mitä tapahtuu ja mitä toinen tekee.”

Koska Pohjois-Korea joutuu olemaan teknologiassa omavarainen, se testaa ydinaseitaan tiheään tahtiin. Ohjuskokeisiin sisältyy myös epäonnistumisen mahdollisuus, jotain voi aina mennä pieleen.

”Jos Pohjois-Korean ohjuskoe harhautuisi väärään paikkaan, se saattaisi käynnistää Yhdysvaltojen ja liittolaisten vastatoimet”, Juntunen sanoo.

”Niin ei tietenkään tapahtuisi automaattisesti, mutta mitä enemmän he testaavat, sitä suuremmat ovat riskit.”

7 000 kilometrin päässä Havaijilla riskit muistetaan joka päivä.

 

Lähteitä: UNIDIR: Understanding Nuclear Weapon Risks; Mother Jones: That Time We Almost Nuked North Carolina; NuclearFiles.org: 20 Mishaps That Might Have Started Accidental Nuclear War; Union of Concerned Scientists: Close Calls with Nuclear Weapons.

Oikaisu:

Juttua on päivitetty 12.2.2019: Korjattu Mururoan atollilla tehtyä ydinkoetta koskeva kuvateksti. Aiemmin kuvatekstissä kerrottiin virheellisesti, että kyseeessä olisi ollut Neuvostoliitto räjäyttämä Tsaarin pommiksi kutsun ydinlataus.

Juttua muutettu 11.2.2020. Toisin kuin jutussa alun perin väitettiin, neuvostohävittäjiä ei havaittu vuoden 1956 Suezin kriisin aikana satelliiteilla vaan tutkalla. Ensimmäinen sateliitti laukaistiin vasta joulukuussa 1957.