Emmanuel Macron – Ihmelapsesta kasvoi runomies ja miljonääri, jonka lupaama ihme on sinettiä vaille
”Elyséen Mozartia” ei ole koskaan valittu vaaleilla poliittiseen virkaan.
Emmanuel Macron katselee ujosti ympärilleen Parc des expositions -messukeskuksen lavalla Pariisissa. Hän on juuri voittanut presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen.
Macron seisoo tuhansien kannattajiensa ympäröimänä. EU-liput liehuvat. Ihmiset huutavat innoissaan mutta eivät hänen nimeään: ”Brigitte, Brigitte, Brigitte!”
Lavalla Macron puhuu innottomasti, mutta hymy on voittajan. Näyttää siltä kuin hän olisi jo Ranskan presidentti.
”Ranskan politiikassa on kääntynyt uusi lehti. Minä haluan olla presidentti, joka suojelee ja auttaa niitä, joilla on vähemmän. Presidentti, joka antaa mahdollisuuden luoda, innovoida ja yrittää!”
Sitoutumaton liberaali Emmanuel Macron on Ranskan presidentinvaalien vahva ennakkosuosikki.
Hän saa vastaansa Kansallisen rintaman johtajan, äärioikeiston Marine Le Penin sunnuntaina 7. toukokuuta.
En Marche! -liikkeen johtaja on raikas kasvo Ranskan politiikassa kahden pääpuolueen pitkän valtakauden jälkeen.
Macron on kerännyt tyytymättömien ääniä oikealta ja vasemmalta ja esiintynyt muutosjohtajana, joka haluaa kumota ”vanhan järjestelmän”.
”Hän on nuori, kuvauksellinen ja optimistinen, ja hänellä on uusi viesti”, brittilehti The Times on kehunut ja verrannut Macronia pääministeri Tony Blairiin.
Jotkut pitävät tulokasta opportunistina ja poliittisena kameleonttina, joka on osannut oikealla hetkellä hyödyntää Ranskan ja Euroopan poliittista ja taloudellista kaaosta.
Mutta kuka hän oikeastaan on, ja onko 39-vuotiaasta politiikan ulkopuolisesta Ranskan uudistajaksi?
Macron on kolmilapsisen perheen esikoispoika ja varttunut Amiensissa, Pohjois-Ranskassa.
Kummatkin vanhemmat ovat lääkäreitä, isä neurologi, äiti lastenlääkäri.
Macron on puhunut julkisuudessa hyvin vähän vanhemmistaan.
Lämpimimmin hän on muistellut isoäitiään Manettea, entistä koulun rehtoria, jonka äiti oli ollut lukutaidoton siivoja.
Koulutus oli perheessä pakkomielle. Manette luetutti lapsenlapsellaan ääneen kirjoja ja opetti hänet kuuntelemaan Chopinia.
”Häntä rakastin paljon”, Macron on muistellut jo edesmennyttä isoäitiään.
Manette oli uudistusmielinen sosialisti, ja perhe vasemmistolainen. Myös Macron liittyi myöhemmin Ranskan sosialistiseen puolueeseen.
Koulukaverit La Providencen yksityisessä jesuiittakoulussa muistavat Macronin etevänä ja varhaiskypsänä oppilaana. Macron luki klassista ranskalaista kirjallisuutta ja kirjoitti runoja.
Hän halusi kirjailijaksi.
”Emmanuel Macron on aina ollut erilainen. Iässä, jossa useimmat katselivat telkkaria, hän vain luki. Hän oli tasavertainen opettajan kanssa, jollain tavalla”, luokkakaveri Antoine Marguet on muistellut.
Samalla tavalla ajatteli varmasti myös Brigitte Trogneux, johon Macron rakastui 15-vuotiaana.
Trogneux oli La Providencen koulun ranskan ja latinan opettaja, joka veti draamaryhmää. Hän oli 40, naimisissa ja kolmen lapsen äiti.
Macron oli jo nuorena määrätietoinen. Hän vannoi menevänsä Brigitten kanssa naimisiin – 25 vuoden ikäerosta huolimatta.
Hermostuneet vanhemmat lähettivät 16-vuotiaan poikansa pois Amiensista, maineikkaaseen Lycée Henri IV:een Pariisiin.
Välimatka ei kuitenkaan erottanut rakastavaisia. He menivät naimisiin vuonna 2007.
Brigitte Trogneux, 64, on ollut näkyvästi esillä miehensä presidentinvaalikampanjassa. Hän myös lyhentää Macronin ”liian pitkiä” puheita ja ohjeistaa hänen esiintymisiään.
”Kaikki se, mitä olen tänä päivänä, on sinun ansiotasi”, Macron kiitti vaimoaan voittopuheessaan 23. huhtikuuta eikä tahtonut saada kättään irti tämän kädestä.
Investointipankkiirina ”sitä on jonkinlainen prostituoitu”.
