Iranissa todellinen vaihtoehto pappisvallalle puuttuu

SK:n toimitus
Ulkomaat 4.7.2009 12:00

Vaikka mielenosoitukset on tukahdutettu, valtataistelu Teheranin kulisseissa jatkuu entistä kovempana.

Mir Hossein Musavi
Tuhannet Mir Hossein Musavin kannattajat osallistuivat Teheranissa järjestettyyn protestitilaisuuteen 28. kesäkuuta 2009. Kuva AP / Lehtikuva

Iranin islamilaisessa pappisvaltiossa asiat ovat perin harvoin sitä, miltä ne näyttävät. Niin nytkin.

Vaikka kesäkuun presidentinvaaleja seuranneet joukkomielenosoitukset on ainakin hetkeksi tukahdutettu, valtataistelu kulisseissa on kärjistynyt piinkovaksi. Se voi muuttaa Iranin ja koko alueen poliittista tilannetta enemmän kuin katuprotestit.

Mikään vaihtoehto ei lupaa demokratiapyrkimyksille hyvää. Vaalihuijauksesta valtiokoneistoa syyttävä presidenttiehdokas Mir Hossein Musavi on esitelty uudistusmieliseksi. Sitä hän on vain verrattuna uudelleen presidentiksi valittuun Mahmud Ahmadinejadiin ja tätä tukevaan uskonnolliseen eliittiin.

Katujen protestit ovat jääneet tuloksettomiksi, koska Musavista ei ole Lech Walesaksi. Hänkään ei tarjoa todellista vaihtoehtoa Iranin nykyiselle pappisvallalle, teokratialle. Musavin tavoitteena on tehdä islamiin perustuva valtiomalli kansalaisille siedettävämmäksi ja kitkeä siihen pesiytynyttä korruptiota ja vallan väärinkäyttöä.

Se voi riittää monelle.

Iran on ristiriitainen valtio: papisto karsii pois kaikki vaaliehdokkaat, joiden se epäilee horjuttavan islamilaisen tasavallan perusteita. Sen jälkeen vaalitaistelu on kuitenkin ankaraa ja vapaata. Tätä vapautta iranilaiset ovat käyttäneet – vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen valta on vaihtunut usein yllättävälläkin tavalla.

Vallankumouskaarti aseena

Musavi lupasi vaalien alla, että hän siirtää presidentin valvontaan pappisjohdon tärkeimmän työkalun, armeijaakin vahvemman vallankumouskaartin. Tämä oli luultavasti monelle liikaa, ja vaalien tulosta ryhdyttiin peukaloimaan.

Vallankumouskaartin tehtävä on murskata islamilaista vallankumousta uhkaavat liikkeet. Kaarti on Iranin ylintä valtaa käyttävän uskonnollisen johtajan ajatolla Ali Khamenein suorassa valvonnassa. Hän valvoo myös presidentti Ahmadinejadia, ulko- ja sisäpolitiikkaa, korkeinta oikeutta ja armeijaa.

Musavi ei olisi ehdotustaan tehnyt, ellei hän olisi saanut siihen tukea useilta pappisjohtajilta. Kaarti on muuttunut entistä enemmän valtioksi valtiossa. Sen jäsenet ovat vähitellen korvanneet uskonnollisia johtajia poliittisen vallan ytimessä.

Ahmadinejadin nimittämistä 21 ministeristä 14 on ollut kaartin tai basijin jäseniä. Tien päässä kummittelee nyt jo monien pappisjohtajienkin kammoama uhkakuva: sotilasdiktatuuri, jolla on islamilainen ideologia.

Rafsanjanin vuoro?

Musavin taustalla häämöttää Iranin todellinen kuninkaantekijä, entinen presidentti ajatolla Hashemi Rafsanjani. Iranin rikkaimpiin miehiin kuuluva Rafsanjani johtaa vanhoillisten uskonoppineiden valvomaa neuvostoa, joka valitsee uskonnollisen johtajan – ja voi myös, ainakin teoriassa, erottaa hänet. Juuri hän nosti Khamenein asemaansa vuonna 1989.

Jos Rafsanjani ryhtyy siirtämään Musavin kansanliikkeen liike-energiaa omien tavoitteidensa ajamiseksi, Irania odottavat suuret sisäiset muutokset. Toisin kuin Musavilla, hänellä on rahaa, vaikutusvaltaisia tukijoita sekä kyky tehdä kansanjoukoista ase.

Mikäli uudistusliikkeen toiveet kääntyvät Rafsanjaniin, se kertoo lähinnä siitä, miten konservatiiviseksi Iranin valtarakennelma on jähmettynyt. Rafsanjanin vanhoillinen ajatusmaailma tai hänen tavoitteensa eivät ole juuri muuttuneet presidenttikausilta 1989-1997.

Iranin uudistusmieliset ovat vaarassa jäädä muiden pelinappuloiksi: joko jatkamalla mielenilmauksia, vaihtamalla niiden vetäjää tai luopumalla niistä.

Teksti Hannu Pesonen

Aiemmin julkaistuja juttuja aiheesta

[Kuvat:iran election]