Tulivuori nieli turistit Napolissa – viranomaiset vähättelevät yhä vaaraa
Kraatterissa ei ole henkilökuntaa tai oppaita. Kulku on täysin vapaata, kun on ostanut pääsylipun.
Pohjoisitalialaisen Carrerin perheen aurinkoloma Napolissa muuttui viimeisenä päivänään kammottavaksi painajaiseksi, josta ei ole paluuta.
Nelihenkisen perheen isä, äiti ja nuorin poika putosivat keskellä päivää tulivuoren kraatterin pohjaan revenneeseen aukkoon, jossa he menehtyivät joko tulikuumaan mutavelliin tai myrkyllisiin tulivuorikaasuihin.
Massimiliano Carrer, 45, hänen vaimonsa Tiziana Zampella, 42, ja perheen kaksi poikaa Lorenzo, 11, ja Alessio, 7, päättivät vierailla Solfataran kaasupurkauskentällä 12. syyskuuta 2017 juuri ennen paluutaan kotikyläänsä lähellä Venetsiaa.
Solfatara on tunnetuin maan tasalle jo 15 000 vuotta sitten romahtaneen Campi Flegrein supertulivuoren noin 40 kraatterista. Se sijaitsee Pozzuolissa vain vajaan parinkymmenen kilometrin ja puolen tunnin ajomatkan päässä Napolin miljoonakaupungin keskustasta.
Tutkijat pitävät Campi Flegreitä Euroopan vaarallisimpana tulivuorena. Sen toiminta on kiihtynyt viime vuosina huomattavasti. Vuonna 1198 viimeksi purkautunut Solfatara on ollut jo pitkään sen aktiivisin kraatteri.
Tulivuoren uumenista jatkuvasti purkautuva kuuma muta sekä kaasu- ja höyrypilvet ovat tehneet Solfatarasta suositun matkailukohteen, johon tutustuu vuosittain 250 000 turistua. Kraatteri on saanut nimensäkin mädälle kananmunille haisevista rikkikaasuistaan.
Pääsylipun maksettuaan Carrerin perhe vaelteli vapaasti kraatterissa, jolla on pituutta vajaa 800 metriä ja leveyttä melkein 600 metriä.
Jyrkkien rinteiden sisään jäävä tasainen kraatteri muistuttaa Kuun maisemaa. Sekä rinteistä että maaperästä tupsahtelee monin paikoin höyrypilviä tulikuumista kaasu- ja mutapurkausaukoista.
Kraatterin vaikuttavimpia näkyjä on suuri mutapurkauslampi Fangaia, jossa kiehuva muta kuplii ja poreilee. Se on tavallisestikin kymmeniä metrejä leveä. Perheen vierailun aikaan se oli useiden päivien rankkasateiden seurauksena laajentunut moninkertaiseksi.
Kun perhe ehti sen luokse noin yhdeltätoista aamupäivällä, Lorenzo tuupertui yhtäkkiä pintaan revenneen kolmimetrisen aukon pohjalle.
Isä Massimiliano ryntäsi pelastamaan poikaansa, mutta kuopan reuna lohkesi lisää ja hän suistui Lorenzon perään kuumaan ja höyryävään kuiluun.
Epätoivoinen äiti Tiziana yritti auttaa heitä molempia. Hänkin vajosi kuiluun pääsemättä omin voimin ylös.
Ainoa kuilun reunalle jäänyt, seitsenvuotias Alessio juoksi kohti kraatterin ulkopuolella sijaitsevaa baaria apua huutaen.
Pelastustyöntekijät saapuivat hälytyksen saatuaan paikalle muutamissa minuuteissa, mutta se oli liian myöhäistä. Siihen mennessä kaikki kolme olivat menehtyneet.
Todennäköisimmin he tukehtuivat onkalossa poreileviin tulivuorikaasuihin, jotka tainnuttavat uhrinsa hetkessä.
Kuopassa oli runsaasti myös kiehuvan kuumaa vesihöyryä ja mutaa, pelastustyöntekijät sanoivat.
