Päivän kuvat: ”Juri Gagarin, Neuvostoliiton ja koko ihmissuvun historiallisen saavutuksen symboli”

Ulkomaat 12.4.2011 14:00

SK 16/1961 ”Neuvostokansa on saanut vuotuisten juhliensa sarjaan uuden ja ylvään: huhtikuun kahdennentoista, ihmisen ensimmäisen avaruuslennon päivän.”

”Juhlaa ensi kerran vietettäessä ei puhuttu avaruuslaivan suunnittelijoista taikka raikentajista, ainoastaan siitä miehestä, joka ensimmäisenä hengissä selvisi avaruuslaivalla lentämisestä. Hän on Juri Gagarin, Neuvostoliiton ja koko ihmissuvun historiallisen saavutuksen symboli.”

Näin Suomen Kuvalehti kuvasi numerossaan 16/1961 avaruusmies Gagarinin matkaa.

(Klikkaa kansikuvaa nähdäksesi sen suurempana.)

Lue alta aikalaiskuvaus siitä, kuinka ihminen ensi kertaa pääsi irti omalta planeetaltaan.

12. huhtikuuta 1961. Juri Gagarin Vostok-1 -avaruuslaivassa. Kuva AFP / Lehtikuva.

Juri Gagarin oli voittajana suorittanut kuukausia kestäneen koesarjan: hän oli voittanut karsintakilpailun ensimmäisen avaruusmatkailijan paikasta.

Maaliskuun alussa Moskovaan kutsuttu Gagarin tiesi, ettei hänen tehtävänään ollut pistäytyä jossakin kolmensadan kilometrin korkeudessa ja palata samaa tietä takaisin. Hänen oli puolessatoista tunnissa kierrettävä maapallo.

Koitti huhtikuun 12. päivän aamu, ja Gagarin pukeutui tutuksi tulleeseen avaruuspukuun. Se oli viimeistä piirtoa myöten hänen mittojensa mukaan tehty, sisältä kumia, ulkopuolelta metallilankaa ja nailonia, puku, joka kestäisi melkein mitä tahansa ja joka suojaisi häntä vielä sittenkin, jos avaruuslaivan kammio rikkoontuisi. Kypärä sopi hänen päähänsä kuin hansikas, ja hänen tukkansa oli leikattu viisi päivää aikaisemmin kuten viimeksi kypärää sovitettaessa.

Grafiikka SK 1961 Kuvitusta Suomen Kuvalehden numeron 16/1961 Avaruusmies Gagarin -jutusta.

Kello läheni seitsemää. Hänen edessään oli mittareita ja laitteita ja niitä oli kiinnitetty hänen avaruuspukuunsa. Televisiokamera oli suunnattu häneen, ja siitä alhaalla nähtäisiin, miten hän selviytyisi.

Lähtöhetkellä hiljaisuuden katkaisi huumaava pauhu, ja hänen silmissään kirjaimellisesti musteni. Veri tuntui pysähtyvän suonissa ja jäsenten paino moninkertaistui. Mutta sydän toimi ja hengityskone pusersi tarpeeksi happea hänen keuhkoihinsa.

Vostok-1 lähtee matkaan 12. huhtikuuta 1961. Kuva AFP / Lehtikuva.

Oli kulunut yhdeksänkymmentä sekuntia ohjuksen polttoaineen syttymisestä. Taivas oli hetki hetkeltä tummunut ja muuttunut jo aivan mustaksi. Mutta Gagarin ei sitä nähnyt, hän oli puoleksi tiedoton.

Äkkiä tuli muutos. Ensimmäinen koetus oli ohi, Gagarin saattoi jälleen vapaasti hengittää. Hän hymyili, tietoisena siitä, että hänet nähtiin.

Gagarin saattoi ryhtyä työhön. Mittarit ja taulukot vaativat hänen huomiotaan, ja tilanne oli monista harjoituksista tuttu. Hänellä oli myös radioyhteys, ja hän ilmoitti:

”Lento sujuu normaalisti…Voin hyvin…Voin nähdä Maan joka on sinisessä autereessa…Olen Etelä-Amerikan yläpuolella.”

Hän sanoi sen tyynesti, hämmästelemättä, ja kuitenkin hän oli ollut viisitoista minuuttia aikaisemmin seitsemäntuhannen kilometrin päässä, Siperiassa. Hän oli jo kiitänyt Tyynenmeren yli.

Yhtaikaa olivat näkyvissä sekä eteläisen että pohjoisen tähtitaivaan tähdet, ja niiden valo oli tasainen. Kahdeksikymmeneksi minuutiksi aurinko oli häipynyt hänen näköpiiristään. Alhaalla oli yö.

12. huhtikuuta vuonna 1961. Vostok-1 makaa maassa laskeutumisen jälkeen. Kuva AFP / Lehtikuva.

Jännittävä paluuhetki koitti. Lyhyt viestinvaihto, ja Gagarin oli jälleen liikkumatta.

”Minä palaan kotiin!” ovat hänen viimeiset sanansa radioon.