MH17:n tutkinta olisi pitänyt jättää vain Hollannin syyttäjäviranomaisille – Venäjä ei myönnä syyllisyyttään
Uutisanalyysi: Liian monta kokkia, sotkuinen soppa.
Malesialaisen matkustajakoneen, lentovuoron MH17, tuhoaminen venäläisellä Buk-ohjuksella 17. heinäkuuta 2014 oli järkyttävä rikos. Joukkomurhaan tai -kuolemantuottamukseen syyllistyneet on saatava selville ja oikeuden tuomittaviksi, jos se vain suinkin on mahdollista.
298 ihmisen kuolema aiheutti paitsi suuren järkytyksen myös todellisen tutkimusoperaatioiden ruuhkan.
Saman tapauksen kimpussa on ollut ja on osittain yhä kolme erillistä organisaatiota.
Ensimmäinen oli hollantilaisvetoinen kansainvälinen lento-onnettomuustutkinta. Se julkisti lokakuussa 2015 laajan raportin, jonka mukaan Boeing 777 -koneen tuhosi Itä-Ukrainan kapinallisten alueelta ammuttu, Buk-tyyppinen maasta ilmaan -ohjus.
Toinen samaa asiaa tutkinut ja yhä tutkiva organisaatio on kansainvälinen rikostutkintaryhmä JIT (Joint Investigation Team). Sen aiemmin tällä viikolla julkistetun väliraportin mukaan Boeing 777 -koneen tuhosi Itä-Ukrainan kapinallisten alueelta ammuttu, Buk-tyyppinen maasta ilmaan -ohjus. Näyttö on JIT:n mukaan oikeudenkäynnissä vaadittavaa tasoa.
Omaa työtään tekee myös Hollannin syyttäjänviraston tutkintaryhmä. Se saa aikanaan selville vailla epäilyksen häivää, että Boeing 777 -koneen tuhosi Itä-Ukrainan kapinallisten alueelta ammuttu, Buk-tyyppinen maasta ilmaan -ohjus.
Ennen kuin niin pitkälle on päästy, on tehty jättimäinen määrä kaksinkertaista ja siten turhaa työtä. Samalla on syntynyt ja syntyy kaikenlaisten sählinkien ja väärinymmärrysten vaara.
Mainio osoitus sen toteutumisesta on Suomen ja Hollannin välinen jupakka Suomessa tehdyistä Buk-kokeista.
Tasavallan tuohtunut presidentti Sauli Niinistö ihmetteli perjantaina 20. syyskuuta, miksi tiukkaa salassapitoa virka-apupyynnössään painottaneet hollantilaissyyttäjät yhtäkkiä kertoivat suomalaisten osuudesta kaikelle maailmalle ja kehtasivat vielä motkottaa, ettei suomalaisten avokätisesti jakamia tietoja saanut luovuttaa myös JIT:lle.
Suomalaiset asioivat vain pyynnön esittäjän eli Hollannin syyttäjänviraston kanssa.
Kertomatta jäi, perustuuko myös kolmannen tutkijatahon eli onnettomuustutkijoiden varma Buk-käsitys Suomessa tehtyihin kokeisiin.
Tulos olisi ollut paljon parempi, jos tutkinta olisi keskitetty yhdelle esitutkintaviranomaiselle.
Ukraina totesi heti turman jälkeen, etteivät sen rahkeet riitä onnettomuustutkintaan, ja päätti siirtää sen hollantilaisten hoidettavaksi. Valtaosa uhreista oli hollantilaisia.
Hyvin pian kävi ihan selväksi, ettei kyseessä ollut lento-onnettomuus vaan rikos.
Siinä vaiheessa onnettomuustutkijoiden olisi kannattanut siirtyä sivummalle. Linjavastuuseen olisi pitänyt asettaa esitutkintaviranomainen ja vain yksi sellainen.
Luonteva valinta olisi ollut Hollannin syyttäjäviranomainen, samasta syystä, jonka vuoksi onnettomuustutkintakin annettiin Hollannin hoteisiin.
Myös 200 tutkijaa työllistävä JIT on hollantilaisvetoinen. Mukana ovat myös Australia, Belgia (joista myös oli paljon uhreja), Malesia (joka on turmakoneen rekisteröintivaltio) sekä Ukraina (jonka ilmatilassa rikos tehtiin).
Ryhmä syntyi suuren järkytyksen synnyttämissä kovissa poliittisissa paineissa, mutta on vaikea ymmärtää, mitä lisäarvoa se voi tuoda hollantilaiseen rikostutkintaan, jossa joka tapauksessa käytetään ulkomaista virka-apua.
Sekaannusta JIT sen sijaan voi aiheuttaa, kuten suomalaisten Buk-kokeistakin huomataan.
Rikostutkinnan, oli se sitten kaksi- tai vaikka kolminkertaista, tavoitteena on löytää syylliset ja saattaa heidät tuomioistuimen eteen.
MH17:n tapauksessa toiveet prosessin saattamisesta päätökseen saakka ovat häviävän pieniä. Venäjä ei aio myöntää syyllisyyttään.
Lisäksi The New York Times muistuttaa, että Venäjän perustuslaki kieltää venäläisten luovuttamisen ulkomaisten oikeusistuinten tuomittaviksi.
Lento-onnettomuustutkinnan tärkein rooli tällaisessa tapauksessa on esittää keinoja vastaavanlaisten tapahtumien estämiseksi tulevaisuudessa.
MH17:n onnettomuustutkintaraportissa varoiteltiin lentämisestä kriisialueiden ilmatilassa.
Niitä varoituksia ei ole otettu kovin vakavasti. Siviilikoneita, esimerkiksi Suomesta karkotettuja maahanmuuttajia kuljettavia tilauslentoja lentää jatkuvasti kriisialueiden eli Bagdadin ilmatilassa.
Turkin vallankaappausyrityksen yhteydessä maan ilmatilasta tuli pienimuotoisen ilmasodan näyttämö. Silti ilmatilaa ei suljettu, ja siellä lensi suuri määrä ulkomaisia matkustajakoneita.