Perhe ilmeisesti liikkui sallituilla poluilla.
Viranomaiset sekä kraatterin turvallisuudesta vastaava yhtiö väittävät onnettomuuden tapahtuneen, koska kuoppaan pudonnut poika oli liikkunut selvästi merkityllä ja aidatulla kielletyllä alueella.
Monet todisteet viittaavat kuitenkin siihen, että perhe liikkui täysin sallittuja polkuja.
Solfataran kuumat muta-altaat sijaitsevat kraatterin matalimmassa osassa.
Ennen onnettomuutta aluetta olivat koetelleet poikkeuksellisen rajut kaatosateet.
Kolme päivää ennen onnettomuutta kuvattu turistivideo yli äyräittensä tulvivasta Fangaiasta näyttää, miten vesi valuu puisilla tolpilla ja metalliverkkoaidalla eristetyn alueen yli.
Video: Fangaia tulvi 9. syyskuuta 2017. Lähde: Danillo Pontillo / YouTube.
Tulvavesi virtaa aidan ulkopuolelle syntyneeseen, maan alle johtavaa kuiluun. Se on paikassa jossa vierailijat tavallisesti kävelevät.
Videossa näkyy myös kaksi uutta aukkoa kraatterin pohjalla aidatun alueen ulkopuolella.
Toisessa videossa näkyy, miten pelastustyöntekijät ruumiit siirrettyään merkitsevät aukkoa, joka on aidatun alueen ulkopuolella.
Video: Pelastustyöntekijät merkitsevät vaara-aluetta. Lähde: Campi Flegrei News / YouTube.
Useat tutkijat ovat vuoden 2017 aikana varoittaneet, että Campi Flegrein purkausriski on kasvanut hälyyttävällä tavalla
Vaaroista varoitti myös Suomen Kuvalehden reportaasi elokuussa 2017. Tulivuoritutkijat muistuttivat, että yli sadan neliökilometrin kokoisen tulivuorikehän maanpinta on vaarallisella tavalla haurastunut, koska tulivuoren maanalainen paine, kuuma kaasu, kiehuva vesi ja muta moukaroivat ja venyttävät sitä jatkuvasti ylös ja alas.
Vierailin Solfataran kraatterissa kaksi kuukautta ennen onnettomuutta. Siellä näkyi jo silloin selvästi aiempia voimakkaampia kaasupurkauksia. Tuolloin näin myös uusia muta-aukkoja, jotka olivat syntyneet sen jälkeen, kun olin vieraillut kraatterissa edellisen kerran vuotta aiemmin.
Solfataran kraatterialueen työntekijät kertoivat, että ne olivat puhjenneet parin edellisen kuukauden aikana.
Videoissa näkyvät uusimmat aukot ovat todennäköisesti syntyneet kun suureen muta-altaaseen kerääntyneet vedet alkoivat valua pienten kaasupurkausreikien läpi syvemmalle maan alle.
Heti pinnan alla on monin paikoin onttoja onkaloita, jotka syvältä maan uumenista nouseva höyry ja muta ovat kovertaneet.
Niiden olemassaolo on helppo havaita: riittää kun pudottaa olkapäidensä tasalta jalkapallon kokoisen kivenmurikan maahan ja kuuntelee syvää kaikua.
Onnettomuus näyttää tapahtuneen, kun sateen ja kuumien höyryjen pehmittämä hauras pinta murtui yhden tällaisen onkalon päältä.
Magmakammio on yksi maailman suurimmista.
Onnettomuus on pelottava osoitus siitä, että Campi Flegrein tulivuoren toiminta on nyt kiihtynyt sille tasolle, että Napolin suurkaupunkialueella vallitsee tästä lähtien monin paikoin pysyvästi samanlaisten onnettomuuksien uhka.
Ei ole mitään syytä olettaa, että maan pintaa alhaalta moukaroiva paine jatkossa vähenisi – päinvastoin.
