9/11
Al-Qaidan iskut aloittivat terrorismin vastaisen sodan. Neljä asiantuntijaa arvioi, miten syyskuun iskut muuttivat maailmaa – ja Suomea.
Syyskuun 11. järkytti amerikkalaiset perin pohjin. Sitä seuranneita tapahtumia voi ymmärtää vain, jos pysähtyy hetkeksi amerikkalaisten tuntoihin.
Isku ei ollut vain ensimmäinen hyökkäys Yhdysvaltoja vastaan sitten Pearl Harborin 1941, vaan se osui myös jokaisen amerikkalaisen turvallisuudentunteeseen. Näin sanoo Suomen entinen Washingtonin-suurlähettiläs Jukka Valtasaari.
”Amerikkalaisethan olivat maahanmuuttajina tulleet parempiin oloihin, turvaan merten taakse vanhan mantereen sotia ja vainoja.”
”Jos amerikkalaiset olivat lähteneet asein puolustamaan omia etujaan ja arvojaan, sodat oli käyty muualla.”
Täytenä yllätyksenä 9/11 ei tullut. Al-Qaida oli tehnyt kaksoisiskun suurlähetystöjä kohtaan jo 1998 Nairobissa ja Dar es Salaamissa. Niissä kuoli yhteensä 224 ihmistä ja tuhansia loukkaantui. Kuolleista suurin osa oli kenialaisia opiskelijoita.
9/11 oli kuitenkin jotain täysin muuta. Kaikkiaan 2 996 ihmistä kuoli, 25 000 ihmistä sai vammoja. Se on edelleen tuhoisin yksittäinen terroristi-isku ihmiskunnan historiassa.
Isku oli myös täynnä symboliikkaa. Terroristit hankkivat lentokoulutuksen Yhdysvalloissa ja käyttivät amerikkalaisia siviilikoneita amerikkalaisia itseään vastaan.
”World Trade Center oli amerikkalaisen rahamaailman symboli, Pentagon sotavoimien.”
Amerikka järkyttyi, mykistyi ja raivostui.
WTC-isku herätti valtaisan solidaarisuuden aallon maailmalla amerikkalaisia kohtaan. Vladimir Putin oli ensimmäisenä soittamassa presidentti Bushille. Amerikkalaisten puolesta rukoiltiin niin kirkoissa kuin moskeijoissakin ympäri maailmaa.
Kolme päivää iskujen jälkeen George W. Bush oli koonnut itsensä. Hän piti puheen kansalle.
”Yhdysvallat käyttää kaikkia resurssejaan tämän vihollisen voittamiseksi. Me kokoamme maailman. Olemme kärsivällisiä. Keskitymme ja pysymme päättäväisinä. Tämä taistelu tulee kestämään ja vaatimaan päättäväisyyttä, mutta älkää epäröikö – me voitamme tämän.”
Ja puheessaan kongressille 20. syyskuuta Bush lupasi: ”Sotamme terrorismia vastaan alkaa al-Qaidasta, mutta se ei pääty siihen. Se ei pääty ennen kuin jokainen globaalisti toimiva terroristiryhmä on löydetty, pysäytetty ja lyöty.”
Samassa puheessa 20 vuotta sitten Bush puhui Afganistanin terroristileireistä, Talibanista ja maan sorretuista naisista. Presidentti vaati Talibania luovuttamaan Osama bin-Ladenin Yhdysvalloille ja sulkemaan kaikki koulutusleirit.
Taliban kieltäytyi.
Lokakuun 7. päivä Yhdysvallat ja Britannian ilmavoimat iskivät Afganistaniin. Sota terrorismia vastaan oli alkanut.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Taliban käveli voittajana takaisin Kabuliin. Vastarinta oli lähes olematonta.
Terrorismin vastaisissa sotatoimissa oli kuollut yli 929 000 ihmistä, välillisesti moninkertainen määrä. Kuolleista 387 000 on siviilejä, 38 miljoonaa ihmistä on joutunut pakolaisiksi.
Arvio sotien hinnasta on 8 biljoonaa eli 8 000 miljardia dollaria.
Globaalia terrorismia ei ole lyöty, mutta 20 vuotta sotaa riitti amerikkalaisille.
