Trump rakensi viime töikseen Lähi-itään uuden varustelukierteen – Näin avokätisesti arabimaiden ja Israelin rauhansopimukset palkitaan

Yhdysvallat pyrkii siihen, että arabiliittolaisten varustaminen vahvistaisi niitä Washingtonin päävihollista Irania vastaan.
Lähi-itä 4.1.2021 16:56
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puhui lokakuun 23. päivänä Sudanin ja Israelin johtajien kanssa. Trump ilmoitti, että Sudan normalisoi suhteensa Israeliin. © Alex Edelman/AFP/Lehtikuva

Väistyvä presidentti Donald Trump on valtakautensa viime kuukausina ylpeillyt Yhdysvaltain välityksellä syntyneillä historiallisilla rauhansopimuksilla ja diplomaattisuhteiden solmimisilla arabimaiden ja Israelin kanssa.

Trumpin hehkuttamalla ”rauhan kierteellä” on kuitenkin seurauksia, jotka viittaavat aivan muuhun ja joista presidentti ja hänen hallintonsa ovat pysyneet hiljaa.

Ne kiihdyttävät lähivuosina huomattavasti Lähi-idän asevarustelukierrettä.

Israel-suhteiden palkaksi Yhdysvallat on luvannut sekä Arabiemiraateille että Bahrainille runsaasti nykyaikaisinta ja tehokkainta amerikkalaista asekalustoa ja -teknologiaa, joiden viennin se on aiemmin kieltänyt arabimaille.

Samoja herkkupaloja on tarjolla myös Saudi-Arabialle, vaikkei se suhteita solmikaan. Lahjat annetaan hyvityksenä siitä, ettei se asetu vastustamaan sopimuksia arvovallallaan.

Viimeisenä mutta ei missään tapauksessa vähäisimpänä on vuorossa Israel. Jotta se ei jäisi alakynteen, Yhdysvaltain on toimitettava sille vielä enemmän vastaavaa materiaalia ja teknologiaa kuin mitä se toimittaa arabimaille.

 

Toisin sanoen Trumpin hallinto päätti ensin paisuttaa arabimaiden asevarustoa ja sen jälkeen vielä enemmän Israelin arsenaalia.

”Yhdysvallat on ryhtynyt asevarustelukilpaan itsensä kanssa Lähi-idässä”, tiivistää washingtonilaisen ajatushautomon Center for International Policyn tutkija William Hartung.

Hänen mukaansa rauhansopimukset tarkoittavat käytännössä asekauppasopimuksia.

Israel on sitä paitsi itse huomattava asevalmistaja. Se vei aseteknologiaa ja -kalustoa ulkomaille noin kuuden miljardin euron arvosta vuonna 2019.

On selvää, että jos Israel kokee asemansa vaarantuvan, se kiihdyttää oman aseteknologiansa laadun kehittämistä ja kasvattaa tuotantoa.

 

Kierteen kiihtymisen takaa Yhdysvaltain lainsäädäntö.

Jo presidentti Lyndon Johnsonin kaudella 1960-luvulla laaditut erityislait velvoittavat sekä presidenttiä että kongressia pitämään huolta siitä, ettei amerikkalainen asevienti Lähi-itään saa koskaan vaarantaa tai horjuttaa Israelin sotilaallista ja strategista ylivoimaa muihin alueen maihin verrattuna.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Israelilla tulee jatkuvasti olla laadultaan ja teknologialtaan parempia aseita kuin sitä ympäröivillä vastustajillaan.

Yhdysvallat sitoutui pitämään tästä huolta sen jälkeen, kun Israel ja arabimaat olivat käyneet Kuuden päivän sodan vuonna 1967.

Nämä niin sanotut QME-pykälät ovat Yhdysvaltain ja Israelin liittolaisuuden tärkeimpiä kivijalkoja sekä Israelin turvallisuuspolitiikan perusta.

