Puhe Stalinin vainoista ei miellyttänyt – Otto Wille Kuusisen elämäkerta ilmestyi Venäjällä osin sensuroituna
Neuvostoliiton 1930-luvun puhdistukset ovat nykyisen venäläisen historiantulkinnan mukaan ”kiistanalaisia”.
Neuvostodiktaattori Josif Stalin on nostettu Venäjällä uudelleen jalustalle Vladimir Putinin presidenttikaudella.
Stalin-kultti nauttii erityiskohtelua, jota ylläpidetään tarvittaessa historiaa uudelleen muokaten. Esimerkiksi Stalinin 1930-luvullla toimeenpanemat kansanmurhat ovat nykynäkemyksen mukaan ”kiistan- tai tulkinnanalaisia”.
Perusteeksi riittää se, että koska Stalin loi Neuvostoliitosta suurvallan, hänen suuruutensa kumoaa kansanmurhat.
Tämän sai huomata myös tietokirjailija Antero Uitto, jonka kirjoittama suomalaiskommunisti Otto Wille Kuusisen elämäkerta (Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen) ilmestyi Venäjällä vuonna 2017.
”Venäjänkielinen ”Финноед” Отто Вилле Куусинен on yleisesti ottaen käännetty hyvin, mutta tekstiä on lyhennetty tietyiltä osin ilmestymisvaiheessa viitisen prosenttia. Positiivista on, että kirjaan on saatu kuvia kolmannes alkuperäistä enemmän”, Uitto sanoo.
Sensurointi liittyy pääasiassa kirjan Stalinin 1930-luvun suuria puhdistuksia käsitteleviin osiin.
Stalin tapatti tällöin tunnetuimmat bolševikkikilpailijansa sekä puna-armeijan kärkiupseerit. Terrori laajeni kansanmurhaksi, joka vei hautaan miljoonien venäläisten lisäksi satojatuhansia vähemmistökansallisuuksiin kuuluvia.
Muun muassa miljoonia ukrainalaisia kuoli lähinnä nälkään ja siitä aiheutuneisiin sairauksiin. Suomalaisia arvioidaan tuhotun yli 20 000 henkeä.
Uiton kirjan venäjänkielisessä käännöksessä varsinkin vuosien 1936-38 näytösoikeudenkäyntejä pyritään vierittämään länsimaisten tiedustelupalvelujen operoimiksi.
Sotahistorian dosentti Markku Salomaa kirjoittaa aiheesta Sotilasaikakauslehden numerossa 2/ 2018. Hänen mukaansa Uiton kirjasta on häivytetty esimerkiksi kuvauksia kymmenien tuhansien upseerien ja poliitikoiden teloituksista.
Salomaa toteaa Stalinin ”valkopesun” tässä suhteessa olevan yhtä toivotonta kuin jos saksalaiset yrittäisivät kiistää holokaustia.
Kirjasta on poistettu esimerkiksi seuraava kappale, joka on peräisin vuonna 1935 julkaistusta neuvostohistoriateoksesta.
Tämä puolueen yleinen puhdistus, vapauttamalla puolueen muutamista kymmenistä tuhansista rappeutuneista, siihen tarrautuneista, byrokratisoituneista, puolueelle vieraista jäsenistä, lujitti sen rivejä, nosti tarkastettavien jäsenten vastuunalaisuuden tuntoa, kohotti puolueen jäsenten poliittista tasoa, voimisti luottamusta puolueeseen ja veti sen riveihin satoja tuhansia uusia puolueen jäseniä työläisten ja kollektivistien keskuudesta. (Ote tiukasti valvotusta historiateoksesta; Jem. Jaroslavski: NKP(b):n historia. Toinen osa, Petroskoi 1935)
Lisäksi Uiton kirjan venäjänkielisessä käännöksestä on siivottu pois kuvauksia Stalinin ajalle tyypillisestä liturgisesta kielestä. Sensuroidut pätkät eivät ole Uiton tekstiä, vaan suoria lainauksia virallisista venäläisistä lähteistä.
Syykin vaikuttaa selvältä.
Poistetut otteet eivät anna kovin maireaa kuvaa Stalinin ja Kuusisen tekstien ja puheiden älyllisestä tasosta. Niiden lukeminen tuskin pönkittäisi Stalinin mainetta nykypäivän venäläisten silmissä.
Seuraavassa esitellään muutamia esimerkkejä poistetuista katkelmista. Ne antavat hyvän kuvan siitä, millaisesta kielestä on kysymys.
Yksi poistetuista katkelmista liittyy Neuvostoliiton kommunistisen puolueen XVI puoluekokoukseen vuonna 1930.
