Auttaako Amlo?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Let´s make America great again.

Juntos haremos historia.

Yhdysvaltojen presidentin Donald Trump lupasi tehdä Amerikasta jälleen mahtavan. Meksikon presidentinvaalit sunnuntaina 1. heinäkuuta voittanut Andrés Manuel López Obrador, tuttavallisemmin Amlo, puolestaan vakuuttaa, että historiaa tehdään yhdessä.

Molemmat miehet ovat onnistuneet vetoamaan kansojensa suuttumuksen ja pettymyksen tunteisiin. Kummankin vaalivoitto nähdään osoituksena ihmisten tyytymättömyydestä vallitsevaa valtajärjestelmää ja poliittista johtoa kohtaan.

Yhdysvaltalaisille Trump oli muutoksen ruumiillistuma syksyllä 2016. Lopéz Obrador on sitä meksikolaisille kesällä 2018.

Ja vaikka kummassakin tapauksessa osa kansasta on erilaisesta tulevaisuudesta innoissaan, myös pelko on herännyt.

”Karismaattiset johtajat, jotka ratsastavan voittoon kansan katkeruutta hyödyntäen, ovat lähes aina vääriä profeettoja”, kirjoitti The Economist pääkirjoituksessaan 23. kesäkuuta 2018.

Väärällä profeetalla viitattiin Meksikon tulevaan presidenttiin, ”trooppiseen messiakseen”, joka The Economistin mukaan on vaaraksi demokratialle. Meksikon vaalitulos taas oli rinnastettavissa Trumpin voittoon Yhdysvalloissa ja brexitiin.

Myös monet yhdysvaltalaismediat olivat samoilla linjoilla: Meksikon johtoon nousi meksikolainen Donald Trump.

 

AMLO ja Trump ovat kumpikin kansan epäluottamuslause maansa johdolle.

Molemmat puhuvat kansantajuisesti ja parjaavat avoimesti aiempia vallanpitäjiä. Molemmat sanovat olevansa kansan puolella eliittiä vastaan. Kumpikin on kritisoinut kansainvälisiä kauppasopimuksia ja kannattanut aiempaa suljetumpaa kansantaloutta.

Yhtäläisyydet jäävät kuitenkin pitkälti tähän.

Meksiko ja Yhdysvallat äänestivät muutoksen puolesta, mutta erilaiset liittovaltiot kaipaavat erilaisia muutoksia.

Meksikossa on väsytty koko ajan pahenevaan turvattomuuteen, korruptioon ja valtaviin tuloeroihin. 12 viime vuoden aikana on käyty väkivaltaista huumesotaa.

Toinen toistaan väkivaltaisemmat vuodet ovat seuranneet toisiaan. Kahden edellisen presidenttikauden aikana Meksikossa on murhattu yli 200 000 ihmistä.

Valta on vuosikymmenet ollut kahden puolueen käsissä.  Institutionaalinen vallankumouspuolue PRI ja oikeistolainen PAN ovat kumpikin vuorollaan yrittäneet kitkeä väkivaltaa, korruptiota ja köyhyyttä – ja epäonnistuneet.

Meksikolaiset toivovat Amlon tuovan muutoksen.

Yhdysvalloissa kirjoitetaan Meksikon Trumpista, mutta paikalliset näkevät uudessa presidentissä toivon. Sosiaalisessa mediassa kiertävä hashtag #AMLOLOVE kuvaa tuntoja hyvin.

Meksiko on rasistinen maa, jossa alkuperäiskansoja ja pienituloisia syrjitään laajasti. Sosiaaliluokasta toiseen ponnistaminen on vaikeaa ja ennakkoluulot elävät syvällä. On symbolisesti tärkeää, että presidentiksi nousee nyt ensimmäistä kertaa julkisesta koulusta valmistunut mies, joka on kotoisin pienestä kylästä maan köyhästä eteläosasta.

Amlon käyttämä kansankieli on hänen kotiosavaltionsa Tabascon murretta, joka herättää köyhän alueen väestössä ylpeyttä. Sen vertaaminen Trumpin naisiin ja maahanmuuttajiin kohdistamiin solvauksiin on kaukaa haettua.

Kaikki uuden presidentin suunnitelmat eivät välttämättä ole realistisia, mutta jo pelkkä voitto tuo äänestäjille toivoa samaan tapaan kuin Barack Obaman menestys aikanaan hänen tukijoilleen.

Kaukana toisistaan ovat myös miesten reitit huipulle.

Trump on politiikassa uusi tulokas, joka on tottunut johtamaan yrityksiä, ei valtiota. Amlon poliittinen ura taas alkoi jo vuonna 1976, kun hän liittyi valtapuolue PRI:hin, joka aikanaan oli ainut realistinen vaihtoehto politiikkaan pyrkivälle nuorelle.

Trump opiskeli yksityisessä liitemieskoulussa, Amlo puolestaan luki politiikkaa ja hallintotieteitä Meksikon kansallisesessa autonomisessa yliopistossa UNAM:issa.