QME-lait hyödyttävät molempia osapuolia. Yhdysvaltain asevoimat, puolustusministeriö ja amerikkalaiset asevalmistajat saavat Israelin avulla tärkeää tietoa tuotteidensa tuhovoimasta ja toimivuudesta aidoissa taistelutilanteissa.

Yhdysvallat ja Israel myös jakavat sotilaallista ja strategista tiedustelutietoa sekä kehittävät yhdessä asejärjestelmiä kuten ohjuspuolustusta. Tämä pitää yllä Israelin taktista etulyöntiasemaa.

Israelilla ei kuitenkaan ole veto-oikeutta tapaan, jolla Yhdysvallat katsoo parhaiten edistävänsä sen asemaa. Yhdysvallat muun muassa möi aikanaan Saudi-Arabialle AWACS-tutkavalvontakoneita Israelin katkerasta vastustuksesta huolimatta.

 

Myöskään Trumpin hallinto ei ole piitannut siitä, että Israel vielä rauhansopimuksia valmisteltaessa yritti estää kaikin keinoin uusimman asekaluston myyntiä Arabiemiraateille, Bahrainille ja muille Arabian niemimaan valtioille.

Yhdysvaltain strategisena perusteena kaupoille on, että varustamalla arabiliittolaisiaan se vahvistaa niitä Washingtonin omaa päävastustajaa Irania vastaan.

Iran on noussut vähän yli vuosikymmenessä Lähi-idän merkittävimmäksi sotilasmahdiksi. Kehitys alkoi Yhdysvaltain miehittäessä Irakin vuonna 2003.

Iran sai sormeaan nostamatta seurata vierestä, miten amerikkalaisjoukot kaatoivat sen pahimman vihamiehen diktaattori Saddam Husseinin hallinnon.

Sen jälkeen Irak ajautui syvälle pitkään ja tuhoisaan kapinallisvastarintaan, joka kulutti sekä sen että amerikkalaisten miehitysjoukkojen voimavaroja mutta auttoi Irania vahvistamaan omiaan.

Vuonna 2012 alkanut Syyrian sisällissota on lisännyt Iranin mahtia entisestään. Se ryhtyi asein ja joukoin tukemaan Syyrian hallitusta, jota vastustavat länsimaat eivät sen sijaan saaneet käytännössä aikaan mitään.

 

Iran on lisännyt pitkän- ja keskimatkan ohjustensa, ristelyohjustensa ja miehittämättömien lennokkiensa määrää ja omaa valmistusta huomattavasti.

Sillä on omia joukkoja ja sijaisarmeijoita sekä Syyriassa että Irakissa, joiden hallituksille se on korvaamattoman tärkeä sotilaallinen liittolainen. Siten Iran on sijoittanut tehokkainta aseistustaan entistä lähemmäksi sekä Arabian niemimaan valtioita että Israelia.

Iranin voiman ja vaikutusvallan kasvu huolettaa syvästi sekä Arabian niemimaan rikkaita öljyvaltioita että Israelia.

Juuri yhteinen Iran-uhka on helpottanut huomattavasti Israelin pyrkimyksiä solmia suhteita arabimaihin. Se on vauhdittanut myös Yhdysvaltain ponnisteluja saada sopimukset syntymään.

Trumpin hallinnon myötävaikutuksella Israel solmi syyskuun ja joulukuun 2020 välisenä aikana eli kolme kuukauden sisällä täydet diplomaattisuhteet neljän arabimaan kanssa: Arabiemiraattien, Bahrainin, Sudanin ja Marokon kanssa.

Tätä ennen arabimaista vain Egypti ja Jordania ovat virallisesti tunnustaneet Israelin olemassaolon. Mauritaniakin teki aikanaan niin, mutta veti tunnustuksensa myöhemmin pois.

Tiettävästi Oman ja Kuwait kärkkyvät jo ovella vuoroaan.

 

Pohjoisafrikkalaiset osapuolet palkittiin aseiden sijasta poliittisilla lahjoilla.

