”Pahempaa kuin pelkkä valetiede” – Venäjän kulttuuriministeri kirjoitti historiaa uusiksi väitöskirjassaan
Ministeri puolustautuu näkemyksellä, jonka mukaan Venäjän kansalliset edut ohjaavat myös historiantutkimusta.
Venäjän kulttuuriministeriöstä on tullut varsinainen skandaalipesä.
Kulttuuriministeri Vladimir Medinskin väitöskirjaa vaaditaan hylättäväksi samaan aikaan, kun ministeri on hyllyttänyt Bolšoi-teatterissa tähtitanssija Rudolf Nurejevista kertovan baletin ensi-illan.
Kuvioon kuuluu vielä se, että baletin on ohjannut Kirill Serebrinnikov, jonka johtaman Gogol-keskuksen ympärillä on rikostutkinta.
Keskuksen edellinen johtaja Aleksi Malobrodski on vangittu kesäkuun lopulla kahdeksi kuukaudeksi epäiltynä kavalluksista.
Syyte on vakava, koska siitä voi saada 10 vuoden tuomion, mutta muuten jutussa on suorastaan koomisia piirteitä.
Ministerillä on tiukka kanta seksuaalisiin vähemmistöihin.
Yksi syytöksistä koskee 2012 ensi-iltaan tullutta Malobrodskin ohjausta William Shakespearen Kesäyön unelmasta.
Rikostutkijoiden mukaan kulttuuriministeriön näytelmälle myöntämä kahden miljoonan ruplan, noin 50 000 euron, summa on varastettu.
Koko jutussa kyse on 70 miljoonan ruplan, noin 1,7 miljoonan euron kavalluksesta.
Puolustus yrittää todistaa rahojen käytön vetoamalla siihen, miten Kesäyön unelmaa on esitetty ja että se on jopa palkittu eikä näytelmää saada ammattiteatterissa aikaan ilman rahoitusta.
Gogol-keskus kuuluu Venäjän kulttuurielämän liberaaliin laitaan ja on taiteellisesti arvostettu. Kirill Serebrinnikovin edellinen ohjaustyö Bolšoissa, moderni balettitulkinta Mihail Lermontovin kirjasta Aikamme sankari on saanut paljon kiitosta.
Rudolf Nurejev -baletin hyllyttämisestä kulttuuriministeri Vladimir Medinskin käskystä kertoi uutistoimisto Tass, jota voi edelleen pitää Venäjän virallisena tietotoimistona.
Tass kuitenkin muutti uutisensa myöhemmin muotoon, miten Medinski tukee Bolšoin johdon päätöstä siirtää ensi-iltaa. Ratkaisua perustellaan sillä, ettei koreografiaa ja teatteriohjausta yhdistävä kokonaisuus ole vielä valmis.
Teoksen esiintyjät ovat olleet asiasta toista mieltä ja todellisena syynä pidetäänkin Nurejevin seksuaalisen suuntautumisen näyttämistä. Medinski on tunnettu tiukoista kannoistaan seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan.
Medinskin jo vuonna 2011 valmistunutta historiantutkimuksen väitöskirjaa on nyt arvioitu Belgorodin yliopiston tieteellisessä neuvostossa. Ammattitutkijat ovat väitöskirjan valmistumisen jälkeen arvostelleet sitä.
Medinski tutki, mitä ulkomaalaiset kirjoittivat Venäjästä 1400–1600-luvuilla, ja tullut siihen tulokseen, että tekstien ikävän sävyn takana on ollut ulkomaisten poliittisten piirien tilaus.
Muuten Medinski tukeutuu väitöksessään näkemykseen, jonka mukaan historiantutkimuksen lähtökohtana ovat Venäjän kansalliset edut. Tätä Medinski painottaa myös tuoreessa Venäjän hallituksen lehdessä julkaistussa puolustuspuheenvuorossaan.
Väitöskirjan hyllyttämistä on nyt vaatinut 10 Venäjän tiedeakatemian akateemikkoa ja 14 tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsentä.
Väitöskirjan pohjanoteerauksena on pidetty sitä, että Medinski väittää, että ortodokseilla jo Iivana Julman (1530–1584) aikana kirkolliset tekstit olivat venäjäksi, jolloin niiden ymmärtäminen oli helppoa. Sen sijaan katolilaisilla ja luterilaisilla samat tekstit olivat latinaksi, jota uskovaiset eivät osanneet.
Historiantutkijat ovat todenneet, että todellisuudessa tilanne oli päinvastainen.
Väärennettyjä väitöskirjoja selvittelevä, internetissä toimivien vapaaehtoisten yhteenliittymä Dissernet on löytänyt moitittavaa myös Medinskin ensimmäisestäkin väitöksestä. Sen hän teki omassa oppilaitoksessaan diplomaattiakatemia MGIMO:ssa, josta hän valmistui journalismin linjalta.
”Ministeri ei ymmärrä kaunokirjallisuuden ja historian eroa.”
Väitöskirjan ympärillä kiehuneessa keskustelussa filosofi Aleksandr Rubtsov toteaa, että eivät edes neuvostoideologit liittäneet vastaavalla tavalla suoraa poliittista tarkoituksenmukaisuutta tieteeseen kuin tekee nykyinen ministeri.
Tapaus on Rubtsovin mielestä pahempaa kuin pelkkä valetiede.
Jeltsin-keskuksen apulaisjohtaja Nikita Sikolov leimaa Meduzan jutussa väitöksen tieteen vastaiseksi. Hän katsoo, ettei kulttuuriministeri Medinski ymmärrä kaunokirjallisuuden ja historian välistä eroa.
Samalla Sikolov varoittaa, että jos väitös menee läpi vielä ylemmissäkin asteissa, kyse on uhasta kansalliselle turvallisuudelle. Perusteluna on se, ettei maailmalla jatkossa tunnusteta venäläisiä tutkintoja.
Historioitsija Irina Karatsuba viittaa samassa jutussa kommunistisen puolueen puheenjohtajan Gennadi Zjuganovin ja kansalliskiihkoisen liberaalidemokraattisen puolueen johtajan Vladimir Žirinovskin niin ikään epäilyttäviin väitöksiin.
Karatsuban mielestä kyse on tieteen devalvaatioista. Lisäksi hän säälittelee väitöksen tueksi asettunutta tiedeneuvostoa.
Professori Andrei Jurganov muistuttaa, ettei kyse ole tutkijan vaan ministerin väitöksestä.
Samoilla linjoilla on Venäjän arkistolaitoksen tutkimusjohtaja Sergei Mironenko, jonka mukaan ministerin väitös ei vaikuta millään tavoin maan historiantutkimukseen, koska kukaan alan ammattilainen ei pidä ministeriä tieteentekijänä.
Vladimir Medinski oli mukana operaatiossa, jossa Pietarissa paljastettiin marsalkka Mannerheimin rintakuva. Se jouduttiin poistamaan protestien vuoksi.
Medinski on luvannut kirjoittaa Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen liittyen uutta tietoa Mannerheimista sisältävän artikkelin.