Rahalla ja datalla maailman valtiaaksi: Näin miljardööri Robert Mercerin klaani osti brexitin ja nosti Trumpin

Vuonna 2012 ultrakonservatiivisia ryhmiä rahoittanut perhe ymmärsi, että se joka omistaa tietoa, omistaa tulevaisuuden.
Ulkomaat 7.6.2017 07:32
Milka Valtanen ja Lissu Moulton

Rebekah, Robert ja Diana Mercer. Ruutukaappaus Wall Street Journalin videolta.

Sillä kertaa Long Islandin kartanon vuotuisten naamiaisten teema oli sankarit ja pahikset.

Kutsut vuoden 2016 juhliin oli jaettu salatulla verkkosivulla, ja sellaisen olivat saaneet niin julkkis-eläintarhanpitäjä Jack Hanna, supersankariksi pukeutunut mielipidetutkija Kellyanne Conway kuin vihasivusto Breitbartia johtava Steve Bannonkin.

Paikalla oli myös tuore vaalivoittaja, Donald Trump. Hän ei ollut pukeutunut miksikään, paitsi itsekseen, ja saapui paikalle tummassa puvussa

Kuten seitsemänä vuonna aiemminkin, juhlia isännöi Pöllön pesäksi (Owl’s Nest) ristityn linnakkeen herra, 70-vuotias tietokoneinsinööri Robert Mercer.

 

Mercer on tehnyt valtavan omaisuuden Reneissance Technologies -sijoitusyhtiön jaetulla toimitusjohtajan paikalla.

Varallisuus on suonut hänelle ja hänen viisihenkiselle perheelleen paitsi kartanon Long Islandilla, myös yksityisen ampumaradan, puolikkaan koripallokentän kokoisen pienoisjunaradan ja valtavasti vaikutusvaltaa.

Hänen perheensä perustamasta säätiöstä on tullut Yhdysvaltain politiikan tärkeä peluri – niin tärkeä, että perhe voi odottaa naamiaisjuhliinsa vastavalittua presidenttiä.

Mercerit eivät esiinny julkisuudessa, mutta pyrkivät hallitsemaan sitä.

He ovat miljardöörejä, mutta inhoavat eliittiä.

He ovat vaitonaisia poliittisista näkemyksistään, mutta avittivat Trumpin Yhdysvaltain presidentiksi ja poimivat tämän kabinettiin kaksi läheistä yhteistyökumppaniaan, Steve Bannonin ja Kellyanne Conwayn.

Donald Trumpin kampanjapäällikkö Kellyanne Conway saapuu supernaisasussa Robert Mercerin juhliin 3. joulukuuta 2016.

Donald Trumpin kampanjapäällikkö Kellyanne Conway saapuu Robert Mercerin juhliin 3. joulukuuta 2016.  © EVAN VUCCI / AP / LEHTIKUVA

Raha on aina kuulunut politiikkaan. Näin on ollut etenkin Yhdysvalloissa, mutta viimeistään liittovaltion korkeimman oikeuden päätös 2010 avasi kansallisen päätöksenteon maan äveriäimmille.

Lakimuutos poisti hallinnolta oikeuden rajoittaa voittoatavoittelemattomien yhteisöjen ja säätiöiden antamaa vaalirahoitusta.

Siitä pitäen kuka tahansa miljardööri on voinut kasvattaa vaikutusvaltaansa rahoittamalla mieleisensä ehdokkaan kampanjaa tähtitieteellisillä summilla. Ja siitä pitäen Mercerit ovat ostaneet itselleen valtaa.

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana perheen säätiö, Mercer Family Foundation, on lahjoittanut poliittisiin tarkoituksiin yli 77 miljoonaa dollaria, eli lähes 71 miljoonaa euroa.

Perhe ei ole kuitenkaan tyytynyt pelkästään rahoittamaan erilaisia painostusryhmiä. He ovat ymmärtäneet, että tieto on valtaa. Siispä he ovat hankkineet tietoa.

Facebookin keräämä data on Mercerien yrityksen toiminnan perusta.

”Data on 2000-luvun öljy”, sanoo Aalto-yliopiston koneoppimisen ja data-analyysin apulaisprofessori Alex Jung. Jungin mukaan suurimpia datan tuottajia on Facebook, jota käyttää lähes 2 miljardia ihmistä

”He eivät edes edes tiedä, mitä Facebookissa paljastavat.”

Euroopassa yksityisyydensuojasäädökset kieltävät henkilökohtaisten tietojen käytön, ellei käyttäjä sitä ole erikseen hyväksynyt. 

