Jimmien jengissä

Jo joka viides ruotsalainen harkitsee äänestävänsä ruotsidemokraatteja. Vaalien alla puolue haluaa uusia ystäviä – myös maahanmuuttajista.

Monica Svensson ja Hanna Larsson ruotsidemokraattien kesäfestareilla.

Eurooppa 31.08.2018 06:00
Teksti Veera Jussila Kuvat Ola Torkelsson

sinne lentää Stefan!

Tuonne Jan. Sitten Ebba, Gustav, Annie ja Ulf.

Kaikki ovat lampaita.

Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson, 39, on nimennyt heittelemänsä pehmolelut muiden puoluejohtajien mukaan. Seitsemännen nimeä hän ei edes mainitse. Sen täytyy olla Jonas, vasemmistoliiton puheenjohtaja Jonas Sjöstedtin mukaan.

Aplodimyrsky, vihellyksiä.

On lauantai 11. elokuuta. Käynnissä on Åkessonin kesäpuhe ruotsidemokraattien Sommarfestivalen-tapahtumassa Sölvesborgissa.

Syyskuun 9. päivä Ruotsissa käydään parlamenttivaalit, ja gallupeissa puolue on toiseksi suurin heti sosiaalidemokraattien jälkeen.

”Me emme ole enää joku pikkupuolue, jota viskotaan ympäriinsä”, Åkesson julistaa.

”Me olemme Ruotsin ystäviä, ja ajattelimme ottaa kansankodin takaisin.”

 

Kesä 2018 on ollut ruotsidemokraateille menestys.

Heinäkuussa riehuivat maan historian suurimmat metsäpalot. Metsää ehti palaa 800 miljoonan kruunun arvosta, ja apua haalittiin lopulta Ranskasta ja Italiasta asti.

Hallituksen vika!

Elokuussa Ruotsin maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä poltettiin kerralla lähes sata autoa.

”Tällä hallituksella on ollut neljä vuotta aikaa ratkaista ongelmat. He eivät ole onnistuneet missään”, lausui Åkesson Aftonbladetille.

Muuta kesällä uutisoitua:

Teini-ikäiset pojat heittivät pyörän päin ruotsidemokraattien vaalityöntekijää Tukholmassa.

RFSL, Ruotsin Seta, järjesti puoluejohtajille vaalidebatin, mutta korvasi Åkessonin puhallettavalla elefantilla.

Maltillisen kokoomuksen parlamenttiryhmän puheenjohtaja Tobias Billström lausui, että puolue voisi hallituksessa ottaa vastaan tukea ruotsidemokraateilta. Syntyi mekkala.

Varsinaista yhteistyötä ei olisi luvassa, täsmensi Billström. Äänestäjien hämmentämistä, sanoivat ruotsidemokraatit.

Tähän asti muut puolueet ovat kieltäytyneet yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Puolue on perustettu vuonna 1988 äärioikeistolaisen Bevara Sverige Svenskt -liikkeen raunioille. Ensimmäinen puheenjohtaja Anders Klarström toimi Nordiska rikspartiet -natsipuolueessa, ja Malmössä puolueen perustajiin kuului SS-veteraani Gustaf Ekström.

Maahanmuuton vastustaminen on yhä puolueen tärkein asia. Niin myös syksyn 2018 vaaliohjelmassa:

Turvapaikanhakijoiden vastaanotto toistaiseksi pysäytettävä.

Turvapaikanhakijoita Ruotsiin vain naapurimaista.

Kansalaisuuden kriteerit tiukemmalle, sisältäen kieli- ja yhteiskuntatietojen testin.

Tämän ohjelman takana seisoo joka viides äänestysikäinen ruotsalainen.

Puoluejohtaja Åkessonin puhe on festareiden odotetuin hetki.

Kun Itävallan vapauspuolue nousi hallitukseen, kaverukset kilistelivät Jörg Haiderille.

Kaikki kurssikaverit Lundissa tiesivät, että Jimmie Åkesson oli ruotsidemokraatti.

”Se tarkoitti, että hän sai tehdä ryhmätyöt yksin”, sanoo 72-vuotias valtiotieteiden dosentti Anders Sannerstedt Lundin yliopistosta.