Ura on ollut vauhdikas. Kerrotaan, että Macron tekee 18-tuntisia työpäiviä ja lukee joka päivä muun muassa runoja.
Hänen polkunsa ranskalaisen politiikan huipulle on ollut tyypillinen ja epätyypillinen.
Macron opiskeli yliopistossa politiikkaa ja filosofiaa ja teki lopputyönsä Machiavellista ja Hegelin oikeusfilosofiasta. Hän toimi tunnetun ranskalaisen filosofin Paul Ricœurin viimeisenä assistenttina.
Presidenttikastiin hänet nostaa se, että hän on enarkki, valmistunut huippuarvosanoin Ranskan kansallisesta hallintokorkeakoulusta ENA:sta.
”Macronin profiili on politiikan sisäpiiriläisen, mutta hänen politiikkansa on ulkorinkiläisen”, The New York Times -lehti kirjoitti huhtikuussa.
Lehti jatkoi kriittiseen sävyyn:
”Jos varhaiskypsä herra Macron haluaa menestyä, hänen ensimmäinen haasteensa on myydä tuote, joka on lähes kaikille laajasti tuntematon: hän itse.”
Macron on entinen Rothschild & Cie -pankin investointipankkiiri.
Vaikka ala oli hänelle vieras, hän eteni nopeasti toimitusjohtajaksi ja osakkaaksi. Hänestä tuli miljonääri.
”Sitä on jonkinlainen prostituoitu”, Macron on kuvannut investointipankkiirin työtä. ”Työ on viettelyä.”
Investointipankkiirin tausta herättää ristiriitaisia tunteita.
Ystävien mukaan Macron ei ole rahan perään. Hän ei ole kiinnostunut hienoista kelloista. Raha merkitsee hänelle ennen kaikkea vapautta.
Kaipuu vapauteen on ohjannut myös hänen elämänvalintojaan.
”Hän lähti Amiensista, koska halusi elää vapaasti suhteessaan Brigitten kanssa. Hän oli Rothschild-pankissa saadakseen taloudellisen vapauden. Kun hän myöhemmin jätti talousministerin työn, hän teki sen saadakseen tietynlaisen poliittisen vapauden”, Macronin ystävä, taloustieteilijä Marc Ferraci on kertonut.
Kun Macron oli 36-vuotias, presidentti François Hollande kutsui hänet talousministeriksi Manuel Vallsin vasemmistohallitukseen.
Ministerinä hän tuli tunnetuksi kiistellystä ”Macron-laista”.
Bisnesmyönteinen Macron edusti sosialistipuolueen oikeaa laitaa. Hän ajoi joustoja Ranskan talouteen ja työmarkkinoihin. Macron vapautti kauppojen sunnuntaiaikataulun, mikä ei miellyttänyt kaikkia puoluetovereita.
Muutama vuosi aiemmin hän oli toiminut presidentti Hollanden talouspoliittisena neuvonantajana.
Silloin Macron sai lempinimen ”Elyséen Mozart”. Macronia pidettiin presidentinlinnan ihmelapsena. Hänestä paljastui myös taitava pianisti.
Macronin vapaudenkaipuusta kertonee myös se, ettei hän hakenut presidenttiehdokkuudelleen tukea miltään puolueelta. Hän erosi ministerin tehtävästä elokuussa 2016.
Huhtikuussa 2016 Macron perusti uuden poliittisen liikkeen kotikaupungissaan Amiensissa.
Paikalla oli tukku sukulaisia ja ystäviä. Mistään ei voinut päätellä, että uuden liikkeen nuori johtaja rynnisi meteorin lailla kohti Elysée-palatsia.
Samalla Macron linjasi, että En Marche! (Liikkeelle!) ”ei ole oikealla eikä vasemmalla”.
Itseään hän on kuvannut samaan aikaan vasemmistolaiseksi ja liberaaliksi ja kiertänyt sanan keskusta.
Omien sanojensa mukaan hän on ”vasemmalla mutta avoin oikealle”, ”edistyksellinen”, jos vastassa on konservatiivi.
”Mutta rehellisyyden nimissä minun on sanottava, etten ole sosialisti”, hän on tarkentanut. Hän erosi sosialistipuolueesta vuonna 2009.
Mitään Macron-ilmiön kaltaista ei Ranskan politiikassa ole koskaan aiemmin nähty. Vuosi perustamisensa jälkeen En Marche! -liikkeellä on 250 000 jäsentä, yli kaksi kertaa enemmän kuin Ranskan sosialistipuolueella.
Ranskan poliittinen kenttä on polarisoitunut, sanoo Helsingin yliopiston Eurooppa-verkoston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma.
”Mutta keskelle on jäänyt laaja ihmisten joukko. He yhdistelevät erilaisia aatesuuntia ja vaikuttavat aika pragmaattisilta. Heissä on sekä keskustaoikeistolaisia liberaaleja että ihmisiä, jotka ovat aiemmin äänestäneet sosialisteja.”