Sudan pääsi pois Yhdysvaltain terroristimaiden listalta, mikä avaa ovet kansainväliselle sekä amerikkalaiselle raha-avulle ja sijoituksille.

Marokko sai vähintään yhtä tärkeän palkinnon.

Yhdysvallat – tai ainakin Trumpin hallinto – ilmoitti vastedes tukevansa Marokon aikeita tarjota miehittämälleen Länsi-Saharalle vain muodollista itsehallintoa.

Se korvaisi sen, että alueen asukkaat voisivat kansanäänestyksellä itse päättää, haluvatko he maansa itsenäistyvän, minkä YK:n jo vuonna 1991 välittämä aseleposopimus takaa.

 

Mitä Arabiemiraateille, Bahrainille ja Israelille sitten oikein on tarjolla?

Trumpin hallinto on ilmoittanut kongressille, että Arabiemiraatit saa ostaa 50 uusimman sukupolven F-35-häivehävittäjää noin 8,5 miljardilla eurolla. Niitä maa on tavoitellut kiihkeästi jo kuuden vuoden ajan saamatta ostolupaa Washingtonilta.

F-35-hävittäjiä ei ole toistaiseksi myyty yhdellekään arabimaalle. Niitä ei ole vielä runsaasti edes Israelilla, joka saa 50:nnen F-35-hävittäjänsä vuonna 2024.

Israel käytti ensimmäisenä valtiona maailmassa F35-häivehävittäjiä taistelutoiminnassa, kun se toukokuussa 2018 iski niillä iranilaiskohteisiin Syyriassa.

F-35 Lightning II on valmistajansa Lockheed Martinin mukaan maailman edistyksellisin viidennen polven häivehävittäjä, jota voidaan käyttää myös pommituksiin. Se on myös yksi ehdokas Suomen seuraavaksi hävittäjäksi, kun nykyiset Hornetit saavuttavat käyttöikänsä pään vuoteen 2030 mennessä.

Arabiemiraatit on lähes yhtä kauan yrittänyt ostaa amerikkalaisia miehittämättömiä MQ-9 Reaper-lennokkeja, mutta droonikauppoja ovat jarruttaneet samat syyt kuin hävittäjien ostoa.

Amerikkalaisaseiden vientiä maihin, jotka mahdollisesti voisivat käyttää niitä Israelia vastaan säädellään hyvin tiukoilla rajoituksilla.

Yhdysvaltain senaatti antoi tukensa F35-hävittäjien, Reaper-lennokkien ja ohjusten myynnille Arabiemiraateille sen jälkeen, kun Trump ilmoitti muussa tapauksessa vievänsä kaupan läpi presidentin erityisvaltuuksillaan.

Kaupan arvo on 23 miljardia dollaria eli noin 19 miljardia euroa.

Myös Bahrain toivoo saavansa sopimuksensa korvikkeeksi uusinta asekalustoa.

 

Eräiden tietojen mukaan Arabiemiraattien tinkimätön kanta oli, että rauhansopimus Israelin kanssa on mahdollinen vain, jos se saa ostaa haluamansa F 35-hävittäjät.

Tämä olisi kirjattu sopimukseen salaisena lisäpykälänä. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun väitetään suostuneen siihen ennen rauhansopimuksen julkistamista.

Netanjahun esikunta on kiistänyt jyrkästi tämän, mutta kaikki viittaa siihen, että jotain kulisseissa on sovittu.

Israelin puolustusministeri Benny Gantz ilmoitti lokakuussa maansa suostuvansa ”eräiden tiettyjen aseiden” myyntiin Arabiemiraateille lokakuussa, kun hän tapasi yhdysvaltalaiskollegansa Mark Esperin Washingtonissa.

Mutta ei ilmaiseksi. Netanjahun väitetään tinkineen vastineeksi täyden kuorman parasta mahdollista. Israel saa Yhdysvalloilta sotilaallista apua yli 30 miljardin euron edestä tulevan vuosikymmenen aikana.

