Korruptio, rautatiet, ja poliittinen suhmurointi uhkaavat Viipurin kunnostamista

Vielä pari vuotta sitten tilanne näytti hyvältä, nyt lehdistö naureskelee alueen tuhoutumisesta huolestuneille.
Eurooppa 18.7.2016 14:18
Anne Kuorsalo

Kansainvälinen kehitys- ja jälleenrakentamispankki IBRD on luvannut rahoittaa Viipurin linnan ja Monreposin puiston kunnostusta. © LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Viipurin raunioituneen vanhan keskustan kunnostushanke on pysähtynyt. Projektista vastannut Venäjän apulaiskulttuuriministeri Grigori Pirumov pidätettiin maaliskuussa epäiltynä väärinkäytöksistä eikä uutta vastuuhenkilöä ole nimetty. Asiasta kertoo Pietarin talouslehti Delovoi Peterburg dpa.ru, jolle tiedot on vahvistanut Leningradin alueen kuvernööri Aleksandr Drozdenko. Venäjällä on luvattu käyttää Viipurin kunnostukseen lähivuosina neljä miljardia ruplaa, noin 57 miljoonaa euroa ja 15 vuoden aikana peräti 34 miljardia ruplaa.

Lehden mukaan töitä on valmisteltu aktiivisesti kulttuuriministeriössä vuodesta 2014 lähtien, mutta nyt jarruksi on tullut apulaisministerin pidätys. Kuvernööri Drozdenko kertoo kääntyneensä toukokuussa kulttuuriministeri Vladimir Medinskin puoleen ja uhanneensa valittaa presidentille, ellei projektille nimetä uutta vastuuhenkilöä.

Talouslehden mukaan Leningradin alueen budjetista on tarkoitus ohjata Viipuriin miljardi ruplaa, noin 14,2 miljoonaa euroa ja lisäksi vielä kulttuuriministeriön budjetista 1,1 miljardia niin ensi vuonna kuin seuraavanakin.

Kunnostettava alue on 20,8 hehtaarin kokoinen ja siitä 6,6 hehtaaria lasketaan tuhoutuneeksi. Tässä Viipurin vanhassa sydämessä on 17 valtakunnalliseksi muistomerkiksi luokiteltua rakennuskohdetta, 81 alueellisesti merkittävää kohdetta ja vielä 166 muuta arvorakennusta.

Kuvernöörin mukaan kunnostustöihin tarvitaan mukaan yksityisiä yrityksiä. Hän vilauttaa, miten raunioituneita kohteita voitaisiin myydä jopa ruplalla, jos ostaja sitoutuu korjaamiseen.

Lehti muistuttaa, miten viime vuonna järjestettiin 54 miljoonan ruplan arvosta tarjouskilpailuja, joissa etsittiin suunnittelijoita kunnostustöille.

Viipurin linnaa johtava Vladimir Tsoi sanoo lehdelle, ettei osaa sanoa onko hankkeiden pysähtymisen syynä kulttuuriministeriön rahapula vai väärinkäytöksiin liittyvät pidätykset. Hän toivoo, että tämän vuoden aikana voitaisiin pitää vielä 15 suunnittelukilpailua.

Viime vuoden suunnittelukilpailujen perusteella ei kuitenkaan ole järjestetty yhtään tarjouskilpailua varsinaisten töiden tekemisestä.

Museonjohtaja Tsoi on kuitenkin toiveikas, koska kansainvälinen kehitys- ja jälleenrakentamispankki IBRD on luvannut rahoittaa Viipurin linnan ja Monreposin puiston kunnostusta. Linnaan tullaan Tsoin mukaan kunnostamaan uusia museo- ja näyttelytiloja.

Leningradin alueen kuvernöörin mukaan Monreposin puiston kunnostus alkaa tänä vuonna ja töiden tekijä pitäisi valita vielä heinäkuun aikana.

 

Aivan toiseen sävyyn kirjoittaa Viipurin kulttuuriperinnön tilasta toimittaja Andrei Kolomoiski,  joka sananmukaisesti raivoaa kuulun Papulan puiston tuhoamisesta.  Puisto perustettiin 1886.

Kolomoiskin mukaan puiston poikkeuksellinen kulttuurihistoriallinen arvo tunnustettiin vielä 2013 pidetyssä kansainvälisessä seminaarissa. Sen aiheena oli Viipurin monikulttuurinen perinne ja sen säilyminen. Tilaisuudessa käsiteltiin Viipurin saamista UNESCO:n maailmanperintökohteeksi ja samalla pahoiteltiin, ettei puistoa ole suojeltu.

Sen jälkeen Venäjän kulttuuriministeriö sisällytti puiston historiallisesti arvokkaiden suojelukohteitten listaan ja asia vahvistettiin vielä määräyksellä tammikuussa 2015. Syyskuussa 2015 alkoi kuitenkin puiston tuhoaminen, kun puita ja pensaita alettiin kaataa.