En Marche! -liikkeellä ei ole toistaiseksi yhtään paikkaa Ranskan kansalliskokouksessa.
Macron haluaa rakentaa bisnesmyönteisemmän Ranskan.
Vapaus on myös Emmanuel Macronin poliittisen ohjelman ydin.
Hän on talous- ja arvoliberaali, mikä on harvinainen yhdistelmä Ranskassa.
Macron kannattaa globalisaatiota, avoimia rajoja, vapaata markkinataloutta ja Euroopan integraation syventämistä.
Hän on ehdottanut euroalueelle omaa budjettia, parlamenttia ja valtionvarainministeriötä.
Macronin linjauksia on kritisoitu epämääräisiksi ja abstrakteiksi. Häntä on pidetty teknokraattina.
Hän haluaa rakentaa bisnesmyönteisemmän Ranskan. Macron lupaa lisää joustoja Ranskan tunnetusti jäykkään työmarkkina-, eläke- ja tulonsiirtojärjestelmään, mutta haluaa samalla säilyttää nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän.
Monet pitävät yhtälöä mahdottomana.
Macron on väläytellyt joustoja sosialistien lempilapsiin, 35-tuntiseen työviikkoon ja rikkaiden superveroon.
Hän on luvannut leikata 60 miljardia euroa julkisista menoista seuraavan viiden vuoden aikana ja vähentää 120 000 työpaikkaa julkiselta sektorilta.
”Macronin strategia on liberaali ja Eurooppa-myönteinen, ja hän ehdottaa uudistuksia, joita kaikki vihaavat”, The New York Times on arvostellut.
Myös Juhana Aunesluomaa askarruttaa se, kuinka pitkälle Macron olisi talousliberaalina presidenttinä valmis joustamaan.
”Onko hänellä joitain asioita, joita hän ei suostu muuttamaan, koska hänen agendansa kohdistuu tulonsiirtojen, hyvinvointivaltion ja työmarkkinoiden uudistamiseen? Mikä on se ranskalaisen hyvinvointivaltion ydin, jota hän ei haluaisi muuttaa, vai ovatko kaikki asiat hänelle neuvoteltavissa?”
Yksi toisensa perään yrittää irrottaa miekkaa, mutta kukaan ei saa sitä irti.
Juhana Aunesluoma vertaa Macronin tarinaa englantilaiseen satuun miekasta kivessä.
Ranskan presidentit Giscard d’Estaingistä ja Mitterandista lähtien ovat yrittäneet uudistaa Ranskaa sisältä päin.
”He ovat epäonnistuneet. Nyt voi olla Macronin vuoro mennä kiskomaan sitä miekkaa. Olisiko hän se nuorin ja kokemattomin aseenkantajapoika – ei edes ritari vaan ihan apupoika – joka tarinassa sai miekan pois kivestä?”
Presidenttinä Macron saisi syliinsä Ranskan, jonka talous kasvaa hitaasti. Maan julkisen sektorin menot bruttokansantuotteesta ovat euroalueen suurimmat – Suomen jälkeen.
Työttömien määrä on pysynyt yli 10 prosentissa. Terrorismin uhka on todellinen, ja ranskalaisten EU-kielteisyys vielä suurempaa kuin Britanniassa ennen brexit-aikaa. Päälle tulevat vielä euroalueen talouden ja politiikan ongelmat.
Emmanuel Macronin lastina on poliittinen kokemattomuus. Hänellä ei ole taisteluja ja turnajaisia voitettuina.
”Hänen taitojaan ei ole testattu. Häntä ei ole koskaan valittu vaaleilla poliittiseen virkaan”, Aunesluoma muistuttaa.
Sunnuntain vaalit eivät ole Macronin viimeinen testi matkalla Elysée-palatsiin. Seuraava testi on, kykeneekö hän saamaan kesäkuun parlamenttivaalien jälkeen enemmistön tuen taakseen ja maalle toimivan koalitiohallituksen.
Ilman laajaa Ranskan poliittisen kentän ja kansalaisten tukea hänen kätensä presidenttinä olisivat sidotut.
Aunesluoman mukaan nyt tarvitaan leveämmät hartiat ja leveämpi pohja. Aiemmat ritarit ovat yrittäneet kiskoa miekkaa pois yhden puolueen hurratessa vieressä, ja se ei ole riittänyt.
”Tässä mitataan se, kuinka taitava Macron on poliitikkona”, Aunesluoma sanoo.
”Hän voi nousta poikkeukselliseksi muutosjohtajaksi. Olipa siitä käänteestä mitä mieltä tahansa.”
Emmanuel Macronin kilpakumppani on äärioikeiston Marine Le Pen, jonka henkilökuvan voit lukea tästä.