”Nyt kun katsoo jälkeenpäin, on helppo nähdä, että Afganistanissa lähes kaikki meni pieleen. Mutta silloin iskun jälkeen Yhdysvaltain kongressissa päätös tehtiin yhtä edustajaa lukuun ottamatta yksimielisesti ja vahvan kansainvälisen solidaarisuuden tukemana”, Valtasaari sanoo.
Taliban ajettiin nopeasti ulos Kabulista. Osa taistelijoista pakeni etäisille vuorille ja jatkoi taistelua. Osa vain ajoi partansa, heitti turbaanin nurkkaan ja jatkoi arkea.
Valtasaari näkee kuluneen 20 vuoden pidemmässä kaaressa kaksi vaihetta. Ensin on aktivistipresidentti Bush, joka lähetti joukkoja maailmalle – ensin Afganistaniin, sen jälkeen Irakiin. Afganistan-operaatio sai suuren kansainvälisen tuen, Irak niukemman.
Irak alkoi hallita Yhdysvaltain huomiota, aivan kuten oli pelätty. Afganistan jäi sivurooliin.
Toinen jakso alkoi, kun Barack Obama voitti vaalit. Hän lupasi jo kampanjoidessaan, että tekee Yhdysvalloista jälleen ”tavallisen valtion”, maailmanpoliisin tehtävät olisivat ohi.
Yhdysvaltain maine vapaan maailman ja oikeudenmukaisuuden puolustajana oli jo ehtinyt tahraantua pahoin. Guantanamon vankileiri, Abu Ghraibin vankila Irakissa, keskustiedustelupalvelu CIA:n pimeät vankilennot ympäri maailmaa. Myös Euroopan maissa oli salaisia vankiloita, joissa käytettiin kuulusteluissa keinoja, jotka Yhdysvaltain lait kielsivät.
Kun amerikkalaisia oli kuollut tuhansia, miksi terroristeja pitäisi kohdella oikeudenmukaisesti, ajatteli moni amerikkalainen. Bush itse kertoo siunanneensa esimerkiksi vesikidutuksen käytön kuulustelumenetelmänä.
”Teot murensivat Yhdysvaltojen moraalisen johtajuuden. Ne ovat olleet hirveä mainehaitta Yhdysvalloille”, Valtasaari sanoo.
”Voi silti pohtia, miksi näin saattoi tapahtua. Miksi alettiin luoda käytäntöjä, jotka täytyi pitää salassa? Ja miksi toimintaan osallistui kymmeniä valtioita?”
Obama halusi ulos Afganistanista ja asetti lähdölle määräaikoja. Ne eivät kuitenkaan pitäneet. Joukkojen määrää vuoroin vähennettiin, vuoroin lisättiin.
Noustuaan valtaan 2021 presidentti Joe Biden päätti monien yllätykseksi pitää kiinni edeltäjänsä Donald Trumpin 2019 tekemästä erillissopimuksesta Talibanin kanssa ja vetää kaikki amerikkalaisjoukot Afganistanista. Mutta miksi?
”Ensinnäkin selvä amerikkalaisten enemmistö halusi maansa ulos Afganistanista”, Valtasaari sanoo.
”Joe Biden oli Obaman varapresidentti kahdeksan vuotta, ja jo sitä ennen hän oli ollut jo kymmenen vuotta senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Hänellä oli siis kaikki ulkopoliittinen tieto. Afganistanista lähteminen oli Bidenin selkäytimessä.”
Valtasaari muistuttaa, että Yhdysvalloissa ulkopolitiikka on sisäpolitiikkaa. Nyt kun demokraateilla on vain hyvin niukka enemmistö kongressissa ja kotimaan politiikassa tavoitteet ovat kunnianhimoiset, Bidenin tärkein tehtävä on pitää demokraattien rivit yhtenäisinä.
Yhdysvaltain joukkojen määrä ulkomailla on nyt pienempi kuin vuosikymmeniin. Heinäkuussa 2021 Biden ilmoitti, että myös Isis-terroristijärjestöä vastaan Irakissa taistelleet joukot poistuvat vuoden loppuun mennessä.
Globaalia terrorismia ei lyöty, kuten Bush lupasi, mutta 20 vuotta sotaa riitti amerikkalaisille. Yhdysvalloissa katse kääntyy nyt sisäänpäin.
