Valkoinen vaara

Valkoisen ylivallan liike oli ääriryhmä, josta tuli valtavirtaa.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Benita Heiskanen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

OLen viime vuosina kommentoinut useissa yhteyksissä Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaalien yhteydessä uutta nostetta saanutta valkoisen ylivallan liikettä. 1800-luvulta peräisin olevan ja tieteelliseen rasismiin nojaavan ideologian mukaan valkoiset ovat rodullisesti kehittyneempiä kuin muut ihmisryhmät – ja siksi luotuja hallitsemaan muita.

Nykyisin valkoisen ylivallan liike väittää, että valkoinen kansanosa uhkaa kuolla sukupuuttoon lisääntyneen maahanmuuton takia. Liikkeen tavoitteena on estää ei-toivottujen vähemmistöjen pääsy Yhdysvaltoihin. Samantyyppistä keskustelua käydään Suomessa ja muualla Euroopassa.

 

Uuden-Seelannin moskeijasurmat ovat traaginen muistutus valkoisen ylivallan ideologian laajasta levinneisyydestä. Ainakin viidenkymmenen ihmisen hengen vaatineen joukkosurman tekijä mainitsi julkilausumassaan Donald Trumpin presidenttiyden toimineen ”uudistuneen valkoisen identiteetin ja yhteisen tarkoituksen” innoittajana.

Tragedian jälkeen alettiin kiistellä siitä, onko presidentti epäsuorasti vastuussa tapahtuneesta.

Yleensä identiteettipolitiikka mielletään vähemmistökysymysten korostamiseksi. Trump kuitenkin rakensi vaalikampanjansa valkoisuuden identiteettipolitiikalle.

Make America Great Again -vaaliretoriikka havainnollisti yhdysvaltalaisen yhteiskunnan jakautuneisuutta. Väestönkehityksen muutoksille ja taloudelliselle ahdingolle etsittiin syntipukkeja. Samalla ruokittiin ajatusta valtaväestön syrjinnästä. Monimuotoisuutta ei enää nähty etuna vaan uhkana. Vähäosaiset valkoiset maalattiin globalisaation maksumiehiksi. Ratkaisuksi ehdotettiin eristäytymistä muusta maailmasta, paluuta rajojen sulkemiseen.

Keskustelussa korostettiin, että valkoista väestöä uhkaa sosiaalietuuksien menettäminen vähemmistöille. Äänestäjistä, jotka eivät aiemmin olleet poliittisesti aktiivisia, tuli Trumpin kampanjan salaisia aseita. Sekä republikaanit että demokraatit kosiskelevat nyt näitä ”vihaisia valkoisia” äänestäjikseen vuoden 2020 vaaleihin.

Presidentti aloitti uuden hallinnon johdossa ajamalla ”täydellistä muslimien maahantulokieltoa”. Hallinnon esityksen mukaan muslimienemmistöisistä maista tulevat henkilöt profiloitiin meksikolaisten ohella maan pääasialliseksi turvallisuusuhaksi.

Liittovaltion poliisin FBI:n tilastojen mukaan muslimeihin kohdistuneet vihateot lisääntyivät vuoden 2016 presidentinvaalien aikana viisi prosenttia. Vihatekoihin lukeutuivat niin henkilöihin kohdistunut väkivalta kuin moskeijoihin ja muihin rakennuksiin tehty ilkivalta.

Trumpin vaalikampanjan korostamat näkemykset eivät olleet uusia, vaan ne kanavoivat pinnan alla kyteviä jännitteitä.

 

Kun Barack Obama valittiin presidentiksi vuonna 2008, syntyi vaihtoehtoiseksi oikeistoksi (alt-right) itsensä nimennyt liike, joka haastoi valtavirta-ajattelua. Sen mukaan maahanmuutto, monikulttuurisuus ja poliittinen korrektius uhkaavat romuttaa valkoisen sivilisaation. Aktivistien toiminta keskittyy juutalaisten, muslimien, seksuaalivähemmistöjen sekä naisten tasa-arvon vastustamiseen.

Liike hyödyntää sanomansa välittämiseen ja jäsenten rekrytointiin etenkin sosiaalista mediaa, pelialustoja ja verkkojulkaisuja. Tärkein foorumi on Steven Bannonin luotsaama verkkojulkaisu Breitbart News. Bannon tunnetaan myös Trumpin presidenttikauden alkuajan neuvonantajana. Tätä kautta äärijärjestö sai suoran yhteyden valtionhallintoon.

 

Anti-Defamation League -järjestö on pitänyt vuodesta 1970 lähtien tilastoja, joissa listataan ääriryhmien aiheuttamat kuolemantapaukset Yhdysvalloissa. Sen mukaan 73,3 prosenttia kuolemista on valkoisten ääriryhmien tekemiä ja 23,3 prosenttia luetaan islamistiryhmille. Valkoisten tekemiä joukkosurmia ei yleensä mielletä terroriteoiksi.

 

Valkoisen ylivallan uusi nousu yllätti suuren yleisön, sillä vielä 2000-luvun taitteessa liike miellettiin marginaaliseksi ääri-ilmiöksi. Yleisen käsityksen mukaan Yhdysvallat oli vakiintunut monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi.

Rasistisen ideologian valtavirtaistumista eivät pystyneet ennakoimaan edes tutkijat, vaikka Whiteness Studies -niminen tutkimussuuntaus on jo kolmen vuosikymmenen ajan saanut jalansijaa yhdysvaltalaisissa yliopistopiireissä. Tutkimusala keskittyy valkoisuuden sosiaalisen ulottuvuuden ymmärtämiseen: miten valkoisuuden asema on historiallisesti hahmotettu, ketkä ovat kuuluneet sen piiriin ja mitä etuja se on tuonut mukanaan?

Tutkijat selittävät valkoisuuden etuoikeutena työmarkkinoilla, asuntomarkkinoilla ja sosiaalisissa hierarkioissa. Valta perustuu vähemmistöryhmien ja alempiluokkaisten pääsyn kieltämiseen etuoikeutettujen ”klubiin”.

 

Vuonna 1984, kolme vuotta ennen kuolemaansa, kirjailija James Baldwin totesi, että ”kukaan ei ollut valkoinen” ennen Yhdysvaltoihin saapumistaan. Maahantulijoiden mieltäminen valkoisiksi on ollut Yhdysvalloissa tärkeä laillinen ja yhteiskunnallinen kysymys. Vuoden 1790 kansalaisuuslain mukaan vain vapaat, valkoiset henkilöt (free white persons) saattoivat saada kansalaisuuden. Valkoisuus määrittää yhä kansalaisoikeuksia ja sosiaalisia valtasuhteita, vaikka vuonna 1952 voimaan tullut McCarran–Walter-laki kumosi maahanmuuton laillisen rodullistamisen.

James Baldwin kutsui valkoisuuteen identifioitumista 1980-luvulla ”moraalivalinnaksi”. 2020-luvun kynnyksellä ja nykyisten tilastotietojen valossa se on suorastaan vaarallista.