Venezuelalla ei ole enää varaa edes paperiin, jolle setelit painetaan
Nälkäiset ihmiset ryöstävät ruokakauppoja maassa, jolla on maailman suurimmat öljyvarat.
Venezuelassa on eniten öljyvaroja maailmassa, mutta kansa kulkee nälkäisenä ja ryöstää supermarketteja ja ruokarekkoja.
Runsaan 31 miljoonan asukkaan Venezuela on joutunut asel askeleelta hylkäämään suuren osan asioista, jotka kuuluvat normaaliin yhteiskuntaan.
Sairaaloista puuttuu elintärkeitä lääkkeitä ja hoitovälineitä.
Kaupunkien kadut ovat tyhjiä, sillä ihmiset eivät halua mennä ulos. Kaupoissa on tuskin lainkaan ruokaa. Katurikollisuus on räjähtänyt käsiin. Monet toimistotkaan eivät ole auki.
Edes Coca-Colan pullottamot eivät toimi, koska pulloja ja sokeria ei ole – eikä Venezuela saa niitä velaksi mistään.
Maassa on ankara pula sähköstä, koska vesivoimaa on vähän kuivuuden takia. Myös lämpövoimalaitoksissa on ongelmia, koska niitä ei ole huollettu tai ne ovat kokonaan hajalla.
Yhteydet ulkomaille ovat lähes poikki. Puhelimilla ei voi soittaa ulkomaille, sillä Venezuela ei ole maksanut puhelinlaskujaan kansainvälisille operaattoreille.
Yhteyksiä ulkomaille haittaa myös hyvin hidas ja katkeileva netti.
Maasta on vaikea lähteä pois, koska Venezuela on sulkenut maayhteyden Kolumbiaan. Useimmat kansainväliset lennot Venezuelaan on lopetettu, koska maa on jättänyt tilittämättä kansainvälisille lentoyhtiöille miljardien dollareiden edestä lipputuloja.
Koulutetut nuoret ovat paenneet maasta.
Miten tässä näin kävi?
Mikko Pyhälä tietää vastauksia. Hän on Suomen ehkä paras Venezuela-asiantuntija. Hän oli Suomen Venezuelan-suurlähettiläs vuosina 2006-2013.
Venezuelan nykyinen alennustila on suurelta osin edellisen presidentin Hugo Chávezin syytä. Hän oli presidenttinä vuodet 2002–2012. Hän kuoli syöpään maaliskuussa 2013.
Chávez nimitti sairasvuoteeltaan työnsä jatkajaksi Nicolás Maduron. Tämän aikana talouskriisi on syventynyt. Sopassa on ollut myös Kuuba mukana. Se on saanut ostaa Venezuelan öljyä pilkkahintaan ja hyötynyt muutenkin Venezuelan öljytuloista.
Ulkomaailma ihmettelee, miksi maansa konkurssiin ajanut Maduro pysyy vallassa. Parlamentti ei pysty tilannetta muuttamaan, sillä hallitus ja korkein oikeus mitätöivät kaikki sen päätökset, Pyhälä kertoo.
Hän epäilee, että nykyiset vallanpitäjät antavat menon jatkua siihen asti, kunnes he ovat ryöstäneet kaiken mahdollisen. Sen jälkeen he lähtevät ja jättävät taakseen tuhotun maan.
Kansannousu kytee, mutta Pyhälän mukaan Maduro tukahduttaa mielenosoitukset poliisin ja asevoimien avulla ankarin keinoin.
”Niihin kuuluvat kyynelkaasu, kumiluodit, pamput ja myös oikeat luodit, joita kansalliskaarti ja puolisotilalliset ryhmät ampuvat välillä väkijoukkoihin.”
Maassa on nyt poliittisia vankeja noin sata. Tuhansia ihmisiä vastaan on nostettu tekaistut syytteet.
”On tavallista, että vangitsemisten ja syytteiden tukena ei ole todisteita rikollisesta toiminnasta.”
Hugo Chávez nousi presidentiksi suuren vaalivoiton jälkeen vuonna 1999. Alku oli maltillinen, sillä Venezuela alkoi rikastua nopeasti öljyllään.
Chávezin alkuaikoina vaalit olivat kuin kulutusjuhla. Ihmiset saivat hallitukselta kotitalouskoneita ja jopa autoja ja asuntoja äänestäessään Chávezia.