Yhdysvalloissa asetelma on päinvastainen. Käyttäjän tulee erikseen kieltää tietojensa käyttö, muussa tapauksessa ne ovat vapaata riistaa niistä kiinnostuneille yrityksille.

Facebookin keräämä data on Mercerien omistaman data-analytiikkayrityksen, Cambridge Analytican toiminnan perusta. Sen päälle yritys ostaa eräänlaisten datatavaratalojen kautta tietokantoja, joihin kuuluu esimerkiksi luottokorttiyhtiöiden, vakuutusyhtiöiden, lentoyhtiöiden asiakastietoja.

”He tietävät ruokakassisi sisällön. He tietävät, paljonko sinulla on velkaa. Google kirjaimellisesti tietää raskaudestasi jo ennen sinua, koska olet googlannut oireita”, tietoturvayhtiö F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen sanoo.

 

Ennen uraansa Reneissancessa Robert Mercer työskenteli 20 vuotta IBM:llä ja ansioitui muun muassa koneellisten käännös- ja puheentunnistusohjelmien kehittämisessä.

Hän rakasti kaikkea tietokoneisiin liittyvää: öistä yksinäisyyttä tietokonesalissa, ilmastoinnin hajua, pyörivien levykkeiden surinaa ja tulostimien kalketta.

Nykyisin Mercerin johtama salaperäinen Reneissance-yritys on maailman menestyvimpiä sijoitusfirmoja. Se on perustanut työntekijöilleen Medallion-nimisen säätiön, joka on tuottanut osakkailleen omaisuuden.

Mercerin lähipiiristä tiristetyissä haastatteluissa perheen päätä kuvaillaan säteilevän älykkääksi, mutta sosiaalisesti kömpelöksi ja harvasanaiseksi mieheksi, joka harvoin katsoo keskustelukumppaniaan silmiin.

Hän selviää tiettävästi useimmista liiketapaamisista sanomatta sanaakaan, mutta saattaa toisinaan puhjeta viheltelemään kesken kokouksen.

Vuonna 2010 Mercer sanoi Wall Street Journalin haastattelussa, että olisi täysin tyytyväinen, jos voisi elää elämänsä sanomatta kellekään mitään.

 

Robert Mercer ei ole koskaan suostunut puhumaan poliittisista näkemyksistään julkisuudessa, ja niitä selvittäneet toimittajat ovat joutuneet tyytymään hänet tuntevien, usein nimettömien lähteiden ripottelemiin tiedonmuruihin.

Niitä täydentävät vain raportit hänen perhesäätiönsä lahjoituksista:

100 000 dollaria kuolemantuomiota puoltavaan kampanjaan Nebraskassa heinäkuussa 2015.

Lahjoituksia abortinvastaisiin kampanjoihin ja kristillisiin oppilaitoksiin.

Lokakampanja Manhattanille kaavailtua moskeijaa vastaan.

Miljoonia dollareita republikaaniehdokas Ted Cruzin presidentinvaalikampanjaan.

Mercer uskoo, että yhteiskunta on nurinkurinen, kun se vahvistaa verotuksella heikkoja ja heikentää vahvoja. Hän ei pidä rasismia todellisena ongelmana, ja on sanonut, että mustien tilanne oli rotusorron aikana parempi kuin nykyisin.

Monien konservatiivisten lahjoittajien tapaan Mercerit vastustavat vahvaa hallintoa ja tuntevat syvää vastenmielisyyttä demokraatteja, eritoten Clintoneita kohtaan.

Muista rahoittajista poiketen he eivät kuitenkaan tyydy pelkästään ostamaan lemmikkejään Washingtoniin, vaan tahtovat myös uudistaa koko poliittisen keskustelun.

Andrew Breitbart teki Mercereihin vaikutuksen ensitapaamisella.

Kuluneet  kahdeksan vuotta operaatiota on johtanut keskimmäinen Mercerin kolmesta tyttärestä, Rebekah Mercer. Hän tarttui perheen säätiön johtoon vuonna 2008 ja on sen jälkeen niittänyt mainetta vaihtoehto-oikeiston ensimmäisenä naisena.

Rebekah Mercerin alaisuudessa perheen säätiö kasvatti omaisuuttaan nopeasti puolesta miljoonasta dollarista 24,5 miljoonaan ja alkoi lahjoittaa miljoonia toisiinsa linkittyville ultrakonservatiivisille ryhmille, joista moni näytteli keskeistä roolia Hillary Clintonin vastaisissa kampanjoissa sekä vuoden 2012 että vuoden 2016 presidentinvaaleissa.

