Unkari on Viktor Orbánin oma luomus: Kansakunta on tärkeämpi kuin demokratia, vapaus ei ole keskeistä
Tutkija Heino Nyyssönen avaa tuoreessa kirjassaan viime vuosikymmenen tapahtumia Unkarissa.
Unkarin pääministeri Viktor Orbán on tänään Euroopan parlamentin kuultavana. EU on uhannu ryhtyä toimiin Unkaria vastaan, sillä maa on loukannut toistuvasti unionin perusarvoja ja oikeusvaltioperiaatetta.
Parlamentin keskustelussa noussee esiin tuore yliopistolaki, joka on johtamassa maassa toimivan kansainvälisen yliopiston sulkemiseen.
Lisäksi Unkari on säätämässä niin sanottua agenttilakia, joka rajoittaisi ulkomaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa maassa.
”Nykyinen Unkari on hyvin pitkälti yhden miehen eli Viktor Orbánin luomus, eikä hänelle juuri nyt näytä olevan vaihtoehtoja”, sanoo politiikan ja historian tutkija Heino Nyyssönen.
Turun yliopistossa valtio-oppia opettava Nyyssönen pohtii tuoreessa kirjassaan Tasavallan loppu? Unkarin demokratian romahdus (Atena 2017), miten ja miksi EU:n mallioppilaana loistaneesta Unkarista tuli unionin perusarvoja vastaan taisteleva kapinallinen.
”Vuodesta 2010 Orbánin puolue on hallinnut Unkaria muista välittämättä.”
Orbánia, 53, on haukuttu jopa diktaattoriksi, mutta poliittisen ketteryytensä ansiosta häntä on ylistetty myös taktiseksi neroksi.
Orbán on vuoden 1990 jälkeistä Unkaria pisimpään hallinnut pääministeri ja yksi harvoja parlamentissa järjestelmän vaihdoksesta lähtien istuneita poliitikkoja. Hänen ensimmäinen hallituskautensa oli 1998–2002.
”Vuodesta 2010 Orbánin puolue on hallinnut Unkaria muista välittämättä, eikä EU:kaan ole kyennyt puuttumaan sen tekemisiin”, Nyyssönen sanoo.
Nyyssösen mielestä Euroopan parlamentin suurimman ryhmittymän, Euroopan kansanpuolueen (EPP) olisi korkea aika katsoa peiliin. Orbánin johtama Fidesz-konservatiivipuolue on EPP:n jäsen. Heittämällä ulos unkarilaismepit ryhmä menettäisi valta-asemansa.
”EPP on suojellut Orbánia sillä perusteella, että tämä on vaaleilla valittu. Ongelma on rakenteellinen, enkä usko, että teesit unionin eriaikaisesta kehityksestä olisivat tähän ratkaisu”, Nyyssönen sanoo.
Nyyssönen tietää, mistä kirjoittaa, sillä hän on seurannut Unkarin kehitystä lähes 30 vuotta. Ensikosketuksen maahan hän sai interrail-matkallaan vuonna 1986, eikä Unkari ole sen jälkeen jättänyt häntä rauhaan.
Nyyssönen asui 1990-luvulla useita vuosia Budapestissa, ja on ollut senkin jälkeen työskennellyt osittain Unkarissa, jonne hänellä on myös perhesiteitä. Hän on tuttu näky Budan linnavuorella sijaitsevassa kansalliskirjastossa, jossa hän käy lukemassa päivän lehdet.
”Unkari on aina ollut erikoinen, enkä ole itsekään koskaan halunnut mennä valtavirran mukana, en opiskelijana enkä tutkijana.”
Vuonna 1999 Nyyssönen väitteli Jyväskylän yliopistossa vuoden 1956 tapahtumista Unkarissa (Menneen läsnäolo politiikassa. Unkarin ‟vuosi 1956″ ja sen tulkinnat). Väitöstyönsä lisäksi Nyyssönen on kirjoittanut Unkarista useita kirjoja ja kymmeniä artikkeleita.
