Bernie-hemmoja ja meemisosialisteja

Bernie Sandersin ehdokkuus ja Donald Trumpin presidenttiys ovat herättäneet Yhdysvaltain sosialistit syvähorroksesta.

Amerikka 10.12.2017 08:20

Bernie-hemmoja eli senaattori Bernie Sandersin kannattajia vaalitilaisuudessa New Yorkissa huhtikuussa 2016. © SPENCER PLATT / GETTY IMAGES

Kahden vuoden aikana yli 23 000 ihmistä Yhdysvalloissa on päättänyt ryhtyä sosialisteiksi. Kutakuinkin sen verran Democratic Socialists of America eli DSA on saanut uusia jäseniä vuoden 2015 jälkeen.

He haluavat ilmaisen terveydenhuollon, 15 dollarin minimipalkan ja proggressiivisen verotuksen, esimerkiksi.

Tavoitteet riippuvat siitä keneltä kysyy, sillä DSA:han on kerääntynyt niin sosiaalidemokraateja, liberaalin sosialismin kannattajia, marxisteja kuin pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannattajiakin.

 

DSA on 1900-luvun alussa kukoistaneen Yhdysvaltain sosialistipuolueen jälkeläinen.

Perustajansa Eugene Debsin johdolla sosialistipuolue sai tuhansia jäseniään päättäviin tehtäviin. He painostivat amerikkalaiset yritykset myöntämään työntekijöille oikeuksia ja parempaa palkkaa.

Nyt DSA haluaisi toistaa Debsin tempun. 

Newyorkilainen Joseph Schwartz on ollut DSA:n jäsen siitä asti, kun ryhmä perustettiin vuonna 1982.

Sosiaalidemokraatti hän on ollut vielä kauemmin. 1970-luvun lopulla Schwartz oli opiskelijana perustamassa yliopistokampuksille DSA:n edeltäjiä, Democratic Socialist Organizing Commit DSOC:ta ja New American Movement -liikkeitä.

Templen yliopiston politiikan tutkimuksen professorina työskentelevä Schwartz on DSA:n varapuheenjohtaja.

”Halusin elvyttää sosialidemokratian osaksi Yhdysvaltain valtavirtapolitiikkaa, ja välttää sellaisia äärivasemmiston ylilyöntejä, joita nähtiin 1960-luvun lopulla”, hän sanoo.

Ylilyönti viittaa kesään 1969, jolloin osa New American Movementin jäsenistä päätti voittaa luokkasodan terrorin keinoin. Sitä ennen sosialismi oli elänyt uutta kulta-aikaansa. Vietnamin sodan vastustus satakertaisti liikkeen jäsenmäärän 1960-luvulla.

Erimielisyydet kuitenkin repivät liikettä eri suuntiin. Monen into lopahti viimeistään vuonna 1970, kun newyorkilaisten vasemmistoradikaalit onnistuivat räjäyttämään rakentamansa pommin käsiinsä. Kolme kuoli.

Senaattori Sanders rikkaiden veronkevennyksiä vastustavassa mielenosoituksessa Washingtonissa.

Senaattori Sanders rikkaiden veronkevennyksiä vastustavassa mielenosoituksessa Washingtonissa. © CHIP SOMODEVILLA / GETTY IMAGES / AFP / LK

Enää sosialistit eivät rakentele pommeja, vaan meemejä. 2010-luvun sosialismi on löytänyt henkisen kodin internetistä, jossa “tuotantovälineet” kuuluvat kaikille.

Suurin osa DSA:n uusista tulokkaista on nuoria. Liikkeen keski-ikä on laskenut parissa vuodessa 64:stä noin 30:een.

Parikymppiset eivät ole kokeneet kylmän sodan ja punapelon aikaa. Vapaa markkinatalous ei tarkoita heille vapautta neuvostokommunismista, vaan talouskriisejä, ympäristöongelmia, tuloeroja ja työttömyyttä.

Monelle sosialismi edustaa nykyistä parempaa järjestelmää.

”Monet uudet jäsenemme ovat vastavalmistuneita. He kohtaavat järkyttävän työllisyystilanteen, jossa jopa korkeasti koulutettujen työllistyminen on erittäin epävarmaa,” Schwartz sanoo.