”Jos näistä kokemuksista jokin oppi tai viisaus Yhdysvalloissa on syntynyt, niin se, että islamin tuottamat ristiriidat eri puolilla maailmaa alkavat paikallisesta valtataistelusta. Yhdysvallat lähtee niihin enää suurella vastahakoisuudella mukaan.”
Myös Yhdysvaltain presidentin arvovalta on kärsinyt. Bush tahraantui kidutukseen, Obama päättämättömyyteen. Syyriassa Bašar al-Assad vähät välitti Obaman puheista, että kemiallisten aseiden käyttö olisi punainen viiva, jonka ylittämistä Amerikka ei salli.
”Yhdysvaltain presidentin kuuluu käyttäytyä kuin suurvallan presidentin. Jos horjutaan, luodaan toimintatila Saddamin ja Miloševićin kaltaisille ihmisille.”
Venäjä puolestaan on ollut valmis näyttämölle heti, kun Yhdysvallat on vetäytynyt – kuten tapahtui Syyriassa. Afganistanissa näin tuskin tulee käymään. Hindukuš-vuorista Venäjä ei enää aio taistella.
Minkä roolin Kiina valitsee Afganistanissa, nähdään pian.
Terrorismin pelko sai Euroopan tinkimään periaatteistaan
Jaakko Iloniemi oli Yhdysvalloissa työmatkalla 9/11-iskun aikana – mutta toisella puolella mannerta San Franciscossa ”Matka kuitenkin keskeytettiin ja palasimme Suomeen.”
”Hyvin pian Euroopassa aloimme kysyä, onko vaaraa, että vastaavaa tapahtuisi täällä – ja vastaus oli yleisesti, että ei”, sanoo Iloniemi, pitkän linjan diplomaatti ja ministeri.
Al-Qaida oli julistanut sodan Yhdysvaltoja vastaan, ei Eurooppaa.
Eurooppa koki olevansa turvassa – ja oli valmis tukemaan liittolaistaan. Yli 30 Euroopan maata lähetti joukkoja Afganistan-operaatioon.
Eurooppalaisten pirtaan sopi hyvin myös Afganistanin naisten ja sorrettujen puolustaminen.
Jopa Venäjä antoi amerikkalaisten käyttää operaatiossa lentokenttiään. ”Venäjän alueella oli monia samanhenkisiä liikkeitä, erityisesti Tšetšeniassa, ja ne kokivat – perustellusti – että vaara koski myös niitä”, Iloniemi sanoo.
Terrorismi ei ylipäätään ollut eurooppalaisille samanlainen sokki kuin amerikkalaisille. ”Euroopassa terrorismia on ollut kautta aikojen. Ensimmäinen maailmansotakin alkoi terroriteosta”, Iloniemi sanoo.
Eurooppa sai osansa vasta myöhemmin, vuosina 2015–2016, kun Irakin sota ja Syyrian kansannousu löivät laineina korkealle ja Isis eurooppalaisine vierastaistelijoineen mullisti koko asetelman. Silloin myös kolmatta miljoonaa syyrialaista, irakilaista ja afgaania pakeni sotaa Eurooppaan.
Iloniemi ajattelee, että noiden vuosien myllerryksen pisimmälle kantava vaikutus näkyy siinä, miten asennoituminen kontrolliin muuttui. Schengen-alueella sisärajoja suljettiin nopeasti, rajatarkastuksia alettiin tehdä jopa Pohjoismaiden välillä.
”Syntyi ajatus, että valtiolla on oikeus kontrolloida entistä tiiviimmin liikkumista rajojen yli, ja eurooppalaiset olivat laajalti valmiita tinkimään kansalaisvapauksistaan”, Iloniemi sanoo.
”Se paljasti, kuinka helposti pelko on mobilisoitavissa. Kun se saa tilaa, pyhistä periaatteista tingitään nopeasti. Solidaarisuus ei ollutkaan niin kovin suurta.”
Lisääntynyt valvonta toi kaduille myös valvontakamerat, ja ne jäivät.
”Valvontateknologia kehittyy nyt valtavaa vauhtia. Hallituksille syntyy melkoinen kiusaus käyttää tätä hyväkseen muuhunkin kuin vain terrorismia vastaan.”
Pelkoa herätti ajatus siitä, että Lähi-idän sota-alueilla asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä.
”Että he levittäytyisivät tänne meidän maihimme vieraine tapoineen jakamaan meidän leipäämme, se oli monille melkoinen sokki.”
Vasta Angela Merkelin kuuluisa spontaani lause Wir schaffen das, me selviämme tästä, muutti mielialat.
Eurooppaan tuli myös niitä, jotka olivat valmiita terroritekoihin.
Pariisi, Bryssel, Nizza, Lontoo, Manchester, Barcelona. Vuosina 2015–2018 terrori-iskuissa kuoli Euroopassa yhteensä 358 ihmistä.
Iskut aiheuttivat sen, mikä niiden tarkoitus olikin: ne kylvivät kauhua ja pelkoa.
”Iskut saivat osakseen valtavan huomion. Kuitenkin Euroopan murheiden joukossa terrorismin käytännöllinen vaikutus ei ollut suuri – tarkoitan sillä sitä, että terroristit eivät saavuttaneet muita tavoitteitaan, ainoastaan pelon.”
Iskut ranskalaisen Charlie Hebdo -satiirilehden toimitukseen Pariisissa eivät kaventaneet sanavapautta Euroopassa, pikemminkin päinvastoin.
Terrorismin pelko puree edelleen.
”Supo on tuonut esiin, että jos me tuomme tusinan naisia ja heidän lapsiaan al-Holista, se on meille suuri terrorismivaara. Minusta se on epäuskottava huolen aihe.”
Iloniemi vertaa terrorismin saamaa huomiota esimerkiksi huumeongelman käsittelyyn. Jälkimmäiseen kuolee Euroopassa joka vuosi yli 8 000 ihmistä.
Kovin vähäiselle huomiolle Euroopassa jäivät myös useat muut syyt, jotka sodan lisäksi sysäsivät ihmisiä liikkeelle kohti Eurooppaa.
”Nälkä on todellinen ongelma. Toimeentulon toivoton tilanne koskee juuri nuoria miehiä, jotka ovat suurin tänne tullut ryhmä. Monessa kulttuurissa on odotus, että mies tuo leivän pöytään, ja täyttääkseen tämän vastuun, he lähtevät liikkeelle. Eli oman kulttuurinsa piirissä he toimivat syvästi moraalisesti.”
”Mutta jos meillä on perusnegatiivinen asenne maahanmuuttoa kohtaan, emme halua nähdä mitään positiivisia vaikutteita.”
Vuosina 2015–2016 Euroopassa jätettiin 2,36 miljoonaa turvapaikkahakemusta, näistä yli miljoona Saksassa.
”Euroopan unionin väestöä ajatellen (noin 500 miljoonaa vuonna 2016) määrä oli hyvin vähäinen. Eurooppa on omien sotien jälkeen pystynyt asuttamaan merkittävästi suuremman määrän ihmisiä.”
9/11, terrorisminvastainen toiminta ja erityisesti Irakin sota ovat vaikuttaneet myös Euroopan ja Yhdysvaltojen väleihin.
”Irakin sota käynnistettiin väärin perustein, tahallisesti. Sillä on ollut vaikutus. Kun siihen lisätään Trumpin neljä vuotta, nämä kaikki yhdessä ovat lisänneet eurooppalaisten epäluuloa Yhdysvaltoja kohtaan.”
Mutta jos Eurooppa päätyy joskus lähtemään mukaan uuteen sotilasoperaatioon, Iloniemellä on painava neuvo: palkatkaa sosiologeja.
Vain kulttuurin syvä tuntemus ja pitkäkestoinen läsnäolo mahdollistavat pysyvän muutoksen aikaansaamisen.
Suomalaiset oivalsivat, että terrorismi koskettaa myös meitä
WTC-tornien rauniot olivat yhä pystyssä, kun Antti Pelttari lensi lokakuussa 2001 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan perinteisellä matkalla Yhdysvaltoihin. Pelttari oli tuolloin töissä eduskunnassa valiokuntaneuvoksena.
Oma kokemus terrorismin raunioilla jätti jäljen. ”Hajumuisti on edelleen vahva. Se haju oli pistävä.”
Pelttari aloitti suojelupoliisin päällikkönä 2011. Supo oli juuri mukana julkaisemassa kirjaa, jossa analysoitiin sitä, miksi kansainvälinen terrorismi ei ole koskettanut Suomea, ei vaikka sille olisi ollut kaikki edellytykset monta kertaa sadan viime vuoden aikana.
Vain kaksi vuotta myöhemmin ensimmäiset vierastaistelijat lähtivät Suomesta Syyrian ja Irakin sotiin.
”Aloimme Suomessa oivaltaa, että terrorismi ei ole vain jotain jossain muualla, vaan se koskettaa myös meitä”, Pelttari sanoo.
Isisin vaikutus rantautui nopeasti Suomeen ja voimakkaampana kuin mikään terroristinen ryhmä aiemmin. Globalisaatio ja digitalisaatio avasivat sille portit.
Irakiin ja Syyriaan lähti Euroopasta yli 5 000 vierastaistelijaa.
Suomesta lähtijöitä oli 80, he olivat 20 eri etnisestä ryhmästä. Muslimiväestön kokoon nähden Suomi oli lähtömaiden kärkijoukoissa.
”Radikalisoituminen verkon välityksellä oli keskeistä. Propaganda oli erittäin taitavaa, ihmiset onnistuttiin houkuttelemaan matkaan paremman elämän toivossa.”
Puhdasoppisesta islamilaisesta kalifaatista luotiin monelle unelma ja sen puolustamista mainostettiin jokaisen islaminuskoisen velvollisuutena.
Muuhun Eurooppaan verrattuna Suomessa toteutetut terroriteot ovat jääneet vähäisiksi. Tuomioita terroristisesta rikoksesta on annettu ainoastaan Turussa vuonna 2017 tapahtuneista puukotuksista.
”Terrorismin uhka-arvio nostettiin meillä vain kaksi kuukautta ennen Turun puukotuksia.”
Arvio silloin oli, että uhka muodostuu yksittäisistä tekijöistä tai pienryhmistä, jotka saavat inspiraation terroristijärjestöjen propagandasta.
Turun iskun tekijä oli hyvin tyypillinen terrori-iskun tekijä. Hän oli tullut Suomeen 2016 suuren pakolaisaallon aikana, hakenut turvapaikkaa, taustalla oli pikkurikollisuutta ja sitä kautta valmiutta väkivaltaan.
Supon päällikkö sanoo, että terrorisminvastaisessa työssä Suomen resurssit ja lainsäädäntä ovat laahanneet perässä. Suomen terrorismilainsäädäntö on edelleen vertailumaita väljempi.
”Kun vierastaistelijat ovat palanneet muihin Euroopan maihin, niissä on käynnistetty rikosprosesseja terrorismirikoksista. Suomessa ei ole tuomittu yhtään palaajaa terrorismirikoksista. Niitä on tutkittu, mutta tuomiota ei ole annettu.”
Pelttari odottaa asiaan parannusta lähiaikoina, sillä työn alla on muutoksia rikoslakiin muun muassa terroristiryhmän toimintaan osallistumisen ja julkisten toimintaan kehottamisen osalta.
Lakia ei sovellettaisi jo palanneisiin.
”Oikeusvaltiossa pitää rikosvastuun toteutua, mutta ihmisellä pitää olla myös keino päästä irti radikalisaatiosta.”
Suomessa on panostettu kymmenen vuotta deradikalisaatioon. Poliisilaitokset tekevät sitä yhdessä sosiaali- ja opetusviranomaisten kanssa verkostona.
Helppoa se ei kuitenkaan ole, Pelttari sanoo.
Kun ihmisellä on vahva ideologinen side, sen purkaminen on hidasta eikä lopputulos ole mitenkään taattu.
”Esimerkiksi Englannissa on tapahtunut useampia terrori-iskuja, joissa tekijä on ollut tällaisessa ohjelmassa mukana.”
Supon listalla niin sanottuja kohdehenkilöitä on hieman alle 400. Heillä on jokin Supon toteama linkki terrorismiin. Valtaosa henkilöistä kytkeytyy radikaali-islamistiseen ideologiaan.
Viime vuodet luku on pysynyt suunnilleen samana.
Vaikka terrorismi on Isisin nujertamisen myötä kadonnut otsikoista, ei radikaali islamilainen ajattelu ole kadonneet minnekään.
”Valmiutta ja kykyä tehdä iskuja on.”
Suomen uhka-arvio on pysynyt tasolla kaksi. Korkein taso on neljä.
Talibanin voitto Afganistanissa ei herätä iloa Supossa.
”Al-Qaida ja Taliban kokevat saaneensa voiton Yhdysvalloista tässä taistelussa, ja se saattaa tuoda nostetta al-Qaidalle.”
Suurten terrori-iskun loppuminen Euroopassa kertoo Pelttarin mukaan turvallisuuspalveluiden, tiedustelupalveluiden ja poliisin yhteistyön onnistumisesta.
”Kansainvälinen yhteistyö on elinehto kaikille maille terrorismin luonteen takia. Se, miten Suomi pärjää terrorismin torjunnassa, vaikuttaa turvallisuuteen yhtä lailla niin Espanjassa ja Italiassa kuin missä tahansa Schengen-alueen maassa.”
Vuosina 2015–2016 Euroopasta turvaa hakeneiden joukossa oli myös terroristeja. Pitääkö suomalaisten olla huolissaan nyt tänne tulevien afganistanilaisten osalta?
”Tarkkana täytyy olla, mutta Afganistan ei ole toistaiseksi erityisesti näkynyt Suomen terrorismitilanteessa”, Pelttari sanoo.
”On kuitenkin tärkeää, että turvapaikanhakijoiden taustoja selvitetään ja tehdään tiivistä yhteistyötä viranomaisten kesken. Yleiskontrollin täytyy toimia.”
Terrorismi ei lopu sotimalla eikä ehkä muutenkaan
”Osoite oli oikea. Afganistan oli al-Qaidalle merkittävä tukikohta.”
Näin sanoo terrorismin tutkija Leena Malkki hetkestä, jolloin presidentti Bush määräsi Yhdysvaltain pommikoneet kohti Afganistania.
Tavoite oli Malkin mukaan kuitenkin asetettu väärin.
”Ajatus siitä, että globaali terrorismi voitaisiin lopettaa sotilaallisin keinoin, on epärealistinen. Terrorismia ei koskaan saada loppumana kokonaan, se on määritelmällisesti sota, joka aina hävitään.”
Hyökkäyksen Afganistaniin määritteleminen terrorismin vastaiseksi sodaksi auttoi aluksi koalition rakentamisessa.
Ajan myötä se kuitenkin loi uuden, odottamattoman ongelman: entistä useampi johtaja maailmalla alkoi kutsua omaa itsevaltaista toimintaansa terrorismin vastaiseksi sodaksi.
Terrorismin nimissä alettiin kitkeä omien kansalaisten poliittisia oikeuksia, rajoittaa sananvapautta ja vangita opposition edustajia.
”Venäjä alkoi nimittää Tšetšeniassa käytävää sotaa terrorismin vastaiseksi sodaksi vasta 9/11 jälkeen”, Malkki sanoo.
Kiina on perustellut toimensa uiguureja vastaan terrorismilla. Filippiineillä presidentti Rodrigo Duterte ja Myanmarissa sotilasjuntta telkeävät terrorismin nimissä oman maansa ihmisoikeuspuolustajia vankiloihin.
”Jos ajatellaan, mitä arvoja tällä sodalla lähdettiin puolustamaan, tämä ei ollut toivottava kehitys.”
Euroopan on vaikea käsitellä, miltä länsimaiden toiminta näyttää muslimien silmin.
Monia ratkaisukeinoja rajattiin pois sillä hetkellä, kun terrorismia lähdettiin kitkemään sodan retoriikalla.
”Sen jälkeen oli hyvin vaikea herättää keskustelua terrorismin juurisyistä, puhua siitä, mihin kaikkiin yhteiskunnan ilmiöihin se liittyy.”
Asioiden avaaminen ja analysoiminen tulkittiin nopeasti hyväksymiseksi.
”Esimerkiksi Euroopan on vaikea käsitellä sitä, miltä länsimaiden toiminta näyttää muslimien silmin tai minkälaista on lännen ulkopolitiikka muslimimaissa.”
Harvoin kysytään myöskään, minkälainen paikka Eurooppa on muslimien elää tai miten terrorismin vastainen toiminta on vaikuttanut muslimiyhteisöihin. Euroopassa asuu noin 25 miljoona muslimia.
Esimerkiksi rasismi on yhä Suomessa vaikea puheenaihe ja sen olemassaolo kiistetään.
”Meillä ei julkisuudessa juuri kuulu nuorten muslimien äänet. Julkisuuden kautta me kuitenkin voisimme hahmottaa, minkälaisessa maailmassa he elävät ja minkälainen suomalainen yhteiskunta on heille.”
Yhteiskunnallisen analyysin sijaan huomio typistettiin yksilöön ja hänen radikalisoitumiseensa.
”Siitä tuli turvallinen tapa keskustella terrorismista.”
Isisin tappion jälkeen terrorismijärjestö ei ole enää kyennyt toimimaan Euroopassa.
”Iskut, joita viime vuosien aikana on nähty, ovat olleet yksittäisten henkilöiden helpoilla menetelmillä tekemiä”, Leena Malkki sanoo.
Jihadistisia verkostoja on kuitenkin yhä jäljellä. Myös iskusuunnitelmia paljastuu edelleen, kunnianhimoisiakin. Ne on kuitenkin kyetty torjumaan.
Tapa, jolla me terrorismia katsomme, on Malkin mukaan edelleen hyvin länsikeskeinen.
”Afganistanissa kiinnostaa nyt eniten se, mikä on al-Qaidan kyky tehdä iskuja länsimaissa.”
”Kuitenkin akuutimpi kysymys on, miten alueen jihadistiset ryhmät käyttävät Afganistanin nykyistä tilannetta hyväkseen.”
Al-Qaidan tavoite on luoda liittolaissuhteita erilaisiin paikallisiin jihadistiryhmiin.
”Strategia on vahvistaa jalansijaa eri alueilla ja islamisoida eli jihadisoida jo meneillään olevia konflikteja.”
Intiassa tälle tarjoaa alustaa esimerkiksi hindunationalismin nousu ja Kashmirin tilanne. Myös Venäjän eteläreunalla niin sanotuissa stan-valtioissa on lukuisia otollisia ryhmiä, erityisesti esimerkiksi Uzbekistanissa.
Paikallinen konflikti on jo onnistuneesti jihadisoitu esimerkiksi Mosambikissa.
Afganistanin kaatumisen jälkeen Taliban on saanut lämpimiä onnitteluviestejä maailman jihadistiryhmiltä. Ne tulkitsevat tapahtuman suurena voittona.
Isis ei kuitenkaan iloitse.
”Sille tämä ei ole voitto. Taliban on sen vihollinen. Sen tulkinta on, että Yhdysvallat luovutti alueen Talibanille ja että Taliban tekee vastedes myyräntyötä Yhdysvaltain hyväksi.”
Malkki arvioi, että jos Afganistaniin muodostuu Syyrian kaltainen, laajaa huomiota jihadistisessa liikkeessä herättävä alue, se saattaa johtaa uuteen vierastaistelijoiden aaltoon. Se voi heijastua myös Eurooppaan.
Malkki rohkaisee katsomaan myös, mitä meidän omille yhteiskunnillemme on tapahtunut näiden vuosien aikana.
”Terrorismin vastaisen toiminnan myötä lainsäädäntöä on laajennettu. Meillä on jo kriminalisoitu suuri määrä välillisiä teon muotoja, kuten terrorismin rahoittaminen, värvääminen, kouluttaminen ja kouluttautuminen.”
Samana aikaan viranomaiset pystyvät sosiaalisen median ja erilaisten teknologioiden keinoin entistä tehokkaammin seuraamaan, mitä yksittäiset kansalaiset tekevät.
”Terrorismin uhka on voimakas oikeuttaja – usein esitetään, että näin on pakko tehdä. On tärkeä tiedostaa se, että kun valvonnan mekanismit ja lainsäädäntö ovat kehittyneet, niitä voidaan käyttää myös väärin.”
Suomessa terrorismilainsäädäntö ei ole perinteisen rikoslain mukainen, koska välillisiäkin tekoja on kriminalisoitu.
”Tuomioistuimet ovat kuitenkin ottaneet hyvin pidättyvän kannan siinä, miten lainsäädäntöä tulkitaan. Onko se hyvä vai huono asia, riippuu näkökulmasta. Meillä perusoikeuksien ja perustuslain asema ovat kuitenkin vahvoja.”
20 vuotta sitten Yhdysvallat aloitti taistelun terrorismia vastaan – Näin 6 400 miljardin dollarin sota eteni