Åkesson oli kotoisin Sölvesborgin uneliaasta pikkukaupungista Blekingestä. Lapsena hän asui hoitajaäitinsä kanssa kaupungin laitamilla. Kun alueelle 1980-luvulla saapui maahanmuuttajia, tunnelma muuttui. Ei erityistä draamaa, mutta levottomampaa, hän on myöhemmin selittänyt.

15-vuotiaana Åkesson kyllästyi kokoomusnuorten uusliberalismiin ja EU-myönteisyyteen. Hän lähetti faksin suorapuheisilta vaikuttavien ruotsidemokraattien nuorisojärjestölle.

Opiskellessaan valtio-oppia Lundissa Åkesson sai samanmielisiä ystäviä. Heistä tuli ”neljän jengi”. Mattias Karlsson, 41, toimii nykyään ruotsidemokraattien parlamenttiryhmän puheenjohtajana, Richard Jomshof, 49, puoluesihteerinä ja Björn Söder, 42, kansanedustajana.

Neljän jengi ihaili nationalistien nousua Euroopassa. Kun Itävallan vapauspuolue nousi hallitukseen vuonna 2000, kaverukset kilistelivät puoluejohtaja Jörg Haiderille Lundin itävaltalaisessa Rauhrackel-ravintolassa.

He uskoivat, että menestyäkseen ruotsidemokraattien olisi uudistuttava.

Vanha mielikuva puolueesta: kaljuiksi ajeltuja miehiä pissaamassa talojen seiniin ja puhumassa geeneistä. Åkesson ja kumppanit alkoivat puhua kulttuurista – sopeutumisesta ja integraatiosta. Ruotsalaiseksi kelpasi nyt maahanmuuttaja, joka ei vaadi lautaselleen halal-lihaa.

Vuoden 2002 vaaleissa ruotsidemokraatit menivät läpi 30 kunnassa. Menestys laskettiin Lundista levinneen linjan ansioksi. Vuonna 2005 Åkessonista tuli puolueen puheenjohtaja.

Ensi töikseen uusi johto vaihtoi puolueen logon. Palavasta soihdusta tehtiin sinivuokko.

 

Siitä kaikki ovat samaa mieltä: vuonna 2015 Ruotsi muuttui.

Kaikkiaan 162 877 ihmistä haki maasta turvapaikkaa, tuplasti enemmän kuin vuonna 2014. Heitä saapui Syyriasta, Irakista, Afganistanista, Eritreasta.

Osan mielestä Ruotsi muuttui, koska pakolaisia tuli niin paljon. Osan mielestä muutos oli henkinen: avomielisenä tunnettu maa näytti äkkiä tylyltä.

Marraskuussa 2015 hallitus tiedotti, että vain kiintiöpakolaiset saisivat pysyvän oleskeluluvan. Kööpenhaminaa ja Malmötä yhdistävällä Juutinrauman sillalla käynnistettiin rajatarkastukset.

Maahanmuutolla oli pitkä historia: 1940-luvulla suomalaiset, 1960-luvulla turkkilaiset, 1990-luvulla entiset Jugoslavian kansalaiset ja niin edelleen. Oli sitä kritisoitukin: vuonna 1991 oikeistopopulistinen puolue Uusi demokratia pääsi hetkeksi parlamenttiin moittimalla maahanmuuttoa.

Virallinen Ruotsi oli silti aina suvaitsevainen. Avatkaa sydämenne, lausui pääministeri, maltillisen kokoomuksen Fredrik Reinfeldt vuonna 2014.

On harha, että ruotsalaiset ajattelisivat samoin.

Väestön mielipiteitä kartoittavan SOM-instituutin tutkimuksissa on kysytty vuodesta 1990 alkaen, olisiko pakolaisten vastaanoton vähentäminen hyvä idea. Kannattajia on aina ollut enemmän kuin vastustajia.

Vuoden 2014 vaaleissa ruotsidemokraatit saivat jytkyn, aseman kolmanneksi suurimpana puolueena.

Perinteinen blokkipolitiikka hajosi: asetelma, jossa Ruotsia johtivat enemmistöllä joko porvaripuolueet tai sosiaalidemokraatit vasemmisto- ja ympäristöpuolueen tuella.