Hänen mukaansa epävarmuus urasta, eläkkeestä ja terveydenhuollosta yhdistettynä valtavaan opintolainaan on saanut monet milleniaalit ajattelemaan, ettei yhteiskunta voi toimia ”ilman radikaalia vallan, hyvinvoinnin ja varallisuuden uudelleenjakoa”.

Harvardin yliopiston mielipidemittauksen mukaan jopa yli puolet Yhdysvaltain nuorista on kääntänyt selkänsä kapitalismille. Todellisia kapitalisteja ovat enää lähinnä yli 50-vuotiaat.

Dirbag left käyttää Trumpilta omittua asetta: törkeyttä.

Pettymys kapitalismiin on kääntynyt Yhdysvaltain suurimman sosialistiliikkeen eduksi, mutta varsinaisesti DSA:n kasvu alkoi kahdesta miehestä.

He ovat Vermontin senaattori Bernie Sanders ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump.

”Bernie Sanders teki sosialismista hyväksyttävää Yhdysvaltain politiikassa tavalla, jota se ei ole ollut sataan vuoteen”, DSA:n johtokunnan jäsen Christine Riddiough sanoo.

”Koska DSA on demokraattisen sosialismin kattojärjestö, monet Sandersin innoittamat nuoret ovat kerääntyneet meille.”

Bernie Sanders kamppaili demokraattien presidenttiehdokkuudesta Hillary Clintonin kanssa vuoden 2016 vaaleissa sitoutumattomana ehdokkaana.

Sanders ei ollut ehdolla DSA:n jäsenenä, mutta liike kannatti hänen ehdokkuuttaan näkyvästi. Kun Clinton lopulta voitti Sandersin, DSA:sta tuli Sandersin kannattajien laskeutumisalusta.  

Sitten Trump voitti vaalit. Demokraattipuolueeseen pettyneitä oli paljon. DSA:n jäsenmäärä kolminkertaistui neljässä kuukaudessa.

Vielä vuonna 2015 jäseniä oli noin 8 000. Nyt kyseessä on 30 000 hengen liike, jolla on osastoja 49 osavaltiossa.

DSA:n kasvu jatkuu edelleen, samoin Bernie Sandersin henkilökohtainen suosio. Hän pitää toista vuotta Yhdysvaltain suosituimman poliitikon paikkaa.

 

DSA ei ole puolue, eikä haluakaan olla – ainakaan vielä.

Uusien puolueiden on vaikea menestyä Yhdysvaltain järjestelmässä, joka suosii kahta suurta puoluetta. Puolueen pyörittäminen myös vaatii paljon paperityötä, johon DSA:lla ei ole aikaa.

Juuri nyt liikkeen suurin huoli on, miten saada kymmenet tuhannet uudet tulokkaat pysymään jäseninä.

DSA on liike, johon on helppo liittyä. Mutta siitä on myös helppo lähteä.

Schwatz uskoo, että kun ihmiset näkevät miten tehokas liike on, he pysyvät toiminnassa mukana.

”Mutta kyllä, juuri nyt uusien jäsenten pitäminen liikkeessä on organisaatiomme tärkeimpiä tehtäviä.”

DSA:lla on lukupiirejä, foorumeita, mielenosoituksia ja vaalikampanjoita. Mutta vähintään yhtä tärkeä sille on internetissä kukoistava kulttuuri.

Yhdysvaltain nuori vasemmisto väittelee Redditissä, tviitaa, jakaa meemejä, postaa Tumblrssa ja tekee podcasteja. Liikkeen virallinen pää-äänenkannattaja on aikakauslehti Jacobin.

Sosialistisen median sävy voi olla ilkeä, ironinen, surrealistinen ja töykeä.

Internetissä DSA yhdistetään toisinaan ryhmään, johon viitataan nimellä “dirtbag left”, vasemmistokusipäät. Termin keksijä on politiikkaan keskittyvä podcast, Chapo Trap House, jota Guardian on nimittänyt vasemmiston Breitbartiksi.

Dirbag left käyttää asetta, joka tuli tutuksi vuoden 2016 presidentinvaaleissa: törkeyttä.

”Kun he vajoavat alas, me nousemme ylös”, Michelle Obama kehotti demokraattien puoluekokouksessa kesällä 2016. Se oli puhetta puolueen ja vallan ytimestä.

Internetin ironinen vasemmisto ajattelee toisin. Kun vastapuoli vajoaa alas, dirtbag left kehottaa syöksymään ojaan.

DSA:n Pohjois-Texasin osaston jäsenet osoittavat mieltään valkoista ylivaltaa vastaan Dallasissa 13. elokuuta 2017.

DSA:n Pohjois-Texasin osaston jäsenet osoittavat mieltään valkoista ylivaltaa vastaan Dallasissa 13. elokuuta 2017. © BRANDON WADE / AP / LEHTIKUVA

 

Kaikki eivät pidä äärioikeistolta omaksuttua puhetapaa vasemmistolle sopivana, mutta vasemmistosiiven herjaajille törky on tehokas työkalu.

”Karikatyyrin tarkoitus on liioitella, ja siten tehdä näkyväksi ihmistä määrittävät piirteet. Niinpä se voi karkeimmillaankin olla valaiseva. Todisteeksi poliittisen vulgaariuden tehosta riittää Donald Trump”, Chapon toimittaja Amber A’lee Frost kirjoittaa.

Frost on podcastin ainoa nainen. Sen kolme perustajaa ovat amerikkalaisen nykysosialistin stereotypia: 20–30-vuotiaita, valkoisia, sosialisteiksi tunnustautuvia parrakkaita miehiä.

Sellaisiin viitataan internetissä nimellä Berniebro, Bernieveli.

He ovat oikeamielisiä luokkayhteiskunnan vastustajia, jotka äänestivät vuonna 2012 Barack Obamaa ja neljä vuotta myöhemmin kannattivat demokraattien presidenttiehdokkaaksi Bernie Sandersia.

He haluavat ilmaisen terveydenhuollon ja 15 dollarin minimipalkan. He sanovat kannattavansa feminismiä, mutta eivät oikeastaan jaksa kuunnella kun tytöt puhuvat.

Hillary Clinton on syyttänyt Bernieveljiä kampanjansa epäonnistumisesta, sosialismia kannattavat naiset naisvihasta ja vähemmistöt “hipster-rasismista”.

Bernieveljet aiheuttivat häiriköinnillään hankaluuksia myös Sandersin vaalikampanjalle, jonka työntekijät joutuivat pyytämään heidän käytöstään anteeksi Clintonin kampanjalta.

 

Myös DSA:lle valkoisten, vihaisten miesten liikkeen leima on kiusallinen. Sen menestys riippuu siitä, tavoittaako se etnisiä vähemmistöjä ja muita politiikassa aliedustettuja ryhmiä.

Liike on kuitenkin hyötynyt dirtbag leftin raivosta. Kaikki vihaiset, valtavirtapolitiikkaan pettyneet nuoret eivät halua olla uusnatseja tai vaihtoehto-oikeiston kannattajia.

Internetissä meuhkaava joukko on tuonut sosialismille uusia kannattajia.

”Ei epäilystäkään, etteikö myös sosiaalinen media olisi kasvattanut DSA:n näkyvyyttä, etenkin milleniaalien keskuudessa”, Joseph Schwartz sanoo.

”Ironia ja sarkasmi kuuluvat internetin kulttuuriin. Minusta meillä on hyvä huumorintaju, mutta sosialistisen liikkeen otamme vakavasti.”

Perimmäinen päämäärä on maailmanlaajuinen yhteiskunnallinen muutos.

Schwartzin mukaan moni liikkeen nuorista jäsenistä pitää sosialismin mallina pohjoismaista hyvinvointivaltiota. 

Hänelle se on kuitenkin vain jokseenkin tasa-arvoinen versio kapitalismista. DSA kannattaa valtioiden välistä yhteenkuuluvuutta ja vastustaa säästötoimia, joita Pohjois-Eurooppa on asettanut talousvaikeuksista kärsivälle Etelä-Euroopalle.

”Vauraiden maiden pitäisi sovittaa talouspolitiikkansa niin, että se elvyttäisi Etelä-Euroopan taloutta.”

DSA ei hyväksy kummankaan Yhdysvaltojen suuren puolueen talouspolitiikkaa, vaan haluaa siirtää vallan omistajilta työntekijöille. Julkiset pankit ja eläkevarat pitäisi siirtää yhteiseen omistukseen ja valtion pitäisi alkaa tukea ammattiliittoja niiden tukahduttamisen sijaan.

DSA saa vaikutteita kansainvälisestä vasemmistosta, kuten Espanjan Podemosilta ja Britannian Labour-puolueelta, mutta haluaa luoda Yhdysvalloissa sosialistisen liikkeen, joka sopii liittovaltion poliittiseen järjestelmään.

”Sosialismi voi menestyä Yhdysvalloissa vain, jos se hyväksyy demokratian kaiken perustana ja irtisanoutuu selvästi autoritäärisestä kommunismista”, Schwartz sanoo.

”Emme kuitenkaan halua uudistaa kapitalismia, vaan luoda yhteiskunnan jossa niin taloutta kuin muitakin yhteiskunnan osa-alueita hallitaan demokraattisesti.”

”Vastustimme Obaman maltillista politiikkaa aloituspäivästä alkaen.”

Vuonna 2010 äärikonservatiivinen Teekutsuliike onnistui voittamaan 47 paikkaa edustajainhuoneessa, vaikka sillä oli vain 67 000 jäsentä. Kävi ilmi, että miljoonat amerikkalaiset kannattivat liikettä, vaikka eivät olleet sen jäseniä.

Teekutsuliike on toiminut republikaanisen puolueen sisällä. Schwartzin mukaan DSA ei suunnittele samanlaista vallankaappausta demokraattipuolueessa.

Liike ei hyväksy demokraattien politiikkaa, vaan on kannattanut puolueen presidenttiehdokkaita ainoastaan äärioikeiston vastustamiseksi.

”Vastustimme Obaman hallinnon maltillista politiikkaa hallinnon aloituspäivästä alkaen. Emme kuvitelleet, että Clintonin hallintokaan olisi tehnyt mitään ilmaisen koulutuksen lisäämiseksi, minimipalkan nostamiseksi, elleivät ruohojuuritason liikkeet olisi painostaneet häntä”, Schwartz sanoo.

DSA voi kuitenkin työntää demokraatteja vasemmalle, hän uskoo.

Marraskuussa 2017 sosiaalidemokraatiksi itseään kuvaileva virginialainen demokraatti Lee Carter peittosi paikallisvaaleissa republikaanivastustajansa. Chicagon kaupunginvaltuustossa istuu DSA:han kuuluva demokraatti Carlos Rosa.

DSA:n johtokuntaan kuuluva Christine Riddough arvelee, että Carter tai Rosa voisivat olla liikkeelle seuraavia berniesanderseja.

Riddiough ja Schwartz kuitenkin korostavat, ettei DSA etsi tähtiä. Liike ei voi laskea kohtaloaan neljän vuoden välein järjestettävien presidentinvaalien tai yksittäisten ehdokkaiden varaan.

”Liikkeellä on nyt 30 000 jäsentä. Maassa on 320 miljoonaa asukasta”, Schwartz sanoo.

”DSA:n parhaat vaikutusmahdollisuudet ovat kaupunginvaltuustoissa, koululautakunnissa ja osavaltiovaaleissa, koska niissä on mahdollista vaikuttaa ilman suurta määrää rahaa ja valtaa.”

 

DSA keskittyy nyt kasvattamaan omia ruohonjuuritason vaikuttajiaan.

Schwartzin visiossa he ovat ”eri-ikäisiä ja erivärisiä Bernieitä ja Berniceitä.”

Jos liike pääsee eroon miehisestä ja valkoisesta imagostaan, sellaisia voi hyvinkin löytyä. Ainakin, jolleivat Donald Trumpin vastustajat turru presidentin toimintaan.

DSA tietää, että Trumpin voittoa seurannut kauhunsekainen euforia voi laantua.

Viimeksi sosialismin suosio kasvoi 1980-luvun alussa. Vasta perustetun DSA:n jäsenmäärä kiiti kohti taivasta vastareaktiona presidentti Ronald Reaganille.

Myötätuuli ei kestänyt. 1990-luvun puoliväliin mennessä DSA:lta olivat huvenneet niin rahat kuin jäsenetkin.

Sisältö