Vuonna 2011 perhe löysi perinteisen vaalirahoituksen rinnalle uusia keinoja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Andrew Breitbart teki Mercereihin vaikutuksen ensitapaamisella. Hänen perustamansa Breitbart-sivusto oli vasta pieni ja epämääräinen blogialusta, mutta perhe investoi siihen 11 miljoonaa dollaria.

Kun Breitbart kuoli, johtoon astui tämän oppipoika Steve Bannon.

Viidessä vuodessa Breitbart kasvoi yhdeksi tärkeimmistä konservatiivien äänitornista. Bannon ja Rebekah Mercer työskentelivät yhdessä Breitbartin hyväksi. Rebekah tiettävästi lukee edelleen kaikki sivuston artikkelit kirjoitus- ja asiavirheiden varalta, kommentoi ja ehdottaa näkökulmia.

Vuonna 2016 sivuston julkaisuista tuli sen itsensä mukaan vuoden jaetuimpia poliittisia sisältöjä Facebookissa.

 

Vuonna 2012 Rebekah Mercerin ja Steve Bannonin välit lähenivät entisestään, kun Rebekah liittyi GAI:n eli Government Accountability Instituten hallitukseen.

GAI on Bannonin perustama voittoa tavoittelematon ryhmä Tallahasseessa. Sen tarkoitus on kaivaa esiin törkyä poliitikoista ja syöttää se valtavirtamedialle. Ryhmä on julkaissut muun muassa kirjat Clinton Cash ja Bush Bucks.

Mercerit ovat lahjoittaneet ryhmän kustannustoimintaan useita miljoonia.

Samana vuonna kun Rebekah istui jakkaralle GAI:n hallituksessa, republikaanit hävisivät presidentinvaalit. Yhtenä syynä tappioon pidettiin data-analytiikan puutetta. Mercerit päättivät perustaa oman big data -projektin.

Vuotta myöhemmin Robert Mercer osti englantilaisen data-analytiikkayrityksen, SCL Electionsin. Firman uudeksi nimeksi tuli Cambridge Analytica.

Yritys kohdentaa äänestäjille mahdollisimman vaikuttavia poliittisia viestejä heidän persoonallisuutensa perusteella.

Cambridge Analytican palveluksessa työskentelee entisiä armeijan työntekijöitä. Sen markkinointimateriaaleissa väitetään, että yritys tietää, miten dataa hyödynnetään psykologisessa ja poliittisessa sodankäynnissä.

Yrityksen toimitusjohtaja Alexander Nix on sanonut, että äänestäjän suostuttelu tietylle kannalle on yhtä helppoa kuin 14–25-vuotiaiden indonesialaispoikien houkuttelu AlQuaidan jäseniksi.

 

Myös The Guardian -lehden laajassa artikkelissa yrityksen entinen työntekijä kuvailee yrityksen metodia ”psykologiseksi sodankäynniksi”, jonka opit on ammennettu sotilasoperaatioista.

Aluksi näitä psyko-operaatioita sovellettiin kehittyvien maiden vaaleissa, siellä missä poliittinen järjestelmä oli heikko ja epävakaa.

Sitten, vuonna 2016, Britannia järjesti kansanäänestyksen EU-erosta.

Eroamisen puolesta kampanjoi Mercerin ystävä, Englannin itsenäisyyspuolue UKIPin johtaja Nigel Farage.

Mercer käänsi Cambridge Analytican tähtäimen kehitysmaista kohti Eurooppaa, ja otti asiakkaakseen Faragen kampanjan.

Brexitiä kannattanut Vote Leave -kampanja käytti puolet budjetistaan AggregateIQ-nimisen yrityksen palveluihin. Samoin tekivät kolme muuta EU-eroa ajanutta kampanjaa. Käytännössä AggregateIQ on osa Cambridge Analyticaa.

Yrityksen osoite ja puhelinnumero oli merkitty Cambridge Analytican verkkosivuilla yrityksen Kanadan-toimitukseksi.

Tieto poistettiin sivuilta Guardianin toimittajan saatua asiasta vihiä.

”Brittiäänestäjiin kohdistettiin sisältöä, jonka tarkoituksena oli tehdä heidät vihaisiksi. Brexit-leiri halusi osoittaa olevansa oikeassa, ja niin he tekivätkin”, tietoturva-asiantuntija Mikko Hyppönen sanoo.