Muut eduskuntapuolueet tekivät jotain ennennäkemätöntä: ne solmivat blokit ylittävän liiton, jolla ruotsidemokraatit eristettiin vallasta.

Niin sanottua joulukuun sopimusta on sittemmin kritisoitu laajasti. Ennen kaikkea se nosti ruotsidemokraattien kannatusta.

”Ruotsidemokraatit saattoi sanoa olevansa ainoa oppositiopuolue: katsokaa nyt noita muita”, sanoo Anders Sannerstedt.

Sen jälkeen Ruotsissa on jatkunut tanssi, jossa blokkeja on kolme. Ruotsidemokraatit muodostavat yksin omansa.

Muut välttelevät puoluetta, mutta kuulostavat vaalien alla yllättävän samalta. Maltillinen kokoomus ajaa kovempia rangaistuksia jengirikoksista, kristillisdemokraatit raiskauksista. Liberaalit vaativat kouluihin kuria.

Filter-lehti julkaisi kesällä testin, jossa sosiaalidemokraatteja edustavan pääministeri Stefan Löfvenin maahanmuuttolausuntoja oli vaikea erottaa Åkessonin sitaateista.

Hyckleri, tekopyhyys, toistuu Åkessonin pitämissä puheissa.

Kansanedustaja Angelika Bengtsson ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mattias Karlsson esittelevät festareilla kansantansseja.

Muut välttelevät puoluetta, mutta kuulostavat vaalien alla samalta: kovempia rangaistuksia, enemmän kuria.

Skurup, maaseutukunta Malmön kupeessa, on puolueen sydänmaata. Se tunnetaan Peukaloisen retkistä kertovan Selma Lagerlöfin kirjan tapahtumapaikkana.

Syksyllä 2014 Skurup pääsi otsikoihin, kun 79 prosenttia Nils Holgersson -lukion oppilaista äänesti kouluvaaleissa ruotsidemokraatteja.

Skurupissa asennetaan kaapeleita, viljellään maata ja hoidetaan vanhuksia. Noin puolet työikäisistä on käynyt toisen asteen opinnot, mutta ei enempää. Ihmiset asuvat omakotitaloissa, trimmaavat koiriaan.

Näissä Svensson-taajamissa ruotsidemokraatit menestyy. Milloin Skurup sitten meni pilalle?

”Kun demarit tulivat kunnassa valtaan vuonna 2014”, sanoo ruotsidemokraattien kunnanvaltuutettu Jimmy Nilsson.

Oikeastaan ongelmat alkoivat puolueen mielestä jo vuonna 2010, kun kunta alkoi vastaanottaa yksin saapuvia alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Valtaosa heistä on tosin sijoitettu naapurikuntiin, koska Skurupissa perhekoteja on ollut hankala löytää.

Skurupin asukasmäärä on 15 600. Vuonna 2002 täällä asui 171 Euroopan ulkopuolella syntynyttä ihmistä. Vuonna 2016 heitä oli 647.

Etenkin yläkoulussa arvosanat ovat laskeneet, ilmoitukset alaikäisten päihtymyksistä nousseet. Ruotsidemokraatit epäilevät, että tämä liittyy maahanmuuttoon.

Lista jatkuu. Tuhannen ihmisen asuntojono, jonka ohi kunta majoittaa vastatulleita. Työpaikat saavat tukea nuorten turvapaikanhakijoiden työllistämisestä. Miten käy ruotsalaisten nuorten?

”He asuvat sitten äidin ja isän luona neli-viisikymppisiksi”, sanoo Monica Svensson, eläkkeelle jäänyt erityisopettaja.

Olennaista on sekin, että Skurup sijaitsee Skånessa.

Ruotsin eteläisin osa kuului ennen Tanskalle. Skånessa on sanottu suoraan, kapinoitu ja jopa puuhattu itsenäistymistä. 1980- ja 1990-luvulla pienet paikallispuolueet liehuttivat punavalkoista Skånen lippua ja vastustivat milloin veroja, milloin maahanmuuttoa. Ne rakensivat kannattajakunnan ruotsidemokraateille.

Sanoma on yhä sama: hallitus ei ymmärrä. Skåne-ilmiöstä on vain tullut Ruotsi-ilmiö.

 

Tutkija Anders Sannerstedt on hyvin kiinnostunut ruotsidemokraattien kannattajista.

