Ennen itsemurhaansa nettitähti pyysi anteeksi ja vakuutti, ettei ole feministi – Etelä-Koreassa netin naisviha vaikuttaa jo koko yhteiskuntaan
Nimettömät nettiyhteisöt ja miesasiamiehet ovat ottaneet silmätikukseen naisten tasa-arvon kannattajat. Pienetkin viitteet feminismistä saattavat riittää ahdistelukampanjoihin ja työpaikan menettämiseen.
Cho Jang-mia oli ahdisteltu Internetissä kesästä 2019 alkaen. Häntä epäiltiin feministiksi.
Kaikki lähti liikkeelle käsieleestä, jonka eteläkorealainen nettivideoiden tekijä teki Twitch-videollaan. Peukalon ja etusormen tuominen lähelle toisiaan yhdistetään Etelä-Koreassa feministiseen nettiyhteisö Megaliaan.
Chota haukuttiin Twitterissä, hänen Twitch- ja YouTube-videoidensa kommenteissa sekä Etelä-Korean mieskeskeisissä nettiyhteisöissä. Cho kiisti useaan kertaan olevansa feministi ja pahoitteli aiheuttamaansa mielipahaa. Sillä ei ollut ahdisteluun mitään vaikutusta.
Lopulta tammikuussa 2022 Cho teki itsemurhan.
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun nettiviha johti julkisuuden henkilön itsemurhaan. Etelä-Korea on voimakkaasti digitalisoitunut maa, jossa suhtautuminen julkkiksiin lähentelee pakkomielteistä.
Viime vuosina vaino on kuitenkin kohdistunut poptähtien sijaan yhä useammin nuoriin naisiin, joilla on edes epäilty olevan jonkinlainen yhteys feminismiin.
Kesällä 2021 Twitterissä vaadittiin olympiakultamitalien viemistä jousiampuja An Sanilta. Syyksi riittivät tämän lyhyet hiukset, joita pidettiin epäilyttävinä.
Vuodesta 2016 alkaen useampi pelialalla työskennellyt nainen on menettänyt työpaikkansa jaettuaan sosiaalisessa mediassa tasa-arvoaiheisia julkaisuja. Vuonna 2018 eräs ääninäyttelijä sai potkut, koska julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvan T-paidasta, jossa oli Megaliaan yhdistetty iskulause ”Girls Do Not Need a Prince”.
Nettivihan taustalla on oikeistomielisten nuorten miesten yhteisö, joka on löytänyt toisensa verkon keskustelupalstoilla. Vastaava ilmiö on tuttu monesta länsimaasta, mutta Etelä-Koreassa sillä on ollut niitä vahvempi vaikutus koko yhteiskuntaan.
Feministejä jahtaavien korealaismiesten kulttuuri syntyi Ilbe Storehouse -nettiyhteisössä. Nimimerkkejä käyttävä foorumisivusto perustettiin vuonna 2009 alun perin säilyttämään sellaista huumorisisältöä, joka poistettiin muilta sivustoilta asiattomuuden vuoksi.
Suosionsa huipulla vuonna 2016 Ilbellä oli yli kaksi miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, ja vilkkaimpaan aikaan päivästä sivustolla oli yli 50 000 yhtäaikaista vierailijaa. Käyttäjät ovat pääosin parikymppisiä miehiä.
Vaikkapa suomalaisen Ylilaudan tapaan Ilben tyyliin kuuluvat meemit, asiattomuus ja naisten esineellistäminen. Sen käyttäjien suhtautuminen vasemmistoa, Etelä-Korean naapurimaita, seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttajia kohtaan on avoimen vihamielistä.
Myös feministit ovat olleet pilkan kohteena alusta asti. Ilben käyttäjien mielestä nykyajan korealaisnaiset ovat kaksinaismoralistisia paheksuessaan seksismiä, mutta ottaessaan samalla vastaan perinteisten sukupuoliroolien heille tuomat edut – kuten oletuksen siitä, että miehen kuuluu maksaa niin ravintolalasku kuin asuntolainakin.
Suomen tapaan myös se muistetaan usein mainita, että pakollinen asepalvelus koskee vain miehiä. Etelä-Koreassa sen pituus on 18 kuukautta.
Ilben käyttäjämäärät ovat laskeneet vuodesta 2017 alkaen, mutta sen keskustelukulttuuri ja arvot ovat levinneet ympäri koreankielistä nettiä. Niiden pohjalta on syntynyt myös miesasiajärjestöjä: keväällä 2021 rekisteröity yhdistys New Men on Solidarity järjestää äänekkäitä vastamielenosoituksia joka kerta, kun tiedossa on mielenosoitus naisten kokemaa seksuaalista väkivaltaa tai syrjintää vastaan.