Britannian kansalaisille kohdennetut poliittiset viestit osoittivat, kuinka helppoa ihmisten tietojen kerääminen ja profilointi on huolimatta EU:n vuonna 1995 laatimista säännöksistä.

Unioni valmistelee parhaillaan tietosuojauudistusta, joka velvoittaa tietoa keräävät yritykset jotenkin todistamaan, että ne todella noudattavat lakeja. Käytännössä minkään maan lainsäädäntö ei tahdo pysyä teknologiayritysten tahdissa.

”En pidä informaatiosota-termistä, mutta olemme selvästi keskellä kontrollista käytävää taistelua. Tämä on uusi normaali. Saamme myös tulevissa vaaleissa todistaa voimakasta vaikuttamista yksittäisiin äänestäjiin, kun eri toimijat pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mieliin.”

Vaikuttivatpa Brexit-kampanjoiden miljoonatilaukset Cambridge Analyticalta vaalien lopputulokseen tai eivät, Britannia päätyi eroamaan unionista.

Cambridge Analytican seuraava suuri asiakas löytyi Yhdysvalloista.

Video: Kuinka Mercereistä tuli Trumpin vallan rahoittajia. Lähde: Wall Street Journal / Youtube.

 

Aluksi Cambridge Analytican palveluita osti republikaaniehdokas Ted Cruzin kampanja, jonka päällikkönä toimi Kellyanne Conway. Vuonna 2015 yritys sai Cruzin kampanjalta ainakin 750 000 dollaria.

Lisäksi erilaiset konservatiiviset, Mercerien tukemat vaalirahoitusryhmät rahoittivat yritystä 2,5 miljoonalla dollarilla.

Kun Cruz ei pärjännyt kisassa, Conway vaihtoi leiriä ja ryhtyi Steve Bannonin kanssa luotsaamaan Trumpin kampanjaa. Mukana tuli Cambridge Analytica.

Yrityksen menestys perustuu yhteisöpalvelu Facebookiin paljolti siksi, että Cambridge Analytica sai palvelulta valtavan tietokannan.

Cambridgen yliopiston psykologian tutkijat olivat keränneet Facebookista dataa tutkimuskäyttöön ja julkaisseet löydöksistään uraauurtavan raportin.

Facebook-tykkäysten perusteella oli mahdollista päätellä käyttäjästä yksityiskohtaisia ja henkilökohtaisia asioita persoonallisuudesta poliittisiin näkemyksiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen asti.

Cambridge Analytica palkkasi Cambridgen tutkija Aleksandr Koganin keräämään palvelusta lisää käyttäjätietoja.

Kogan maksoi käyttäjille saadakseen heidät tekemään Facebook-persoonallisuustestin, joka keräsi tietoja sekä heidän omista profiileistaan että heidän Facebook-kavereidensa profiileista.

Liittämällä muualta ostamansa tietokannat tarkkoihin, Facebook-tiedoista kerättyihin profiileihin Cambridge Analytica on saavuttanut harvinaisen kattavan ja yksityiskohtaisen käsityksen miljoonien ihmisten päivittäisestä informaatioannoksesta, harrastuksista ja mielenliikkeistä.

Niiden perusteella on helppo päätellä, miten kutakin voi parhaiten provosoida, pelotella ja houkutella.

 

Mikko Hyppönen tai muut tietoturva-asiantuntijat eivät osanneet varautua Britannian EU-eroon tai Trumpin vaalivoittoon sen enempää kuin muukaan maailma.

Vähitellen heille valkeni, että tapahtumissa ei ollut kysymys pelkistä vihaisista äänestäjistä.

Hyppösen mukaan ihmiset kuvittelevat, että kaikki näkevät internetissä samanlaisia sisältöjä kuin he. Vaara piilee siinä, että heidän tietämättään heidän näkemänsä valeuutiset on räätälöity vaikuttamaan mahdollisimman tehokkaasti juuri heihin.

Sitä paitsi harva tietää, millaisiin käyttöehtoihin on netissä suostunut: useimmat selaavat pitkät lakitekstit suoraan ”hyväksyn”-kohtaan.

Hyppösen mielestä Cambridge Analytican tyyppiset yritykset ovat propagandakoneita, joiden koekaniineiksi ihmiskunta on nyt joutunut.

”Olemme historian ensimmäinen sukupolvi, jota seurataan näin tarkasti”, Hyppönen sanoo. ”Emme ole koskaan aiemmin nähneet vastaavaa sosiaalista ohjailua.”