Kun Army of Lovers -yhtyeestä tunnettu Alexander Bard vuonna 2014 sanoi ruotsidemokraattien olevan keski-ikäisiä, katkeroituneita ja työttömiä miehiä, joilla on ylipainoa, hän sukelsi SOM-tilastoihin.

Tulos: ”Miehet olivat vähän keskiarvoa kevyempiä, naiset vähän painavampia.”

Useimmiten ruotsidemokraatit ovat työntekijöitä, pienyrittäjiä tai maanviljelijöitä. Miehiä on enemmän kuin naisia. Kaiken ikäisiä, mutta monesti keski-iän ylittäneitä. Perhettä on, tulot keskitasoa, asutaan vuokralla tai omakotitalossa. Korkeintaan riviluterilaisia.

Arvoja: ei EU:lle, kyllä ydinvoimalle ja kovemmille rangaistuksille. Mieto kyllä tasa-arvolle ja aborttioikeuksille. Tyytyväisiä omaan elämään, pettyneitä demokratiaan. Ja kaikki he vastustavat maahanmuuttoa.

Nyt ruotsidemokraattien pitäisi löytää ystäviä juuri niiltä alueilta, joista he eniten puhuvat.

Ryhmäjohtaja Jörgen Grubb Malmön puoluetoimistolla. Ruotsidemokraatit-puolueen puoluetoimiston sijainti on turvallisuussyistä salainen.

Ryhmäjohtaja Jörgen Grubb Malmön puoluetoimistolla, jonka sijainti on turvallisuussyistä salainen.

Kunnanvaltuutettu Monica Svensson harkitsi tatuointia koiristaan, mutta päätyi sinivuokkoon.

Kunnanvaltuutettu Monica Svensson harkitsi tatuointia koiristaan, mutta päätyi sinivuokkoon.

Puoluetoimiston seinällä on kolme kelloa. Yksi näyttää Detroitin aikaa, toinen Bagdadin. Kolmas kriisikaupunki on Malmö.

Pizzeria, ruokakauppa Coop. Mummoja kahvilla. Niken lenkkarit viuhtovat, kun Malmön ruotsidemokraattien ryhmäjohtaja Jörgen Grubb esittelee Nydalan lähiön toria.

Tässä on tapahtunut pari murhaa, ammuskelu viimeksi muutama viikko sitten, hän kertoo.

Grubb asuu itsekin Nydalassa, mutta kerrostalojen sijaan omakotitalossa.

”Monet sosiaalidemokraatit asuvat kaukana tällaisista alueista.”

Malmössä sijaitsee myös Rosengård, Ruotsin ehkä tunnetuin lähiö. Kaikkiaan Malmössä on 20 ja Ruotsissa 130 aluetta, joita tilastokeskus sanoo syrjäytymisalueiksi. Niitä leimaavat työttömyys, pienet tulot ja sosiaaliset ongelmat. Maahanmuuttajia on usein enemmän kuin kantaväestöä.

Suurkaupungeissa ruotsidemokraattien kannatus laahaa, ja siksi puolue puhuukin ongelmalähiöistä erityisen paljon. Niitä haluavat kohentaa kaikki puolueet, mutta ruotsidemokraatit on ainoa, joka vaatii Malmöhön väliaikaista maahanmuuttokieltoa.

Viime syksynä puolue esitti, että kaupunkiin pyrkivät turvapaikanhakijat voisi sijoittaa asuntovaunuihin tai telttoihin. Onko toiveena yhä, että he olisivat teltoissa?

”Asuntovaunuissa. Asuntovaunuissa.”

Grubb myöntää, että tällaisista leirialueista saattaisi syntyä omia ongelmiaan. Mutta:

”Samaan aikaan se on selkeä signaali, että he eivät voi asua yhtä hienosti kuin he, jotka ovat jo tehneet täällä töitä.”

Puoluetoimiston seinällä on kolme Ikean kelloa. Yksi näyttää Detroitin aikaa, toinen Bagdadin. Kolmas kriisikaupunki on Malmö.

Vitsi.

”Pitää olla vähän itsekriittisyyttä”, naurahtaa Grubb.