Miesasiajärjestöt toistavat viestiä, jonka nuoret, turhautuneet miehet haluavatkin kuulla: taloudellinen näköalattomuus, samoin kuin oikeastaan kaikki muutkin miesten ongelmat, johtuvat naisten oikeuksien parantamisesta.
Perinteiset sukupuoliroolit ovat juurtuneet syvälle Etelä-Korean yhteiskuntaan. Koska käsitys miehen roolista elättäjänä on niin vahva, ovat sukupuolten väliset palkkaerot merkittäviä ja seksismi työelämässä yleistä. The Economistin lasikattoindeksissä Etelä-Korea on vuodesta toiseen pohjimmaisena.
Kampanjointi naisten oikeuksien parantamiseksi on saanut Etelä-Koreassa laajempaa huomiota vasta 2010-luvun jälkipuoliskolla. Tämä näkyi esimerkiksi Aasian mittapuulla menestyksekkäänä #metoo-kampanjana. Myös vuonna 2017 virassaan aloittanut presidentti Moon Jae-in on puhunut julkisuudessa naisten oikeuksien puolesta.
Internetissä feministisen liikehdinnän keskukseksi nousi aluksi vuonna 2015 perustettu foorumiyhteisö Megalia. Sen käyttäjät esimerkiksi kampanjoivat naisten oikeuksien ja seksuaalisen pahoinpitelyn uhrien puolesta sekä Etelä-Koreassa yleistä naisten salakuvaamista vastaan.
Megalian käyttäjät hylkäsivät aiemman feministisen keskustelun salonkikelpoisuuden, jota moni parikymppinen nainen piti tylsänä ja akateemisena. Sen sijaan he omaksuivat Ilben kaltaisten nettiyhteisöjen räväkän ja epäkohteliaan tyylin ja käänsivät sen seksistisiä miehiä vastaan. Jo Megalian logon peukalo-etusormi-ele oli tarkoitettu pilkkaamaan korealaismiesten penisten kokoa.
Pian Megalian käyttäjäkunta kuitenkin riitautui siitä, ovatko homomiehet naisten tapaan sorrettu kansanosa vai osa vastustettavaa patriarkaattia. Kun Megalia kielsi homo- ja transvastaisen vihapuheen loppuvuodesta 2016, alkoivat monet sen äärimielisimmät käyttäjät hajaantua uusiin nettiyhteisöihin. Tämä johti lopulta koko sivuston sulkemiseen vuonna 2017.
Entisten Megalian käyttäjien perustamista uusista nettiyhteisöistä tunnetuin ja äärimielisin on foorumi nimeltä Womad. Sen keskusteluissa vihataan yhtä lailla miehiä ja seksuaalivähemmistöjä, ja monilla sen tempauksilla on enää varsin vähän tekemistä sukupuolten tasa-arvon kanssa.
Womadin käyttäjät ovat esimerkiksi salakuvanneet miehiä ja pilkanneet onnettomuuksissa kuolleita miehiä. He ovat julkaisseet kuvia, joiden ovat väittäneet esittävän abortoimiaan poikasikiöitä. Eräs heistä joutui Australiassa pidätetyksi väitettyään hyväksikäyttäneensä alaikäistä poikaa seksuaalisesti, joskin hänen julkaisemansa kuvat todettiin tekaistuiksi.
Womadin kaltaiset sivustot ovat tarjonneet ammuksia feminismin vastustajille. Ääriliikehdintään viittaamalla on helppo väittää feminismin merkitsevän vain miesvihaa ja sukupuolten välistä sotaa, vaikka se ei edustakaan feminismin valtavirtaa.
Nettilynkkausten pelossa harva sukupuolten tasa-arvoa kannattava uskaltaa enää tunnustautua julkisesti feministiksi. Nyt Etelä-Koreassa pelätään, valuuko naisten oikeuksien puolesta tehty työ kokonaan hukkaan.
Kun sana ”feministi” on alettu yhdistää yhä enemmän ääriliikehdintään, mainettaan varjelevat yritykset ovat alkaneet tehdä pesäeroa siihen. Esimerkiksi mainoksia on hyllytetty pelkästään siksi, että netin vihaiset miesjoukot ovat nähneet niissä viittauksen Megalian sormielelogoon.
Kun Etelä-Koreassa järjestettiin maaliskuussa 2022 presidentinvaalit, yksikään ehdokkaista ei nostanut vaaliteemakseen naisten oikeuksia.
Vaalit voitti lopulta oikeistopopulistinen Yoon Suk-yeol, joka on sen sijaan puhunut paljonkin miesten oikeuksista. Hän lupasi kampanjassaan lakkauttaa tasa-arvoministeriön ja koventaa rangaistuksia, joita naisille voidaan tuomita valheellisista ahdistelusyytteistä.