Näkökulma: Suomi hylkäsi kouluttamansa naistoimittajat Afganistaniin Talibanin armoille

Ulkoministeriölle koulutushanke oli lippulaiva, jonka saavutuksista puhuttiin mielellään. Nyt naiset kysyvät, miksi Suomi ei auta heitä turvaan, kirjoittaa hankkeessa mukana ollut toimittaja Katri Merikallio.
Talibanin tieltä paenneita afganistanilaisia lapsia ja naisia Qatarissa sijaitsevassa keskuksessa, johon heidät on lennätetty odottamaan siirtoa toiseen maahan. © Karim Jaafar/Lehtikuva/AFP

Vaaleilla ja harmailla huiveilla peitetyt päät kumartuivat tietokoneen kameraa kohti. Katseet olivat intensiivisiä, mutta silmät hymyilivät.

”Te ette tiedä, miten tärkeää meille on saada tämä yhteys ulkomaailmaan. Kiitos niin paljon.”

Oli maaliskuu 2021. Käynnissä oli Zoom-videotapaaminen Pohjois-Afganistanissa sijaitsevan suurehkon kaupungin naistoimittajien ja suomalaisten naistoimittajien välillä. Tarkoituksena oli selvittää, missä asioissa afganistanilaiset naistoimittajat tarvitsisivat eniten koulutusta.

”Tarvitsemme koulutusta kaikessa”, naisista nuorin Asman sanoi.

”Miten tehdään hyvä reportaasi, miten radiohaastattelusta saadaan toimiva, kuinka käyttää sosiaalista mediaa hyväksi, mitä on journalismin etiikka?"

”Tarvitsemme lisää tietoa myös rauhanjournalismista”, lisäsi kokeneempi toimittaja. ”Tehän tiedätte, että Dohassa neuvotellaan nyt rauhasta. Miten me voimme tukea sitä, miten siitä voi raportoida?”