Campi Flegreillä, siitä parikymmentä kilometriä itään sijaitsevalla Vesuviuksella ja läheisellä Ischian tulivuorisaarella on yhteinen magmakammio eli valtava maanalainen allas, johon tulivuorten osittain sula kiviaines eli magma kerääntyy.
Tämä magmavarasto on yksi maailman suurimmista, tutkijat arvioivat.
Viime vuosina sen kuumuus ja pinta-ala ovat kasvaneet niin paljon, että magman ylin pinta on noussut alkuperäisestä kahdeksan kilometrin syvyydestä ehkä jo alle kolmen kilometrin päähän maanpinnasta.
Se tarkoittaa, että jopa 1 000-asteinen magma nuolee jo yläpuolellaan kelluvaa pohjavesi- ja mutakerrosta.
Turistien Solfatarassa ihastelemat näyt syntyvät juuri siksi, että magma ja siitä purkautuvat kaasut tavoittavat pohjavesikerroksen ja kiehauttavat mudan ja veden hetkessä höyryiksi ja kaasuiksi. Ne raivaavat tiensä läpi pohjavesikerroksen yläpuolella sijaitsevan kivi- ja sorapatjan, joka ulottuu maankuoreen asti.
Kaasu- ja mutapurkaukset ovat varoituksia isommasta räjähdyksestä. Jos maankuorta korventava tulikuuma kaasu- ja höyryhyökkäys murtaa pinnan tarpeeksi laajalla alueella ja tarpeeksi kovalla paineella, seuraa oikea tulivuorenpurkaus.
Solfataran onnettomuus ei lupaa hyvää. Onnettomuus olisi todennäköisesti voitu välttää paremmilla turvatoimilla, mutta niihin ei ryhdytty.
Tulivuorten lähistöllä asuu lähes kolmea miljoonaa ihmistä.
Solfatara on maailman vanhimman tulivuorten tutkimuslaitoksen Osservatorio Vesuvianon ympärivuorokautisessa valvonnassa.
Siellä sijaitsevat mittauslaitteet lähettävät tosiaikaista tietoa kaasu- ja mutapurkausten koosta, kuumuudesta ja voimasta, maanpinnan muodonmuutoksista ja maanjäristyksistä tutkimuslaitoksen keskusvalvomoon muutaman kilometrin päähän.
Osservatore Vesuvianon entinen johtaja professori Giovanni Chiodini varoitti Solfataran ylläpitäjiä ja viranomaisia yksityiskohtaisesti kraatterin vaaroista vierailijoille jo vuonna 2015.
Hänen ja muidenkaan asiantuntijoiden varoituksia ja toimenpide-ehdotuksia ei kuitenkaan ole huomioitu, vaikka niitä on jaeltu roppakaupalla.
Viranomaisavalvontaa vaikeuttaa se, että Solfatara on itse asiassa liikeyritys. Se on maailman ehkä ainoa yksityinen tulivuoren kraatteri.
Kraatterin historia kantaa vuosisatojen päähän.
Napolin kuningas Fredrik Aragonialainen lahjoitti kraatterin tunnetulle runoilijalle Jacopo Sannazzarolle vuonna 1497. Se kulki hänen suvussaan myötäjäisinä ja perintönä sukupolvien ajan kunnes kalabrialaiset De Lucan veljekset ostivat sen vuonna 1861.
Kemisti ja luonnontieteilijä Sebastian De Luca piti Solfataraa ”laboratorionaan avoimen taivaan alla”.
Kraatteri avattiin virallisesti yleisölle vuonna 1900, ja se kuuluu yhä De Lucan jälkeläiseiin kuuluvalle Angaranon perheelle.
Heidän omistamansa ja johtama Vulcano Solfatara srl -yhtiö on perustanut alueelle suositun leirintäalueen, jossa on myös vuokrattavia lomamökkejä, uima-allas baariravintola, kauppa ja lasten leikkikenttä – kaikki parinsadan metrin säteellä kraatterista.