Orbánin demokratian esikuvina toimivat esimerkiksi Venäjä ja Turkki.
Mikä Unkarin demokratisoitumisessa ja eurooppalaistumisessa meni pieleen? Vai onko Unkari sittenkin edelläkävijä, jonka jalanjälkiä seurataan muuallakin Euroopassa, Nyyssönen kysyy kirjassaan – ja vastaa.
”Kaikki ideologiset ainekset tähän ovat olemassa Ranska, Britannia ja jopa Suomi mukaan lukien. Niin sanotuissa vanhoissa demokratioissa, Yhdysvalloissakin, on kuitenkin enemmän pidäkkeitä, jotka rajoittavat nopeiden ja hätiköityjen päätösten mahdollisuuksia.”
Orbánin demokratian esikuvina toimivat esimerkiksi Venäjä, Turkki ja Singapore. Tämän demokratian ”perusta on valtio, joka kunnioittaa kristillisyyttä, vapautta ja ihmisoikeuksia, mutta ei nosta vapautta keskeiseksi ideologiaksi”.
”Fidesz väittää, että liberalismi on periaatteessa tuonut vain kapitalismin, tapojen rappion ja vahvemman vallan. Tämä ole vain Unkarin ongelma. Ranskassakin on pohdittu, mitä eliittipankkiirilla [Emmanuel Macronilla] olisi presidenttinä tarjota työläisille. Ihmisillä on oikeus olla huolissaan eriarvoistumisesta”, Nyyssönen sanoo.
Nyyssösen mukaan tulevaisuuden jakava tekijä saattaa hyvinkin olla juuri liberaalien (globalistien) ja konservatiivien (kansallisten) ero.
”Väitän kuitenkin, että myös oikeistolla ja vasemmistolla on edelleen merkitystä, kun se yhdistetään edellä mainittuun ulottuvuuteen. Tämä nelikenttä näkyy hyvin myös Suomessa.”
Orbán ei ole antanut kenenkään haastaa demokratiakäsitystään. Hän ei ole enää vuosiin osallistunut julkisiin väittelyihin poliittisten kilpailijoidensa kanssa eikä antautunut vapaan lehdistön haastateltavaksi omassa maassaan.
”Orbánin toimintatapaan kuuluvat yksisuuntaiset voimakkaat retoriset, sentimentaaliset ja riidanhaluisetkin puheet”, Nyyssönen toteaa kirjassaan.
Kirjassaan Nyyssönen tarkastelee Unkarin kehitystä lähinnä kymmenen viime vuoden ajalta. Aikarajaukselle on perusteet, vaikka tutkijana hän karsastaakin ”historiallisia käännekohtia”.
”Vielä 2006 yhdysvaltalainen Freedom House arvioi Unkarin vakiintuneeksi demokratiaksi, sen jälkeen Unkari on mennyt alaspäin. En väitä, että demokratia olisi loppunut, mutta se on selvästi heikentynyt”, Nyyssönen sanoo.
Kiinnostavaa vuodessa 2006 on se, että tuolloin istuva sosialistihallitus teki historiaa voittamalla toiset perättäiset vaalit, ensimmäistä kertaa uuden demokratian Unkarissa. Siihen asti hallitukset olivat vaihtuneet neljän vuoden välein.
Vaalit johtivat syksyllä poikkeuksellisen rajuun mellakointiin, kun julkisuuteen oli vuotanut – tai vuodatettu nauha, jossa pääministeri Ferenc Gyurcsány tunnustaa valehdelleensa maan taloustilanteesta.
Syksyn 2006 mellakoiden syistä kiistellään yhä. Gyurcsány sai kuitenkin vielä tuolloin luottamuslauseen, mutta lopulta kaksi hallituskautta kostautuivat sosialisteille kovana tappiona vuoden 2010 vaaleissa. Fidesz-KDNP sai ainutlaatuisen kahden kolmasosan enemmistön.
