Kirjeitä joulupukille

Media 21.12.2018 06:00
Anu Koivunen

”Keltaliivien vaatimuslistat muistuttavat lasten kirjeitä joulupukille”, Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Jenni Virtanen kommentoi (8.12.) Ranskan mielenosoittajien tavoitteita.

Värikäs vertauskuva herätti pohtimaan politiikkauutisten oletuslukijaa. Lukijalle tarjottu kuvakulma on peili: Tunnistanko itseni? Onko tämä katse minun?

Kirje joulupukille -vertaus antaa ymmärtää, että liikehtijät ovat lapsekkaita ja yhteiskuntaa puutteellisesti ymmärtäviä. Heiltä ikään kuin puuttuu aikuisen tieto ja todellisuudentaju.

Olettaako joulupukin toivelistoista naljaileva lehti lukijansa naureskelevan Eurooppaa puhuttavalle poliittiselle liikehdinnälle ja tarkastelevan tapahtumia jotenkin yläkulmasta käsin?

Tai ehkä ilmauksen voi ajatella viestivän oletetusta vieraudesta: lukijan ajatellaan suhtautuvan liikehdintään kuin fiktioon.

Suomalaisen reaalipolitiikan näkökulmasta liikehdintä voikin näyttää kaoottiselta. Ylen kirjeenvaihtaja Annastiina Heikkilä kutsui sitä ”kapinaksi” ja yritti selvittää Sorbonnen yliopiston sosiologilta, mistä ääripäästä protesteissa on kysymys.

 

Järjestäytymätön liikehdintä vailla johtohahmoja ja mielenosoitukset, joissa kaduilla kohtaavat bensaprotestoijat, työttömät, verokapinalliset, nationalistinen äärioikeisto, äärivasemmisto, anarkistit ja globalisaation vastustajat, uhmaavat paitsi presidentti Macronia myös instituutiokeskeiseen politiikkaan tottunutta journalismia. Liikehdinnästä puuttuvat niin perinteiset puolueet ja ammattiyhdistysliike kuin taustalla oleva älymystökin.

Suomessa kaikenlainen kansalaisaktivismi on yleensäkin politiikan journalismille ongelma. Mielenosoitukset ovat täällä etupäässä järjestyksenpitoon eikä politiikkaan liittyvä kysymys, ja se näkyy uutisointina, joka keskittyy poliisien näkökulmaan.

Tästä näkökulmasta puheen joulupukin toivelistoista voi tulkita turhautumisen merkiksi. Vertauskuva kielii, etteivät journalismin tavanomaiset kehykset toimi, kun Euroopan poliittinen kartta muuttuu. Näin ajatellen toimituksen ja lukijan yläkulma paljastuukin alakulmaksi: katselemme täältä omien selitystemme riittämättömyyttä.

Kevään eurovaalien näkökulmasta tämä on tietysti huolestuttava uutinen.

Anu Koivunen

Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Tampereen yliopistossa.

Sisältö