Kolomoiskin mukaan asialla on Venäjän rautatieyhtiö, joka tunnetaan lyhenteellä RZHD. Se tekee uutta radan ylittävää tasoristeystä ja kuten Kolomoiski toteaa, ei suinkaan helpoimmalla mahdollisella tavalla.  Jos kohde olisi rakennettu puiston vieressä kulkevan Smirnovin valtatien kohdalle, se olisi maksanut vain 200 miljoonaa ruplaa, 2,8 miljoonaa euroa. Nyt kun tehdään uusi tie puiston halki, hinta nousee miljardiin ruplaan, 14,2 miljoonaan euroon.

Kolomoiski kuvaa, miten rautatieyhtiö hankki asiantuntijalausunnon puistosta Julia Kuvajevalta, jonka mukaan puisto ei ole enää puistoa siltä kohtaa, mihin uusi tie on tulossa.  Puiston totaalinen tuhoaminen on Kolomoiskin mukaan alkanut tämän lausunnon pohjalta.

Viipurilaistoimittaja käyttää tekstistään väliotsikkoa, jossa on kaksi sanaa: miehittäjät ja yhteistoimintamiehet.  Hän toteaa, etteivät ilmaisut ole hänestä liian jyrkkiä. Samalla hän selventää, että miehitys voi kohdistua ei vain vieraaseen maahan vaan myös omaan. Ominaista tilanteelle on mm. se, että hallinto halveksii alueen asukkaiden kantoja.

Kolomoiski raatelee ensin paikallishallinnon, joka hänestä on täysin tyytyväinen Kuvajevan vääristelevään lausuntoon. Syynä on lausunnon mahdollistama tulkinta, jonka mukaan puisto ei enää olekaan muistomerkki vaan pelkästään arvokohde. Niinpä alueella voidaan rakentaa vaikkapa eliitille tarkoitettu asuinalue tai sementtitehdas, väläyttää Kolomoiski. Luvan voi antaa paikallishallinto.

 

Aluehallinnossa kulttuurikohteitten suojelusta vastaava osasto piilottelee Kolomoiskin mukaan lausuntoa, jottei tulisi skandaalia ennen kuin on myöhäistä tehdä jotakin. Osasto ei liioin ole liittänyt puistoa kulttuurikohteitten valtakunnalliseen rekisteriin.  Paikallishallinto viittaa yleiskaavaan, jossa ei ole puiston halki kulkevaa tietä. Asenteita toimittaja kuvaa väliaikaisten miehittäjien välinpitämättömyydeksi.

Toimittaja toteaa vallan vertikaalin rikkoneen lakia moneen kertaan eikä se ole liioin reagoinut lakien rikkomiseen tai antanut vastauksia kysymyksiin. Kolomoiski lainaa Pietarissa ilmestyvää lehteä Sankt-Peterburgskie Vedomosti, joka on kuvannut tapahtumia toteamalla, että selityksiä voi olla kaksi: täydellinen tietämättömyys tai korruptio.

Kolomoiski käy läpi vielä sen, miten Viipurin vanhassa kaupungissa on tuhottu lailla suojeltu kortteli. Sen jälkeen perustettiin suojelulle ja kunnostukselle erityinen neuvosto, jonka puheenjohtajaksi tuli kaupunginjohtaja Aleksandr Lysov. Vaikka neuvoston etuliitteenä on ”yhteiskunnallinen”, jäseniksi tuli Kolomoiskin mukaan vain sellaisia, jotka ovat valmiita puhumaan kulttuuriperinnön tuhoamisen hyödyistä. Lysovia Kolomoiski syyttää siitä, että hän on antanut määräyksen korttelin tuhoamiseen ilman laillisia perusteita.

Yhtä kovin sanoin Kolomoiski syyttää Leningradin alueen kuvernööriä ja aluehallinnon alaisuudessa toimivaa vastaavaa neuvostoa. Ensin hän lainaa kuvernöörin sanoja, joiden mukaan hän vastaa henkilökohtaisesti Viipurin suojelusta. Sitten Kolomoiski toteaa, että suuri osa viimeaikaisista tuhoista on tapahtunut juuri ”kuvernöörin henkilökohtaisen vastuun” kaudella.

Aluehallinnnon neuvostoon on kelpuutettu toimittajan mukaan vain sellaisia, jotka eivät ole olleet huolissaan Viipurin rakennusten tilasta.   Erityisesti Kolomoiski ivailee  miehittäjien ja yhteistyömiesten valvomalle lehdistölle,. Se on irvaillut Papulan puiston tuhosta kirjoittaville toteamalla, ett’ on turha puhua Papulan puiston tuhoamisesta, koska sinne tuodaan penkkejä.

Pitkän jutun lopussa Kolomoiski kauhistelee vielä, kuinka Monreposin puiston uusi johtaja Aleksandr Bujanov lupaa rakentaa puistoon tiet sähköautoille. Samalla tuhotaan metsäpolut. Kolomoiski lohduttautuu toteamalla, että oikeastaan puistossa on enää vain vähän hävitettävää jäljellä, koska arkkitehtuuri on jo melkein täydellisesti tuhottu.