Kun Trump rakennutti omaa nimeään kantavia pilvenpiirtäjiä ja kartutti miljoonaomaisuuttaan, Amlo kiersi Etelä-Meksikon köyhissä kylissä järjestäen kehitysprojekteja.

Vuosina 2000-2005 Amlo oli Mexico Cityn pidetty pormestari, joka toteutti kaupungissa eläkeohjelman. Vuonna 2006 hän asettui ensimmäistä kertaa ehdolle presidentiksi, tuolloin demokraattisen vallankumouspuolueen PRD:n ehdokkaana. Toisen kerran hän pyrki presidentiksi vuonna 2012. Vuonna 2014 hän perusti uuden puolueen Morenan.

Toisin kuin Trump, Meksikon tuleva presidentti on siis ollut syvällä maan poliittisissa ympyröissä jo vuosikymmenten ajan. Sen tietää myös Trump, joka kertoo sanoneensa Amlolle jo vuosia sitten, että jonain päivänä tästä tulee maansa presidentti.

Ennustus toteutui. Seuraavaksi Trumpin ja Amlon pitää löytää yhteinen sävel maiden tulehtuneiden välien korjaamiseksi.

Trump uskoo, että Amlo tulee auttamaan Yhdysvaltoja rajan kanssa.

Trumpia inhotaan Meksikossa laajalti. Muurisuunnitelmat ja halventavat solvaukset meksikolaisia kohtaan vihastuttavat yhteiskuntaluokasta riippumatta.

Meksikolaisia on suututtanut, että väistyvä presidentti Enrique Peña Nieto on kuunnellut Trumpin vihapuhetta hiljaisuudessa. Amlo sen sijaan on noussut avoimesti kritisoimaan Trumpin maahanmuuttopolitiikkaa muun muassa julkaisemalla kirjan Oye Trump, Kuule Trump.

Arvostelijat ovat sanoneet kirjan olevan vaalitemppu ja yritys kalastella ääniä Trumpia vihaavalta kansalta. Toiset ovat huolissaan, että Meksikon ja Yhdysvaltojen välit huononevat entisestään kahden suorasukaisen johtajan ottaessa yhteen.

Trump kuitenkin vakuuttaa odottavansa yhteistyötä Amlon kanssa innolla. Ensimmäisen askeleen uuden naapurisuhteen luomiseksi hän otti alle vuorokauden kuluttua vaaleista.

Maanantaina 2. heinäkuuta Trump soitti Amlolle puolen tunnin puhelun, jossa onnitteli kollegaansa. Keskustelussa nousivat esiin myös kaksi asiaa, jotka määrittävät maiden välien tulevaisuuden: muuri ja Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta.

Trump uskoo, että Amlo tulee auttamaan Yhdysvaltoja rajan kanssa.

Amlo puolestaan kertoo ehdottaneensa Valkoisen talon johtajalle yhteistyötä Meksikon työllisyyden parantamiseksi, jotta maastamuutto saadaan laskemaan. Hän myös uskoo saavansa Trumpin luopumaan muurisuunnitelmasta.

 

Vasemmistolaisen Amlon on pelätty olevan vaaraksi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimukselle. Hän on kuitenkin kertonut kannattavansa sopimusta, vaikka onkin ajoittain kritisoinut sitä.

Todellinen vastarannankiiski on Trump, joka on uhannut irrottaa yhdysvallat vuodesta 1994 voimassa olleesta sopimuksesta, ellei saa neuvoteltua maalleen parempia ehtoja.

Trump on kutsunut Naftaa ”Yhdysvaltojen historian huonoimmaksi kauppasopimukseksi” ja syyttänyt sen vievän työpaikat halvan työvoiman perässä Meksikoon.

Yhdysvalloista taloudellisesti riippuvaiset Kanada ja Meksiko ovat pyrkineet neuvotteluilla pitämään Yhdysvallat mukana kauppasopimuksessa, joka on Euroopan union sisämarkkinoiden ohella pisimmälle kaupankäyntiä vapauttava sopimus maailmassa.

Meksikon viennistä 80 prosenttia suuntautuu pohjoisnaapuriin, joten Trumpin vetäytyminen sopimuksesta olisi maalle kova kolaus. Sitä Amlo ei tahdo.

Jostain Yhdysvaltain ja Meksikon johtajat ovat myös samaa mieltä: meksikolaisten työläisten palkkojen pitää nousta.

Nyt minimipalkka on reilut 88 pesoa, eli alle 4 euroa päivässä. Se ei riitä Meksikossa edes yhteen yhdysvaltalaisen kahvilaketjun latteen.

 

AMLON kannattajat juhlivat vaalitulosta Mexico Cityn keskustassa. Lähde: Milenio / Youtube

 

AMLOA on kritisoitu siitä, etteivät hänen ajamansa uudistukset ole realistisia. Meksikolla ei arvostelijoiden mielestä ole varaa vasemmistopresidentin lupailemiin opiskelijoiden stipendeihin ja vanhusten eläkkeisiin.