Stalinin mukaan kokous osoitti Neuvostoliiton työväenluokan taipumatonta tahtoa käydä laajaan sosialistiseen hyökkäykseen koko rintamalla, likvidoida kapitalismin viimeiset jäänteet ja kollektivisoida koko maan maatalous kauttaaltaan.
Stalin teki vertailun saavutetuista tuloksista kapitalististen maiden ja Neuvostoliiton välillä karkealla propagandatyylillään. Seuraava katkelma poistettiin Uiton kirjan venäjänkielisestä laitoksesta:
Heillä, kapitalisteilla, taloudellinen kriisi ja tuotannon lasku sekä teollisuuden että maatalouden alalla. Meillä, SSSR:ssä, taloudellinen nousu ja tuotannon kasvu kansantalouden kaikilla aloilla. Heillä, kapitalisteilla, työtätekevien aineellisen aseman huononeminen, työläisten työpalkan aleneminen ja työttömyyden kasvu. Meillä, SSSR:ssä, työtätekevien aineellisen aseman nousu, työläisten työpalkan kohoaminen ja työttömyyden supistuminen.
Heillä, kapitalisteilta, lakkojen ja mielenosoitusten kasvu, jotka johtavat miljoonien työpäivien menetykseen. Meillä, SSSR:ssä, lakkojen puuttuminen ja työläisten ja talonpoikien työinnostuksen kasvu, mikä antaa järjestelmällemme miljoonia lisätyöpäiviä. Heillä, kapitalisteilla, sisäisen tilanteen kärjistyminen ja työväenluokan vallankumouksellisen liikkeen yltyminen kapitalistista komentoa vastaan. Meillä, SSSR:ssä, sisäisen tilanteen lujittaminen ja työväenluokan miljoonaisten joukkojen tiivistyminen neuvostovallan ympärille. (Ote teoksesta Stalin: Leninismin kysymyksiä. Petroskoi 1933).
Uitto kertoo kirjassaan myös syksyllä 1933 pidetystä kommunistisen internationaalin toimeenpanokomitean XII täysistunnosta, johon O.W. Kuusinen valmisteli laajan selostuksen otsikolla ”Fasismi, sodanvaara ja kommunistipuolueiden tehtävät”. Seuraava Kuusisen selostukseen kuulunut katkelma poistettiin Uiton kirjasta:
Sinulle on annettu käteesi ase ja erinomainen, konetekniikan viimeisen sanan mukaan varustettu pikatykki – ota nämä kuoleman ja hävityksen aseet, älä kuuntele tunneherkkiä voivottelijoita, jotka pelkäävät sotaa; maailmaan on vielä jäänyt liian paljon sellaista, joka täytyy hävittää tulella ja raudalla työväenluokan vapauttamiseksi. (Leninin kootut teokset, XVIII nide)
Viron liittäminen Neuvostoliittoon on edelleen arka aihe venäläisessä historiankirjoituksessa.
Heti talvisodan jälkeen perustettiin Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta (KSSNT). O.W. Kuusinen laati vastaperustetulle tasavallalle uuden stalinistisen perustuslain.
KSSNT:n ensimmäisessä korkeimman neuvoston istunnoissa heinäkuussa 1940 Kuusinen piti suomeksi tuntikausia kestäneen puheen, josta Uitto kertoo kirjassaan.
Venäjänkielisestä laitoksesta on poistettu muun muassa puheen loppu:
Mielemme täyttää onni ja ylpeys siitä, että Karjalais-Suomalainen Neuvostotasavaltamme on yhtenä maailman ensimmäisten 12 neuvostoliittotasavallan joukossa ottamaan osaa niihin maailmanhistoriallisiin voittoihin, joihin kansoja johtaa suuri Stalinimme. Eläköön Karjalais-Suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavalta! Eläköön Sosialistinen Neuvostoliitto! Eläköön Neuvostoliiton Kommunistinen puolue (bolshevikit)! Eläköön suuri johtajamme, ystävämme ja opettajamme, toveri Stalin!
Viro liitettiin Neuvostoliittoon 6. elokuuta 1940. Se on edelleen arkaluonteinen alue venäläisessä historiakirjoituksessa.
Tapahtumasta on Uiton kirjassa pari harvinaista valokuvaa, jotka ovat mukana myös venäjänkielisessä käännöksessä. Sen sijaan tapahtumaan liittyvää tekstiä on poistettu. Sensuroitu on esimerkiksi lainaus puheenvuorosta, jonka, jonka Otto Wille Kuusinen käytti liittämispäivänä.