Voittonsa turvin Orbánin hallitus käytännössä saneli uuden perustuslain ja muutti vaalijärjestelmää niin, että hallituksen syrjäyttäminen vaaleissa on – ellei mahdotonta niin ainakin hyvin vaikeaa.
”Kiintoisaa on, että myös Venäjä siirtyi samantyyliseen vaalijärjestelmään. Se toikin Putinin tukijoille rökälevoiton viime syksynä.”
Unkarissa valmistaudutaan Trianonin satavuotisspektaakkeleihin 2020.
Viktor Orbán on useasti todennut, etteivät muut ymmärrä Unkarin erityispiirteitä, joista johtuu Unkarin itsepäinen halua ja oikeus kulkea omaa tietään. Yksi merkittävä ”erityisyys” on historia – ja varsinkin sen sumeilematon käyttö politiikan pelivälineenä.
Demokratian kehittämisen sijasta keskiöön on noussut Unkarin vanhan suuruuden ihannointi ja kansakunnan uudelleen rakentaminen.
”Fideszille kansakunta on tärkein politiikan ideologinen instrumentti, jolla haetaan suurempaa painoarvoa Euroopassa. Tätä ei aina ymmärretä eurooppalaisessa kanssakäymisessä”, Nyyssönen sanoo.
Nyyssönen muistuttaa, että nykyunkarilaisessa poliittisessa kulttuurissa kansakunta on valtionrajojaan suurempi.
Se käsittää myös naapurimaissa asuvat miljoonat etniset unkarilaiset, jotka menettivät yhteytensä emo-Unkariin Trianonin rauhassa 1920. Rajojen taakse jäi tuolloin myös kaksi kolmannesta vanhasta maa-alasta.
Unkarin asukasluku on 10 miljoonaa. Jo vuonna 1990 pääministeri József Antall ilmaisi olevansa sielultaan 15 miljoonan unkarilaisen pääministeri.
Orbán on ollut tätä myös käytännössä myöntämällä ulkounkarilaiselle passeja, oikeuden äänestää maan vaaleissa sekä julistamalla Trianonin rauhan vuosipäivän kansallismieliseksi merkkipäiväksi.
Trianonista on entistä selvemmin tullut se ideologinen kiintopiste, josta Unkarin nykyhistorian esittäminen aloitetaan. Unkarissa valmistaudutaan Trianonin satavuotisspektaakkeleihin 2020.
”Unkarissa kiertää sitkeä huhu, jonka mukaan sopimus olisi tehty vain sadaksi vuodeksi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa jo siitä syystä, että Pariisin rauhansopimuksessa 1947 vahvistettiin nykyiset rajat”, Nyyssönen toteaa kirjassaan.
Vaikka EU ei ole kyennyt estämään Unkarin luisumista omille teilleen, se on tehnyt Orbánista yksinäisen miehen unionin sisällä. Jäsenmaista ei vierailukutsuja juuri tule, sen sijaan Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia Orbán on tavannut usein.
”Kun ystäviä ei ole lännessä, niin niitä etsitään sitten idästä. Ei sovi unohtaa myöskään sitä, että sekä Orbán että Putin ovat neuvostokoulun kasvatteja. Viime vuosina on tullut aika kaivaa myös neuvostoajan kokemukset muistin kätköistä”, Nyyssönen sanoo.
Kirjan pääotsikon Tasavallan loppu perässä on kysymysmerkki. Unkari on valtiomuodoltaan tasavalta, vaikka sana poistettiin Unkarin nimestä uudessa perustuslaissa.
”Klassisen kysymys kuuluu, heitettiinkö myös lapsi pesuveden mukana. Ainakin demokratiamittausten mukaan tilanne on selvästi huonontunut”, Nyyssönen sanoo.