Montako ihmistä sikainfluenssarokote todella pelasti?

Laajat rokottamiset aloitettiin, kun maahan oli saati vasta noin kahdeksan prosenttia tilatusta rokotteesta. Kuva Pekka Sakki / Lehtikuva.

Oliko Pandemrix-rokotteesta enemmän hyötyä kuin haittaa? Vaakakupin toisella puolella on satakunta narkolepsiaan sairastunutta lasta ja nuorta. Vaakakupin toisesta puolesta asiantuntijoilla on aivan vastakkaisia näkemyksiä.

”Nyt Suomessa kuoli 44 ihmistä varmaan sikainfluenssaan ja ilman rokotusta olisi kuollut ehkä noin 200 henkilöä lisää”, väittää Helsingin yliopiston infektiosairauksien emeritusprofessori Ville Valtonen.

Lukujen arvioinnissa on Valtosen mielestä otettava huomioon, että virologisesti varmistettujen influenssakuolemien määrä edustaa vain jäävuoren huippua. Yleensä influenssakuolemat tapahtuvat niin, että influenssa aloittaa sairastelun, jonka päätteeksi potilas kuolee esimerkiksi sydäninfarktiin.

”Suurimmassa osassa näistä kuolemista ei edes otettu influenssanäytteitä tai edes selvitetty, oliko potilaalla kuukauden sisällä ennen kuolemaa influenssan kaltaisia oireita.”

Sikainfluenssarokotteen tehoksi on arvioitu noin 80 prosenttia, eli aivan kaikki rokotetut eivät hyötyneet piikistä. Toisaalta moni rokottamaton hyötyi siitä, että terveydenhuoltohenkilöstöstä huomattava osa rokotettiin ennen varsinaista epidemiaa, Valtonen muistuttaa. Rokotuksen ansiosta vältyttiin merkittäviltä osastoepidemioilta sairaaloissa ja vanhusten hoitolaitoksissa, joissa henkilökunta voi tartuttaa huonokuntoisia potilaita.

Suomessa rokotuksista hyötyivät Valtosen mukaan erityisesti nuoret, raskaana olevat naiset, joista valtaosa ehdittiin rokottaa ennen epidemian alkua. ”Rokotuksen ansiosta yhtään raskaana ollutta naista ei kuollut sikainfluenssaan eikä edes joutunut sen takia tehohoitoon. Tässä ryhmässä usein pelastetaan sekä äiti että sikiö.”

Yleensä influenssat iskevät pahiten huonokuntoisiin vanhuksiin, mutta sikainfluenssan kohderyhmä oli nuoret aikuiset. Perussairaiden rokottamisen ansiosta tehohoitopaikat riittivät nuorille aikuisille, Valtonen sanoo. ”Suurin osa näistä nuorista potilaista selvisi hengissä sikainfluenssasta, mutta ilman tehohoitoa ei olisi selvinnyt.”

Tehohoidon kapasiteetti oli äärirajoilla. Se riitti influenssapotilaille juuri ja juuri, kun suuria, tehohoitoa vaativia leikkauksia siirrettiin muutamalla kuukaudella influenssan pahimman vaiheen yli.

”Ei juuri apua”

Helsingin yliopiston infektiotautiopin professori Heikki Peltola on aivan eri mieltä. ”Minulla on epäilys, ettei Pandemrixista ollut apua juuri kenellekään suomalaiselle, eikä se luultavasti estänyt kuolemia lainkaan. Tai jos esti, niin vain jonkin yksittäisen.”

Peltolankin mielestä Pandemrix oli sinänsä tehokas rokote – siitähän sen sivuvaikutuksetkin kertovat. Idea ehtiä rokottaa koko väestö vain oli täysin epärealistinen. Laajat rokottamiset aloitettiin hetkellä, jolloin maahan oli saatu vasta noin kahdeksan prosenttia tilatusta rokotteesta.

”Ei siis ihme, että jonoja syntyi. Sitten epidemia alkoikin, ja kun se oli oleellisesti ohi, kaksi kolmasosaa rokotteesta oli vasta tulossa!”

Peltola hämmästelee, että rokotuksia jatkettiin, vaikka epidemian ensimmäinen aalto oli jo mennyt. Rokotuksia perusteltiin sillä, että niin estetään epidemian toinen aalto, joka jäi kuitenkin melko vähäiseksi.

Peltolan mukaan sikainfluenssa ei ollut kovin helposti tarttuva tauti, ja tämä oli tiedossa jo ennen rokotusten aloittamista. Suomessa oli epidemiaa ennen 8 000 hengen kansainvälinen mikrobiologikokous toukokuussa ja elokuussa Madonnan konsertti, johon kerääntyi kaksi prosenttia Suomen kansasta. Elokuussa myös koulut avautuivat, ja taiteiden yössäkin oli noin satatuhatta henkeä.

”Yhdenkään joukkokokoontumisen jälkeen ei seurannut minkäänlaista epidemiaa, vaikka viruseristyksiä tehtiin kaiken aikaa toukokuusta 2009 alkaen.”

Peltola oli alusta pitäen sitä mieltä, että järkevämpää kuin rokottaa koko kansa olisi tilata rokotetta paljon vähemmän ja keskittyä alle kolmivuotiaisiin lapsiin, perussairaisiin ja muihin tunnettuihin riskiryhmiin. Jälkikäteen näyttäisi siltä, että Peltola oli oikeassa. Pandemrixista eniten hyötyneet ryhmät olisi rokotettu tässäkin tapauksessa.

”Tällä politiikalla olisi kuitenkin jätetty muun muassa kaikki 5-19-vuotiaat rokottamatta, eikä koko narkolepsiaongelmaa olisi olemassa”, Peltola väittää.