Venäjä painostaa yhä rajummin kansalaisjärjestöjä – ”Absurdi syytös” leimaa agentiksi
Maan raskas menneisyys pitäisi myös muistaa, sanoo Memorial-keskuksen johtaja.
Venäjällä on käynnissä laaja kampanja, jolla vainotaan kaikkia riippumattomia kansalaisjärjestöjä. Memorial on yksi kohteista.
Ihmisoikeuksia puolustava Memorial on perustettu jo Neuvostoliiton aikana selvittämään Stalinin ajan poliittisia vainoja. Nykyisin järjestö on kansainvälinen organisaatio.
Keskuksen on syytetty uhkaavan Venäjän perustuslaillista järjestystä ja yllyttävän maan johdon vaihtamiseen.
”Syytös on absurdi eikä siitä ole saatu tarkastuksissa näyttöä, mutta silti se on esitetty ja se on voimassa”, Oleg Orlov kuvaa kafkamaista tilannetta, jossa keskusta vaaditaan myös muuttamaan peruskirjaansa.
Orlov on Memorialin hallituksen jäsen. Hän kuuluu myös järjestön Moskovassa ja Venäjän alueilla toimivan ihmisoikeuskeskuksen johtoon.
Jo aikaisemmin kolme Memorialiin kuuluvaa järjestöä oli liitetty Venäjän oikeusministeriön rekisteriin ulkomaisista agenteista. Niiden toiminta uhkaa päättyä.
Ihmisoikeuskeskuksen kohdalla oikeusministeriö on lähettänyt sääntömääräisen tarkastuksen jälkeen selvityksen tulokset syyttäjävirastolle. Nyt odotetaan, miten se reagoi syytöksiin.
”Tilanne järjestömme ympärillä voi saada äärimmäisen ikävän käänteen”, Orlov muotoilee.
Memorial on kattojärjestö, johon kuuluu myös muita entisen Neuvostoliiton alueella toimivia organisaatioita.
Nyt uhanalaisella ihmisoikeuskeskuksella on 50 palkattua työntekijää ja toimintaa Venäjän 60 alueella. Sen kustantamat osa-aikaiset juristit antavat ilmaista oikeusapua. Koko Memorialin toiminnassa on mukana tuhansia ihmisiä.
”Venäjän tämän hetken tapahtumien ymmärtäminen vaatii lähihistorian tuntemusta”, Orlov sanoo.
Vuodesta 2009 alkaen mutta erityisesti 2010 ja 2011 erilaiset, riippumattomat ja epäpoliittiset kansalaisryhmät ryhtyivät yhteistyöhön, hän kertaa vaikeuksien juuria. Duuman vaalitulosten väärentäminen vuoden 2011 lopulla sai nämä ryhmät lähtemään mielenosoituksiin.
Orlovin mukaan kyse ei ollut niinkään poliittisesta vaan ihmisoikeuksiin nojaavasta protestista.
”Se oli uutta ja ennennäkemätöntä Vladimir Putinin Venäjällä. Valta pelästyi ja siitä tuli vainoharhainen. Vuonna 2012 alkoivat edelleen jatkuvat vastatoimet.”
”Vallassa olevat ymmärtävät, että kaikki yhteiskunnalliset, myös epäpoliittiset aloitteet uhkaavat johdon asemaa. Tästä johtuu median ja kaiken riippumattoman toiminnan tukahduttaminen.”
Totalitarismissa ei Orlovin mielestä vielä olla, mutta silti nykyinen valtakoneisto näyttää ajattelevan neuvostojohdon tapaan, että kaikki riippumaton toiminta merkitsee uhkaa.
”Neuvostoliitossa painostettiin kaikkea, myös taidetta”, Orlov muistuttaa.
Orlovilla on pitkä historia vallan kriitikkona. Hän teki ja jakoi oma-aloitteisesti jo 1979 Afganistanin sotaa vastustaneita lehtisiä ja vastaavasti 1981 kehotti tukemaan Puolan Solidaarisuutta.
Kaikki kansalaisjärjestöt olivat Neuvostoliitossa maata johtaneen kommunistisen puolueen valvonnassa.
Orlovin mukaan nykyinen painostus pyrkii vastaavaan asetelmaan.
”Venäjälle halutaan rakentaa ohjattu, näennäinen kansalaisyhteiskunta.”
Moskovassa avattiin lokakuun lopussa museo poliittisten vainojen uhreille. Lisäksi suunnitteilla on patsas vainojen uhreille.
Museo tarjoaa hyvän esimerkin valtiollisen toiminnan ja kansalaisjärjestö Memorialin tavoitteiden eroista.