Sosiaalidemokraatit ovat johtaneet Malmötä 24 vuotta. Syyskuun 9. päivä ratkotaan myös kuntavaalit, joissa Malmön ruotsidemokraatit haluaisivat nousta valtaan maltillisen kokoomuksen kanssa.

Tulisi talouskuri: nyt Malmö maksaa vuosittain lähes miljardi kruunua toimeentulotukia. ”Hyökkäävä” pyöräväylien rakentaminen loppuisi.

Vaalityötä tehdään vimmatusti. Puoluejohtaja Åkesson vierailee Malmössä ei vain kerran, vaan kahdesti. On julkaistu vaalivideo, jossa on ruotsidemokraattien Malmön kunnallisneuvos Magnus Olsson, hymyileviä vanhuksia, moskeija ja verta vuotava käsi.

 

Mieluisimpiin äänestäjiin kuuluvat nyt maahanmuuttajat.

Malmössä ruotsidemokraateilla on näkyvä iranilaistaustainen ehdokas, 37-vuotias kunnanvaltuutettu Nima Gholam Ali Pour. Pour saapui Rosengårdiin viisivuotiaana Iranista, Iranin ja Irakin sodan jaloista. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, nimet vapaasti suomennettuina Tämän vuoksi monikulttuurisuus on sortoa (2016) ja Allah ei päätä Ruotsissa: islamista ja muista epämukavista kysymyksistä tämän päivän Ruotsissa (2017).

Malmön suhteen Pour listaa samoja tavoitteita kuin Grubb: Maahanmuutto seis, työttömät töihin. Opettajille paremmat palkat, jotta heitä saadaan lähiökouluihin. Pour itsekin on koulutukseltaan uskonnon, yhteiskuntaopin ja historian opettaja.

Puolueen näkökulmasta Pourin tärkein viesti on se, että maahanmuuttaja voi vastustaa maahanmuuttoa.

”Maahanmuuttaja on ihminen siinä missä muutkin. Hänellä on mielipiteitä kuten muillakin.”

Ruotsissa on paljon maahanmuuttajataustaisia yrittäjiä, jotka ovat pyörittäneet ravintoloitaan ja parturiliikkeitään vuosikymmeniä. Ei ole tavatonta, että tässä ryhmässä suhtaudutaan kriittisesti uusiin tulijoihin.

Ajatus on: me olemme rehkineet, ja nyt voimme vaatia muiltakin.

Maahanmuuttajien suosikiksi ruotsidemokraatteja ei voi sanoa. Euroopan ulkopuolelta tulleista kuusi prosenttia nosti puolueen ykköseksi vuoden 2016 SOM-tutkimuksessa. Tämän puolue haluaa muuttaa puhuttelemalla heitä, jotka ovat jo ”hoitaneet asiansa”. Puhutaan laista ja järjestyksestä, jengirikosten kitkemisestä.

Kuten kantaväestön parista, puolue etsii maahanmuuttajista asuntojonoihin ja terveyskeskuksen ruuhkiin pettyneitä sosiaalidemokraatteja.

Festareilla opetetaan valmistamaan perinteinen valborremask, valpurinnaamio. Sitä on käytetty ennen vapun juhlinnassa karkottamaan pahoja henkiä.

Festareilla opetetaan valmistamaan perinteinen valborremask, valpurinnaamio. Sitä on käytetty ennen vapun juhlinnassa karkottamaan pahoja henkiä.

Ellen Söderberg myy t-paitoja No Shame -kaupan festarikojulla.

Ellen Söderberg myy t-paitoja No Shame -kaupan festarikojulla.

Kesällä ruotsidemokraatit julkaisi elokuvan sosiaalidemokraattien ”pimeästä menneisyydestä”.

Festaribuffetissa on tarjolla grillattua sikaa. Sian pää lepää koristeena omalla vadillaan.

Viimeinen ruotsalainen vie lipun mennessään. Festareiden myydyin t-paita mainostaa viikinkibändi Ultima Thulea.

On perjantai, juhlat vasta kehkeytymässä. Nahkaliivejä, pieniä koiria, tatuointeja, Marimekko-kasseja. Yhdessä porukassa on Skurupissa jo tavattu kunnanvaltuutettu Monica Svensson.

”Täällä tuntuu siltä, että paikalla on suuri perhe. Se osa perheestä, kenen kanssa haluaa olla tekemisissä.”