Campeggio Solfataran majoitustilaa myyvät ja varaavat myös tunnetut kansainväliset hotellivarausketjut internetissä.
Omistajat ovat onnettomuuden jälkeen vakuutelleet, että vaaralliset paikat oli selvästi merkitty.
La Repubblica -lehti selvitti asiaa ja paljasti, että kraatterin turvallisuusjärjestelmä on täynnä ”mustia aukkoja”.
Itse asiassa mistään turvallisuusjärjestelmästä ei kannata edes puhua. Alueella ei ole videovalvontaa, hälytysjärjestelmää, valvojia paikan päällä tai pelastautumissuunnitelmaa.
Se, miten vapaasti Solfatarassa voi kuljeskella, hämmästyttääkin yhtä paljon kuin luonnonvoimien myllerrys.
Kraatteriin kävellään läheisen leirintäalueen baarilta vievää polkua, jonka loppupäässä ei ole minkäänlaista porttia tai valvontaa.
Kraatterissa ei ole henkilökuntaa tai oppaita – kulku on täysin vapaata sen jälkeen, kun on ostanut pääsylipun muutama sata metriä kraatterista sijaitsevassa toimistossa.
Siellä täällä näkyy varoitustauluja ja tolppa-aitoja, jotka erottavat vaaralliset ja kielletyt alueet sallituista mutta eivät käytännössä mitenkään estä niille menemistä. Monet niistä näyttävät ikivanhoilta.
Mikään ei estä ihastelemasta vaikkapa metrin päästä suurinta kaasupurkausaukkoa, yli sata-asteista höyryä sihisten ja vinkuen purkavaa Bocca Grandea.
Kukaan ei ole paikalla varoittamassa, miten nopeasti purkaussuihkut voivat kiihtyä. Tai että sallituillakin alueilla on syytä kulkea paksupohjaisissa kengissä, sillä maaperä on paikoin tulikuumaa.
Kun vuokrasin Campeggio Solfatarasta lomamökin, kraatterin mahdollisista vaaroista ei avainta luovutettaessa varoitettu sanallakaan.
Riskien arviointi jää pitkälti vierailijan oman harkinnan varaan, vaikka Solfatara on aktiivinen kraatteri, jossa tapahtuu jatkuvasti mahdollisesti vaarallisia muutoksia.
Jos samat käytännöt ovat voimassa muuallakin Suur-Napolin tulivuorialueella, henkilövahinkojen riski kasvaa moninkertaiseksi.
Viranomaiset tekivät outoja ”erehdyksiä” Ischian maanjäristyksestä.
Napolin alueen asukkaita ihmetyttää myös viranomaisten toiminta Ischian lomasaaren maanjäristyksen yhteydessä 21. elokuuta 2017.
Ischia kuuluu samaan tulivuoriketjuun Campi Flegrein kanssa. Järistys saattaa olla yhteydessä tulivuoren kiihtyneeseen toimintaan.
Maanjäristyksessä kuoli kaksi ihmistä ja noin 40 loukkaantui. Noin kaksituhatta saaren 50 000 asukkaasta menetti kotinsa. Järistys iski matkailukauden huipulla vilkkaimpaan ilta-aikaan yhdeksältä.
Viranomaiset ilmoittivat purkauksen voimakkuudeksi ensin 3,6 magnitudia Richterin asteikolla. He korjasivat virheensä 4,3 magnitudiin vasta, kun eräät tutkijat huomauttivat, ettei tuollaisilla lukemilla pitäisi mitenkään syntyä noin suurta tuhoa.
Maanjäristyksen keskuksen kerrottiin olevan useiden kilometrien päässä merellä ja kymmenen kilometrin syvyydessä.
Ischiaa vuosikymmeniä seurannut tulivuoritutkija Giuseppe Luongo paikansi sen kuitenkin satelliittidatan perusteella pahiten vaurioituneen Casamicciolan pikkukaupunkin liepeille ja vain noin puolentoista kilometrin syvyyteen.