Orlovin mukaan uudesta museosta ollaan iloisia. Sitä voi hänestä pitää myös tietyssä mielessä Memorialin voittona, varsinkin kun museon keskeinen näyttely nojaa Memorialin luovuttamaan aineistoon.
Näyttelyn ovat koonneet järjestön aktivistit tutkimusmatkoillaan vankileirien saariston verkostoon ja vangittuina olleiden jäämistöihin.
”Me olemme luovuttaneet aineiston museolle tietyksi ajaksi ja olemme valmiit jatkamaan yhteistyötä museon kanssa”, muotoilee Orlov ennen kuin korostaa periaatteellisia näkemyseroja.
”Memorialia ei vainota sen takia, että me ylläpidämme tiettyä toimintaa vaan siksi, että olemme riippumattomia ja kyse on yhteiskunnallisesta aloitteellisuudesta. Museo on valtiollinen. Valtio voi tiukasti määrätä, mitä siellä on esillä, mistä puhutaan ja mistä vaietaan.”
”Museossa korostetaan, että siellä muistetaan vainoja, sytytetään kynttilä, jolla muistetaan ja kunnioitetaan uhreja. Se on aivan oikein ja me teemme samaa, mutta me lisäämme kokonaisuuteen vielä aiheesta puhumisen.”
Memorialin mukaan vuosina 1921–1953 pidätettiin yli kuusi miljoonaa ihmistä poliittisista syistä. Yli miljoona ihmistä teloitettiin.
Lisäksi vankiloissa, leireillä ja karkotuksessa kuoli ihmisiä, joiden määrää ei vieläkään tiedetä, mutta luku on Orlovin mukaan valtava.
”Vainot olivat erottamaton osa rikollista hallintoa ja valtiota. Lisäksi oli konkreettisia rikollisia, jotka antoivat rikolliset käskyt ja toisia, jotka ne toimeenpanivat.”
Vainojen historian unohtamista voi Orlovin mukaan pitää kääntöpuolena toisen maailmansodan tai venäläisittäin suuren isänmaallisen sodan voiton korostetussa juhlinnassa.
Hänestä ylpeys voitosta ei kuitenkaan saisi sulkea historian pimeitä sivuja.
”Valta yrittää nyt kattaa voitolla historian pimeät sivut. On hyvä, että ollaan ylpeitä isien ja isoisien teoista, mutta samaan tapaan täytyy muistaa myös raskas menneisyys”, Orlov sanoo.
”Sen muistaminen on yksi Memorialin tavoitteista, mutta viime vuosina kehitys maassa on mennyt päinvastaiseen suuntaan.”
Vallan ideologia tiivistyy Orlovin mukaan ajatukseen, että Venäjällä on suuri menneisyys ja yksittäisiä uhreja, joita me suremme. ”Itse aihepiiristä ja syistä, miksi maa joutui kaiken kokemaan, ei puhuta, mikä on surullista.”
Kansalaisjärjestöjen tulevaisuuden suhteen Orlov ei ole toiveikas, vaikka uskoo toiminnan jatkuvan entisestään vaikeutuvissa oloissa.
Lisäksi Moskovan ulkopuolella tilanne käy vielä entistä hankalammaksi.
”Monet järjestöt alueilla alkavat harjoittaa itsesensuuria. Ne alkavat miettiä, mitä voi sanoa julkisesti ja millaisista ihmisoikeuksiin tai ympäristöön liittyvistä kysymyksistä on parasta toistaiseksi vaieta.”
Myös taloudelliset vaikeudet vaikuttavat, sillä kotimaista rahoitusta ei ole Orlovin mukaan riittävästi saatavissa ja ulkomaisesta rahoituksesta on pakko luopua.
Ulkomaisen rahoituksen vastaanottaminen vaatii järjestöiltä rekisteröitymistä ulkomaiseksi agentiksi. Ilmaus tarkoittaa venäläisittäin vieraan vallan vakoojaa.
Kuvaavaa kyllä Stalinin vainoissa miljoonia ihmisiä tuomittiin juuri vakoojina.
”Edessä on toiminnan leikkauksia, koska ihmisillä on perheet eivätkä he voi tehdä työtä ilman edes pientä palkkaa”, Orvol uskoo. ”Osa kansalaisyhteiskuntaa tulee kuitenkin jatkamaan viimeiseen asti. Voidaan tehdä töitä kotona, kuten tapahtui neuvostoaikana, mutta toiminnan tehokkuus laskee tietysti huomattavasti.”
”Kun toimitaan laillisesti, voidaan käyttää ulkopuolisia resursseja, kuten juristeja, ja puolustaa ihmisiä oikeusistuimissa ja valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.”
Haastattelu on tehty Skypellä ja siinä ovat avustaneet Vladislav Bykov ja Olga Derkach.