Kriisistä kriisiin

Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, eikä apua riitä kaikille sitä tarvitseville. Tulevaisuudessa pitää keskittyä ennaltaehkäisyyn.

Taifuuni Mangkhutin aiheuttamia tuhoja Filippiineillä 15. syyskuuta 2018. © AARON FAVILA / AP / LEHTIKUVA

Hurrikaani Florence riepotteli Yhdysvaltojen itärannikkoa ja Mangkhut-taifuuni niitti tuhoa Kaukoidässä Filippiineillä ja Hong Kongissa syyskuussa 2018. Pohjois-Eurooppaa vaivasivat kesällä poikkeuksellisen laajat maasto- ja metsäpalot.

Luonnonkatastrofit ovat aina olleet osa vuoden kiertokulkua, mutta ilmastonmuutoksen seurauksena sään ääri-ilmiöistä kärsitään tulevaisuudessa yhä useammin.

Ja kun katastrofeja tapahtuu entistä useammin, tuhoalueiden kunnostus ja edellisten kriisien uhrit jäävät usein uusien mullistusten varjoon.

Yksin vuosi 2017 oli täynnä tappavia luonnonkatastrofeja, joita ei enää muisteta, vaikka niiden tielle joutuneiden ihmisten elämä ei ole palannut ennalleen.

Huhtikuussa 2017 mutavyöry romahdutti asuntoja ja tappoi ainakin 200 ihmistä Kolumbiassa. Elokuussa hurrikaani Harvey aiheutti vedenpaisumuksen Texasissa ja tulvat ja maanvalumat veivät noin 300 ihmisen hengen Freetownissa Sierra Leonessa.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö