Ensireaktio: ”Puhdas tyrmistys”
Tutkija: Viisain askel Kuuban ja Yhdysvaltojen suhteissa sitten vuoden 1959.
ATLANTA – Läntinen pallonpuolisko havahtui keskiviikkoaamuna paikallista aikaa diplomaattiseen maanjäristykseen.
Presidentti Barack Obama ja hänen kuubalainen kollegansa Raúl Castro antoivat maailmalle lausunnot, joissa he julistivat uuden päivän alkaneeksi Yhdysvaltojen ja Kuuban välisissä suhteissa.
Obama tuomitsi Yhdysvaltojen aikaisemman Kuuban-politiikan epäonnistuneeksi ja ilmoitti siirtyvänsä hyväntahtoiseen diplomatiaan:
”Uskon, että lähestyminen tukee paremmin sekä kuubalaisia että meidän arvojamme. Kuten näemme, 50 viime vuotta ovat osoittaneet, ettei eristäminen tuota tulosta. On uuden ajattelun aika.”
Presidentti Castro puolestaan kiitti vuolaasti Obamaa ja istuvaa paavia tämän diplomaattisesta avusta.
Yhdysvallat aikoo purkaa 50 vuotta voimassa ollutta kauppasaartoa ja solmia diplomaattisuhteet Kuuban kanssa. Neuvottelut suhteiden palauttamiseksi alkavat.
Kuuban historian asiantuntija, Cuban Journal -julkaisun päätoimittaja ja University of North Carolinan professori Louis A. Pérez Jr:n ensireaktio oli ”puhdas tyrmistys”, mutta pian hän ryhtyi sitomaan lankoja yhteen.
”New York Timesissa on ollut viime kuukausina enemmän juttuja Kuubasta kuin ehkä vuosikymmeniin. Lehdellä on täytynyt olla hajua kehityksestä.”
Pérez yhtyy presidentin mielipiteeseen Kuuban eristämisen epäonnistumisesta. Yhdysvaltojen Kuuban-politiikka on ollut tehotonta, mutta myös moraalisesti kyseenalaista.
”Kuubalaiset ovat 20–25 viime vuotta ovat olleet suhteellisen johdonmukaisia halussaan keskustella Yhdysvaltojen kanssa. Keskustelut ovat toistuvasti kaatuneet Yhdysvaltojen asettamiin vaatimuksiin, kun taas kuubalaisten ainoa ehto on ollut, ettei keskusteluissa pitäisi olla ehtoja.”
”Kylmän sodan päättymisen myötä Kuuba täytti monet ehdoista, kuten esimerkiksi kuubalaisten sotilaiden vetämisen Afrikasta, mutta sitten Washington keksi uusia vaatimuksia”, Pérez sanoo.
”Harkitustikin tätä voisi sanoa viisaimmaksi askeleeksi Kuuban ja Yhdysvaltojen suhteissa sitten vuoden 1959.”
Sekä Pérez että Joshua Nadel, nuorempi Kuuban historian tutkija, uskovat, että vahvin vastustus lähestymiselle tulee kongressin Kuuba-lobbylta, joka koostuu valtaosin republikaaneista mutta myös muutamista demokraateista.
Nadelin mukaan kuubalaiset ovat kasvaneet sitkeän antiamerikkalaisen propagandan vaikutuspiirissä, mutta he ovat siitä huolimatta luoneet huomattavasti hienovaraisemman ja totuudenmukaisemman kuvan Yhdysvalloista.
”Useimmat kuubalaiset ovat toivoneet lähestymistä kauan. Toisaalta, Bob Menendez [New Jerseyn amerikankuubalainen demokraattisenaattori] sanoi, että tämä sopimus ’antaa siunauksen Kuuban hallituksen brutaalille politiikalle’.”
Pérez myös varoittaa suhtautumasta amerikankuubalaisiin poliittisesti monoliittisena laumana.
”Valtaosa Miamin alueen kuubalaisista on saapunut maahan 25 viime vuoden aikana, ja heidän asenteensa on erilainen kuin vallankumousta pian sen jälkeen paenneen ensimmäisen sukupolven.”
”Toisaalta, poliittinen lobby ajattelee ja toimii eri tavoin, kuten kuulimme jo Marco Rubiolta.”
Rubio, republikaanisenaattori Flodirasta, kutsui sopimusta ”presidentin vaaralliseksi ja epätoivoiseksi yritykseksi luoda paikkansa historiassa Kuuban kansalaisten kustannuksella”.
Osoittaakseen hyvän tahtonsa Kuuba vapautti poliittisia vankeja, mukaan lukien amerikkalaisen Alan Grossin. Yhdysvallat ojensi vastineeksi ystävyyden kättä.
Päivän tapahtumat saavat Pérezin kehumaan molempia osapuolia.
”Tämä on järkevä, johdonmukainen ja viisas päätös. Kun ajattelee maiden fyysistä läheisyyttä ja pitkää toisiinsa nitoutunutta historiaa, vihanpidon jatkaminen ei ole järkevää tai kenenkään etujen mukaista.”