Casamicciola oli myös vuoden 1883 tuhoisan 5,8 magnitudin maanjäristyksen keskipisteessä. Siinä kuoli 2 300 ihmistä.
Italialaismediassa ja some-keskusteluissa kysytään nyt, olivatko viranomaisten ”erehdykset” tarkoituksellista harhautusta, jolla haluttiin suojella paikallisviranomaisia ja elinkeinoelämää sekä peitellä rakentamisessa tapahtuneita virheitä.
Ischia on Campanian maakunnan tärkeimpiä turistikohteita.
Järistystä seurannut matkailijoiden joukkopako teki ison loven paikallisen elinkeinoelämän ansioihin. Jos saari saa pysyvän maineen vaarallisena paikkana, vahinko kasvaa.
Saaren virkamiesjohto ja poliittiset päättäjät aloittivat heti rajun julkisuuskampanjan monia onnettomuusuutisia julkaisseita medioita vastaan syyttäen niitä paniikin lietsonnasta ja riskien paisuttelusta. Samaan aikaan he itse vakuuttelivat, että Ischia ja sen rakennukset ovat nyt ja jatkossa täysin turvallisia sekä asukkaille että matkailijoille.
Järistyksen aikaan saamat tuhot suhteessa sen voimakkuuteen ovat kuitenkin paljastaneet tylyllä tavalla, että vakuuttelut eivät ole uskottavia.
Monet Ischian turvallisiksi kehutut rakennukset romahtivat kuin korttitalot, vaikka niiden piti olla rakennettu uusien, maanjäristyksiä kestävien määräysten mukaisesti.
Viikko maanjäristyksen jälkeen tehty viranomaisselvitys päätteli, että suurin osa tuhoutuneista taloista oli ”rakennettu hyvin mutta ei järistyksiin varautuen”.
Käytännössä rakennusmääräyksiä on kierretty järjestelmällisesti, väittää entinen tuomari ja Napolin yleinen syyttäjä Aldo De Chiara Corriere della Sera -lehden haastattelussa.
Hänen mukaansa suuri osa Ischian viime vuosien rakentamisesta on tapahtunut laittomasti ja monissa tapauksissa on todistettu, että taloihin on käytetty hyvin heikkolaatuista sementtiä.
Mikään muu ei Chiaran mukaan voi selittää sitä, että suhteellisen lievä järistys aiheutti niin suurta tuhoa.
Casamicciolan kaupunginjohto ja paikallisviranomaiset ovat sietäneet ilmiötä ”poliittisista ja taloudellista syistä ja erilaisista kytkennöistään johtuen”, Chiara arveli.
Kytkennät-kiertoilmaisu viittaa Napolin mafiaan Camorraan, joka pitää vahvasti näpeissään rakennusalaa koko Suur-Napolin ja sitä ympäröivän Campanian maakunnan alueella.
Mafian käsissä taloista tulee ”kauniita hiekkalinnoja”.
Camorra valvoo noin puolta Campanian alueen sementtikaupasta ja -jakelusta, arvioi korruptiota vastaan toimiva kansalaisjärjestö Ires Campania.
Camorra kerää suurvoittoja sekoittamalla sementin monta kertaa vaatimuksia heikkolaatuisemmaksi.
”Camorran käsissä taloista tulee kauniita hiekkalinnoja”, järjestö tiivistää.
Iresin mukaan laiton rakentaminen Campaniassa on saavuttanut valtavat mittasuhteet. Noin 60 000–70 000 taloa tuomittaisiin asumiskelvottomiksi ja purettaviksi, jos ne tarkastettaisiin.
Myös Ischialla on annettu purkumääräyksiä. Ne jäävät usein tyhjiksi käskyiksi.
Jos yksikin talon asukkaista valittaa purkumääräyksestä sillä perusteella, ettei hänellä ole muuta paikkaa missä asua, rakennus pelastuu.
Kunnes sortuu muulla tavalla.
Grafiikka © Hannu Kyyriäinen