Miehen puolustajat puolestaan muistuttavat, että pormestarina ollessaan tämä hoiti Mexico Cityn kaupungin taloutta maltillisesti ja säntillisesti. Eläkejärjestelmä otettiin pääkaupungin jälkeen käyttöön muuallakin maassa.

Varsinkaan ulkomaalaiset kriitikot eivät myöskään ole nostaneet esiin sitä, mikä olisi se realistinen vaihtoehto, jolla Meksiko voisi selättää ongelmansa.

Ainakaan väistyvän presidentin Peña Nieton lupaukset eivät ole toteutuneet, vaan Meksikon bruttokansantuote ja rahayksikkö peson arvo ovat laskeneet viime vuodet. Samalla henkirikosten määrä on kasvanut.

Meksikossa Venezuela-vertauksia on kuultu jo vuoden 2006 vaaleista asti.

Meksikon tuore presidentti on ristiriitainen mies, mutta häntä arvostellaan usein vääristä syistä.

Vapaakauppasopimusta kannattava presidentti tuskin on vasemmistoradikaali ja usean vuosikymmenen poliittisella kokemuksella hänellä varmasti on käsitys siitä, miten moderni demokratia ja talous toimivat toisin kuin esimerkiksi The Economist väitti.

Aiheellisempaa kritiikkiä voi antaa miehen kameleonttimaisesta muutostahdista.

Amlo aloitti poliittisen uransa PRI:ssä, siirtyi sitten PRD:hen ja perusti lopulta oman puolueensa Morenan. Nyt hänen kanssaan samassa liittoumassa on myös esimerkiksi konservatiivinen katolinen puolue, joka vastustaa laillista aborttia ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, joita Amlo kannattavat nuoret puolestaan puolustavat.

Mies ei myöskään aina ole niin vasemmalla kuin annetaan ymmärtää. Esimerkiksi Mexico Cityssä hän ei laajentanut kaupungin metrolinjastoa, vaan rakensi kehätie Periféricolle maksullisen toisen kerroksen, jonka avulla varakkaammat ihmiset välttyvät pahimmilta ruuhkilta.t

The Economistin mukaan Meksikolla on syytä olla huolissaan tulevasta kuudesta vuodesta. Amlolla on erityisen paljon valtaa, sillä hänen puolueensa Morena, Kansallinen uudistusliike, sai enemmistön myös senaattori- ja parlamenttipaikoista.

Totta on, että huolenaiheet eivät Meksikosta lopu ja meksikolaiset ovat olleet peloissaan jo pitkään.

Se että ulkomailla ollaan yhtäkkiä huolissaan Meksikon demokratian puolesta, tuntuu kuitenkin päälleliimatulta. Etenkin kun demokraattiset vaalit voittaa 53 prosentin kannatuksella kolmatta kertaa ehdolla oleva pitkän linjan poliitikko.

Esimerkiksi edeltäjä Peña Nieto nousi 2012 presidentiksi vain 38 prosentin kannatuksen turvin.

 

Trumpin lisäksi Meksikon uutta presidenttiä on ehditty verrata myös toiseen yhtä epäsuosittuun, mutta hyvin erilaiseen valtion johtajaan: Venezuelan Hugo Cháveziin.

Sotialasakatemian käynyt upseeri Hugo Chávez epäonnistui vallankaappausyrityksessä vuonna 1992. Vankilasta vapauduttuaan hän nousi presidentiksi vaaleissa 1998.

Chávez pyrki luotsaamaan Venezuelaa kohti sosialismia, mutta suisti maansa levottomuuksiin ja tukahdutti demokratiaa sekä sananvapautta.

Useat mediat ovat povanneet vasemmistopresidentin vievän Meksikon samanlaiseen sekasortoon kuin Chávez Venezuelan.

Meksikossa Venezuela-vertauksia on kuultu jo vuoden 2006 vaaleista asti. Silloin Amlon poliittiset vastustajat käynnistivät mustamaalauskampanjan, jonka tarkoituksena oli saada meksikolaiset pelkäämään vasemmistojohtajaa.

Myös vuoden 2018 vaaleissa meksikolaisia peloteltiin Venezuelan kohtalolla.

Amlon väitettiin saavan rahallista tukea Venezuelalta ja Venäjältä. Presidenttiehdokas vastasi solvauksiin humoristisella videolla, jossa hän odottaa kultalastia venäläiseltä sukellusveneeltä.

Todisteita siitä, että Venezuela tai Venäjä tukisivat Amloa ei kuitenkaan ole. Näyttöä ei ole myöskään siitä, että Meksikon presidentti johtaisi maataan kuin Chávez omaansa.

The Economist oli huolissaan myös siitä, ettei Meksikon uusi presidentti kunnioita lakeja.

Siinä missä Chávez on yrittänyt vallankaappausta, Amlo on kannustanut köyhiä tabascolaisia jättämään sähkölaskunsa maksamatta, kun sähkön hinta nousi kestämättömäksi.

Enemmistö Meksikon äänestäjistä päätti, että se ei tee hänestä rikollista vaan presidentin.