Osassa seuruetta syntyy puhetta illuminatista, maailmaa hallitsevasta salaisesta eliitistä. Kunnallisvaaliehdokas Hanna Larsson Ängelholmista muistelee, että joku muslimi olisi joskus puhunut Euroopan palamisesta. Nythän on paljon näitä metsäpaloja, hän sanoo.

”Pitää käyttää vähän päätään.”

Parikymppiset Anna ja Ida ovat saapuneet kolmen tunnin ajomatkan päästä Jönköpingistä. He sanovat tukevansa ruotsidemokraatteja muun muassa siksi, että maahanmuuttajataustaiset miehet ovat ahdistelleet heitä kaupungilla.

”Olemme tavanneet Jimmien kasvotusten. Tiedämme, 123-prosenttisesti, täysin varmasti, ettei hän ole rasisti. Hän on kiltein, kivoin ja… paras ihminen jonka olemme tavanneet. Hän haluaa vain kaikille hyvää”, Ida sanoo.

Vip-aitauksessa Åkesson pian näkyykin. Päässä on ruotsidemokraattien lippis, kädet lyövät pään yllä tahtia Kent-kappaleeseen. Kärleken väntar.

Viktor Andersson, 29-vuotias teleteknikko Markin kunnasta, keksii ruotsidemokraateista moitittavaa. Aborttipolitiikan kiristys tuntuu hänestä vanhanaikaiselta toiveelta. Iso plussa taas on, että puolue kuuluttaa Ruotsiin lisää kansanäänestyksiä.

Kesällä ruotsidemokraatit julkaisi kummeksuntaa herättäneen elokuvan sosiaalidemokraattien ”pimeästä menneisyydestä” eli osallisuudesta 1920- ja 1930-luvun rotubiologisiin kokeisiin ja pakkosterilointeihin Ruotsissa. Siitä puhuu Anderssonkin.

”Ne olivat sosiaalidemokraatit, jotka mittasivat saamelaisten kalloja. He ovat olleet paljon pahempia kuin ruotsidemokraatit ikinä.”

 

Tähän keskustelu aina päätyy: ovatko ne nyt sitten natseja vai eivät.

Tutkijoiden mielestä eivät. Historiantutkijat ja valtiotieteilijät puhuvat esimerkiksi muukalaisvastaisesta tai nationalistisesta puolueesta. Äärioikeiston ruotimiseen erikoistunut Expo-lehti puhuu ruotsidemokraateista oikeistopopulisteina, ei äärioikeistona.

Valtavirtaistumisen on mahdollistanut juuri Åkessonin siivouskuuri. Pelkästään vuoden 2014 jälkeen 37 poliitikkoa on siivottu puolueesta syrjään, kertoo Dagens Arena -verkkojulkaisu. Syynä ovat voineet olla vaikka rasistiset vitsit netissä.

Lundista alkanut salonkikelpoistaminen on edennyt siihen, että puolue puhuu ”maalaisjärjestä”.

”Åkessonin ei ole viime vuosina juuri kuultu kommentteja islamista”, tutkija Anders Sannerstedt sanoo.

Tämän syksyn vaalijulisteissa puolue ei puhu enää mistään. Niissä on vain teksti SD2018 ja pastelliväreihin pukeutuneita ruotsidemokraatteja.

Ruotsidemokraateille mieluisimmat hallituskumppanit olisivat maltillinen kokoomus ja kristillisdemokraatit. Se olisi konservatiivisin mahdollinen joukko, perustelee parlamenttiryhmän puheenjohtaja Mattias Karlsson.

Tutkija ei usko, että puolue kelpaa hallitukseen tälläkään kertaa. Sen sijaan yhteistyö alkanee valiokunnista ja kuntahallinnosta. Valiokunnissa kyse saattaisi olla metsästys- ja kalastusasioista – ei mistään tulenarasta. Kunnissa murros voi tapahtua kitkatta: niissä päätetään harvemmin maahanmuutosta, useammin liikenneympyröistä ja päiväkodeista.

”Silloin Åkesson voi sanoa, että katsokaa kuntaa X. Siellä kaikki menee hyvin, voimme ottaa vastuuta myös parlamentissa.”