Lisäksi se ostaa aseita omilla puolustusmäärärahoillaan.

Gantzin Esperille viemästä pitkästä ostoslistasta tihkuneiden tietojen mukaan Israeliin menisi pystysuoraan nousemaan ja laskeutumaan kykeneviä V-22 Osprey-kuljetuskoneita. Lisäksi maa saisi maailman raskaimpia bunkkeripommeja sekä uusimpia F-15EX hävittäjiä, joiden arvioidaan voivan kantaa enemmän aseita kuin mikään saman luokan hävittäjä.

Listalla on myös uusimpia raskaita AH-64 Apache-taisteluhelikoptereita, joiden myynnin Israelille Trumpin edeltäjän Barack Obaman hallinto torjui sillä perusteella, että Israel saattaisi käyttää niitä iskuissa miehittämänsä Gazan alueen palestiinalaiskohteisiin.

Israel haluaa tehdä myös lisätilauksen F-35-hävittäjistä ja toivoo, että sen jo tilaamien KC-46A Pegasus-ilmatankkauskoneiden toimituksia nopeutettaisiin.

 

Israelissa väitellään kuitenkin kiivaasti, heikentääkö F-35-kauppa Arabiemiraateille ja muut rauhansopimusten kylkiäiset pysyvästi sen etulyöntiasemaa.

Toteutuessaan Arabiemiraattien aseostot muuttavat jo nyt Lähi-idän voimatasapainoa ja saattavat olla alkusoitto sille, että kynnys samanlaisten kauppojen tekoon arabimaiden kanssa madaltuu jatkossa oleellisesti. Tätä ovat monet Israelin asevoimien edustajat ja poliitikot korostaneet.

Ongelma ei ole se, mitä Arabiemiraatit saa vaan se, mitä muille arabimaille annetaan. Tämän päivän liittolaiset voivat olla huomisen vihollisisia, arabimaiden aseostojen vastustajat muistuttavat.

Iran muuttui Israelin tärkeimmästä strategisesta liittolaisesta Lähi-idässä sen pahimmaksi viholliseksi shaahinvallan kaaduttua islamilaiseen vallankumoukseen vuonna 1979. Osa Yhdysvaltain shaahille avokätisesti jakamasta amerikkalaisesta asekalustosta on yhä Iranin asevoimien käytössä.

Israelin kanssa ensimmäisenä arabimaana rauhansopimuksen solmineessa Egyptissä nousi vuonna 2012 valtaan Muslimiveljeskunta.

Islamistit melkein ehtivät muuttaa edellisen hallinnon saamat modernit F-16-hävittäjät Israelia uhkaaviksi vihollislaivueiksi ennen kuin heidät vuotta myöhemmin kaadettiin nykyisen presidentin Abdel Fattah al-Sisin johtamassa sotilasvallankaappauksessa.

 

Yhdysvaltain lainsäädännön QME-pykälät eivät muutenkaan ole pitävä takuu Israelin laatuylivoiman säilymisestä.

Euroopan, Venäjän ja nyt myös Kiinan asevalmistajat myyvät arabimaille monia aseita ja järjestelmiä, joita Yhdysvallat kieltäytyy viemästä: taistelulennokkeja, panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja, ilmatorjuntaohjuksia ja -asemia.

Siksi ei välttämättä ole viisasta yrittää estää Israelin kanssa samassa veneessä olevia Arabian niemimaan valtioita saamasta amerikkalaista aseteknologiaa, korostaa Israelin puolustusministeriössä aiemmin ohjuspuolustusjärjestelmistä vastannut johtaja Yair Ramati.

”Jos ne eivät saa F35-hävittäjiä, ne voivat ostaa tilalle vastaavia venäläisiä Su-57-häivehävittäjiä, eikä ole selvää, palvelisiko se Israelin tai Yhdysvaltain etuja.”