Silloin kun ensimmäinen puna-armeijalaiskomppania ilmestyi Tallinnan kaduille, riensi koko työtätekevä väestö ottamaan sitä vastaan ja rajattomalla riemulla tervehti kunniakkaan Punaisen Armeijamme sankareita tietäen, että Punainen Armeija on Eestin työtätekevän kansan ystävä ja vapauttaja. – – Eestin historiassa ennenkuulumattomalla yksimielisyydellä koko työtätekevä Eestin kansa liitti nopeasti rivinsä yhteen, kerääntyen Neuvostovallan lipun alle, karkoitti vararikon tehneen porvarillisen valtakoplan ja nosti esiin tunnuksen Eestin Sosialistisen Tasavallan liittymisestä Suuren Neuvostoliiton yhteyteen.
Yleisen, yhtäläisen ja välittömän äänioikeuden pohjalla salaisella äänestyksellä valittu Eestin tasavallan Valtakunnan duuma ilmaisi täydelleen tämän Eestin kansan tahdon siinä yksimielisesti hyväksymässään deklaraatiossa, joka tänään täällä luettiin julki. – – Neuvosto-Karjalamme koko kansallisen kulttuurin ja teollisuuden kehitys on kirkkaana esimerkkinä siitä, millä ponnella takapajuinenkin kansa voi sosialistisen neuvostojärjestelmän vallitessa kohota kurjuuden ja pimeyden kuilusta taloudellisen edistyksen edistyneimmän kulttuurin tasolle. Neuvostoliiton hallituksen toimeksiannosta esitän Korkeimman Neuvoston käsiteltäväksi seuraavan Lakiesityksen: ”Laki Eestin Sosialistisen Neuvostotasavallan vastaanottamisesta Sosialististen Neuvostotasavaltain Liittoon”. Tänään, 6. päivänä elokuuta vuonna 1940, alkaa uusi kausi, onnen kausi Eestin kansan elämässä.
Syksyllä 1949 Kuusinen laati kaksi laajaa kirjoitusta lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen sekä Stalinin 70-vuotispäivän kunniaksi. Molemmat olivat suuria ylistyskirjoituksia Neuvostoliitolle ja erityisesti Stalinille.
Uiton kirjan venäjänkielisestä käännöksestä molemmat jätettiin pois. Edellisen kirjoituksen loppu kuului:
Stalin, maailman työtätekevien suuri johtaja ja opettaja, johtaa nerollaan sorrettua ihmiskuntaa vapautukseen kapitalistisesta orjuudesta. Stalinin nimi on työväenluokan mahdin, maineen ja miehuuden tunnuskuva, kutsu leppymättömään taisteluun riistäjiä vastaan kommunismin voiton nimessä. Stalinin nimeen koko edistyksellinen ihmiskunta, kaikki vapautta rakastavat kansat, maailman kaikki sorretut liittävät toivonsa kestävästä rauhasta ja tasa-arvoisten kansojen veljellisestä yhteistyöstä, riiston kahleista vapautumisesta ja kommunismin rakentamisesta. (Pravda 6.11.1949)
Vaikka valtaosa poistetuista katkelmista liittyi Stalinin aikaan, sensuuriin päätyi myös lainaus Nikita Hrushtshevin aikaisesta Neuvostoliiton kommunistisen puolueen historiateoksesta, jossa käsiteltiin Stalinin henkilöpalvontaa suhteellisen varovaisesti vuonna 1960.
Mutta ajan pitkään alettiin pitää hänen ansioinaan kaikkia voittoja, joita Neuvostomaa saavutti puolueen johdolla. Siten alkoi vähitellen kehittyä J. V. Stalinin palvonta. Yksilönpalvonnan kehittymistä edistivät huomattavasti eräät J. V. Stalinin luonteen kielteiset puolet, joihin V. I. Lenin oli aikoinaan kiinnittänyt huomiota. Kommunistisen puolueen ja neuvostokansan saavuttamat menestykset, J. V. Staliniin kohdistetut ylistykset panivat tämän pään pyörälle. Yliarvioiden kohtuuttomasti merkitystään ja ansioitaan hän alkoi uskoa erehtymättömyyteensä ja suosia oman persoonansa ylistelyä.
Hänen sanansa alkoivat yhä enemmän erota teoista. J. V. Stalinin palvonta hänen viimeisinä elinvuosinaan aiheutti erittäin suurta vahinkoa puolueen ja valtion johtamiselle. Yksilönpalvonnan synnyttämät virheet ja epäkohdat jarruttivat neuvostoyhteiskunnan kehitystä, tuottivat sille suurta vahinkoa kahlitsevat joukkojen luovaa aloitteellisuutta, mutta eivät voineet muuttaa eivätkä muuttaneet neuvostojärjestelmän syvästi demokraattista, aitoa kansanomaista luonnetta, vaikka sosialismin viholliset niin väittivätkin.