 

Niin toivottu ihminen Angelika Bengtsson, 28-vuotias kansanedustaja ja entinen ballerina on, että hän on saanut oman julisteensa.

”Tarvittiin ihmisiä, joihin saattoi luottaa, ja olin yksi heistä. Ihminen, joka ei nettivihaa. Joka on nuori ja voi houkutella kannattajiksi nuoria, naisia ja ihmisiä kulttuurisektorilta”, festareille saapunut Bengtsson itse kuvaa nousuaan.

Toki Bengtssonkin vastustaa maahanmuuttoa. Ruotsin kuninkaallinen balettikoulu sijaitsi Tukholmassa, ja opintojen jälkeen Malmö tuntui turvattomalta ja rikolliselta.

Silti Bengtsson määrittelee itsensä sosiaalikonservatiiviksi, ei nationalistiksi. Niin puoluekin on tehnyt vuodesta 2011 alkaen.

Bengtssonille termi tarkoittaa perinteiden ja turvallisen kasvatuksen vaalimista. Hän huomauttaa kuitenkin olevansa nittiotalist, 90-luvulla syntynyt: myös samaa sukupuolta olevat parit voivat olla hyviä vanhempia.

”Liberaalit ajattelevat, että ihminen syntyy vahvaksi yksilöksi. Minä en ole monesti ollut sellainen: olen ollut kiusattu ja tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Mutta olen saanut turvaa ja energiaa kotoa.”

Parlamentissa hän puhuu paljon Ruotsin yleisradiosta, jonka ruotsidemokraatit haluaisivat tiukempaan valvontaan. Välillä myös tanssijoiden ylikoulutuksesta, avainviulun perinnearvosta, vanhuksen oikeudesta kulttuuriin, kunniaväkivallasta ja naisten asemasta islamissa.

Ennen kaikkea Bengtsson puhuu ruotsalaisen kulttuurin merkityksestä. Hän ei halua määritellä, mitä se tarkalleen on: tärkeintä, että sitä on.

”Joidenkin mielestä ruotsalainen hiphop on ruotsalaista kulttuuria. Ja se on totta!”

Puoluejohtaja Jimmie Åkessonin bändi Bedårande Barn (Suloiset lapset) soitti festareilla.

Puoluejohtaja Jimmie Åkessonin bändi Bedårande Barn (Suloiset lapset) soitti festareilla.

 

Taputus- ja vihellysmeri saattaa Åkessonin lavalle. Vaalea takki, pastelliruutuinen paita, leveä hymy.

Alkuun vitsi: sääli, että joudutaan olemaan teltassa.

”Jos olisimme äänestäneet ympäristöpuoluetta edellisissä vaaleissa, meillä olisi parempi sää.”

Ympäristöpuolue on Åkessonin mukaan ”pahimman lajin populismia”: tehdä nyt politiikkaa yhden kesän metsäpaloista.

Oseriöst, ei vakavasti otettavaa.

Ruotsin kriisivalmius sen sijaan on huono. Siitä alkaa edellisen ja nykyisen hallituksen lyttäys.

Vuonna 2018 maahanmuutto maksaa 36 miljardia kruunua, Åkesson sanoo. Puhetta kuunteleva nainen puhaltaa ilmaa hampaidensa välistä.

Puhe kestää lähes kolme varttia. Åkesson ehtii vinoilla muun muassa RFSL:n puhallettavasta elefantista. Hän on googlannut elefantin positiivisia merkityksiä: Kiinassa se symboloi ylivoimaisuutta, hindulaisuudessa pyhää viisauden voimaa, kristinuskossa Jeesusta, joka talloo jalkoihinsa pahuuden käärmeet.

Se, että maltillinen kokoomus vaihtelee suhdettaan ruotsidemokraatteihin, on Åkessonin mukaan ”pelottavan epävakavaa”.

Se, että muut lokaavat heitä, mutta käskevät keskittymään omaan politiikkaan sosiaalidemokraattien historian sijasta?

Totalt hyckleri. Täydellistä tekopyhyyttä. Ei puhettakaan, että mentäisiin ”hattu kourassa Stefanin tai Ulfin luo”.

”Me otamme koko kakun. Ajattelimme voittaa vaalit, olla suurin puolue.”

Sisältö