Sosiaalisilla ohjelmilla Hugo Chávez kertoi poistavansa köyhyyden Venezuelasta. Rahaa saivat vain Chávezin kannattajat. Muut kansanryhmät kuten yksityisyrittäjät ja menestyvien liikeyritysten johtajat ajettiin ahtaalle.
”Rahaa virtasi maahan uskomattomia määriä”, Pyhälä sanoo. ”Silloin tuontitavara maksoi puolet siitä, mitä se muualla maailmassa maksoi, koska maan rahayksikön bolivarin kurssi oli korkealla.”
Köyhyyttä saatiin vähennettyä, mutta ilo oli lyhytaikainen. Vallanpitäjien korruptio, huono hallinto ja epäpätevät nimitykset avainpaikoille veivät pohjan maan talouselämältä.
Kun öljyn hinta alkoi laskea, köyhyysohjelmiinkaan ei enää riittänyt rahaa. Venezuelan öljyntuotanto on laskenut huippuajoista näihin päiviin lähes 30 prosenttia.
Chávez käytti myös kiinalaista lainarahaa kansan lahjomiseen. Nyt Kiina samoin kun Venäjä ovat lakanneet lainaamasta rahaa Venezuelalle puhumattakaan länsimaista ja kehityspankeista.
Nyt Venezuelan valuutta bolivar on menettänyt rajusti arvoaan. Inflaatio jyllää, ja The New Yorker -lehden mukaan hallituksella ei ole varaa edes paperiin, jolle setelit painetaan.
Bolivarin kurssi on revennyt niin, että yhdellä dollarilla saa 1000 bolivaria mustassa pörssissä, mutta virallisella kurssilla vain 10.
”Näin Venezuela on samaan aikaan maailman kallein ja halvin maa riippuen siitä, millä vaihtokurssilla itse kukin hankkii tavaraa ja palveluja”, Pyhälä sanoo.
”Jos ostaa tavaraa mustassa pörssissä vaihdetulla rahalla, kaikki on sata kertaa halvempaa kuin ihmiselle, jolla ei ole pääsyä dollareihin.”
Kun kauppoihin tulee subventoituja tuontitavaroita, sotilaat ja poliisit hakevat niitä usein kuorma-autoilla pois ennen kuin tavallinen kansa päästetään sisään. Laittomuus on normi Venezuelassa.
Useat Venezuelan kenraalit saavat dollareita myös huumekaupasta. He junailevat kolumbialaisten kokaiinilasteja Pohjois-Amerikkaan ja Afrikan kautta Eurooppaan.
”Huumekauppa oli hyvin Chavezin tiedossa eikä hän siihen puuttunut”, Pyhälä väittää.
Maduro oli bussikuskien ammattiliiton nokkamies tutustuessaan sotilasvallankaappauksen yrityksestä vangittuun Cháveziin. Presidenttinä tämä lähetti Maduron Kuubaan saamaan poliittista koulutusta. Maduro viipyi siellä pitkään.
Maduron loppusuora alkaa olla nyt näkyvissä, kun myös kasarmeilta ja poliisiasemilta loppuu ruoka. Sotilaat ovat jääneet kiinni jo vuohien varastamisesta.
Hugo Chávezin todelliset vaikeudet alkoivat lakkoilusta. Öljyteollisuus pysähtyi kuukausiksi vuosina 2002–2003. Lakko maksoi Venezuelalle 14,4 miljardia dollaria.
Chávez näytti tuolloin todellisen luontonsa potkimalla 19 000 työntekijää ulos valtion öljy- ja kaasuyhtiöstä PDVSA:sta. Erotetut menettivät kaikki työsuhde-edut, säästönsä ja eläkkeensä sekä lastensa koulutusmahdollisuudet.
Chávez ei ymmärtänyt tai välittänyt siitä, että potkittujen joukossa oli öljyteollisuuden kannalta avainhenkilöitä, joiden osaamista ei enää voitu korvata. He menivät muihin öljyteollisuusmaihin kilpailijoiden palvelukseen.
Chávezin ja hänen puolueensa tukijat pidettiin asiantuntijatehtävissä huolimatta siitä, osasivatko he työnsä vai ei. Siitä alkoi Venezuelan hidas rappio. Esimerkiksi maan diplomaateiksi valittiin ihmisiä, jotka eivät osanneet englantia tai muita vieraita kieliä.