Maailman korkein hautausmaa – Liian moni maksaa hengellään Mount Everestin unelmasta

Vuorella on jo liikaa ihmisiä. ”Tätä jeesustelua on käyty jo 20 vuotta, mutta mikään ei ole muuttunut”, sanoo Veikka Gustafsson.
Jaro Asikainen ja Markus Mäki
Aasia & Tyynimeri 19.4.2016 18:45

Korkeutta merenpinnasta on yli 8000 metriä, jäätävä hurrikaanituuli piiskaa 30 asteen pakkasessa ja edessä on pitkä letka ihmisiä. Jono laahustaa hitaasti kohti maapallon korkeinta pistettä.

Kun Carina Räihä kiipesi Mount Everestin huipulle ensimmäisenä suomalaisena naisena vuonna 2010, hän sai todistaa, kuinka ahdasta maailman katolla on.

Kiipeilykausi Mount Everestillä kestää huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun. Vuorelle ei ole asiaa talvella tai monsuunisateiden aikaan kesällä, jolloin lumivyöryriski on korkeimmillaan.

Lyhyen kauden aikana Everestille ahtautuu jopa yli tuhat ihmistä. Suuri joukko kokemattomia kiipeilijöitä aiheuttaa vaaratilanteita kaikille.

”Edelläni oli amerikkalaisia kiipeilijöitä, jotka panikoivat huipulle nousun aikana. Takana tulevat joutuivat odottamaan hengenvaarallisissa olosuhteissa”, Räihä kertoo.

Pitkä odotus altistaa paleltumille ja vuoristotaudille. Mitä nopeammin kiipeilijä pääsee vuoren huipulle ja takaisin, sitä parempi.

Aina tilanteista ei ole selvitty säikähdyksellä.

 

Kahdeksan ihmistä kuoli huipun läheisyydessä vuonna 1996, kun kiipeilijät joutuivat odottamaan vuorenrinteellä liian pitkään. Joukossa oli kaksi maailman parhaisiin kuulunutta vuorikiipeilijää, retkikuntia johtaneet Rob Hall ja Scott Fischer.

Onnettomuuden osasyynä olivat kaupallisten retkikuntien paineet viedä suuria summia maksaneet asiakkaansa huipulle asti, huolimatta siitä, että olosuhteet heikentyivät.

Sitten iski valtava lumimyrsky.

2000-luvulla vuoren rinteille on menehtynyt ihmisiä joka vuosi.

Mount Everestin huipulle ei viime vuonna noussut suuronnettomuuden vuoksi yksikään ihminen – ensimmäistä kertaa yli 40 vuoteen.

Historian tuhoisin onnettomuus katkaisi kiipeilykauden toukokuussa 2015, kun lumivyöry tuhosi Nepalin puoleisen perusleirin ja tappoi 19 ihmistä. Samalla vuoren rinteille jäi hetkellisesti jumiin jopa tuhat kiipeilijää.

Vain vuotta aiemmin, keväällä 2014, lumivyöry nieli 16 henkeä.

Grafiikka: Annamari Tolonen, Koonnut: Jaro Asikainen

Grafiikka: Annamari Tolonen, Koonnut: Jaro Asikainen

Kaikkiaan jättiläisvuoren rinteet ovat jääneet lähes 300 kiipeilijän viimeiseksi leposijaksi.

Kuolemansyitä ovat lumi- ja kivivyöryjen lisäksi myrskyt, putoamiset, vuoristotauti, nääntyminen ja paleltuminen. Valtaosa menehtymisistä tapahtuu yli 8000 metrin korkeudella sijaitsevalla ”kuoleman vyöhykkeellä”.

Jäätynyt ruumis ei ole harvinainen näky matkalla Everestin huipulle, sillä kuolleiden kuljettaminen alas on vaikeaa ja vaarallista.

 

Mount Everestin kasvava kiipeilyturismi on ongelma, johon ei haluta puuttua.

Tuhoisat onnettomuudet eivät ole hillinneet kaupallista kiipeilyä, koska se on Nepalissa merkittävä elinkeino.

Maailman köyhimpiin maihin kuuluva Nepal haalii kiipeilyluvista vuosittain 4,5 miljoonaa dollaria, minkä lisäksi turismista hyötyvät paikalliset. Matkailun taloudellisen hyödyn on arvioitu olevan kaikkiaan 360 miljoonaa dollaria vuodessa.

Osansa kiipeilyrahoista saavat oppaina ja kantajina toimivat šerpat, joiden noin 2000 dollarin palkkio retkestä ylittää reilusti keskiverron nepalilaisen vuositulot.

Kiipeily-yrityksille Mount Everest on tärkeä tuote. Firmat johdattavat vuorelle joka vuosi satoja riittävän varakkaita asiakkaita, joiden haave on valloittaa maailman korkein vuori.

Matka maksaa asiakkaalle tänä päivänä 65 000 dollaria.

Keskimääräinen Everestin huiputtaja on 45–60-vuotias amerikkalainen liikemies tai lääkäri.

 

Vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson valloitti Mount Everestin ensimmäisenä suomalaisena vuonna 1993. Hän on ollut useita kertoja pelastamassa kiipeilyonnettomuuksien uhreja.

”Jokainen yli 8000 metrin korkeudessa vietetty hetki heikentää kiipeilijän kuntoa. Mount Everest on väärä paikka jonottaa”, Gustafsson sanoo.

Onnettomuuksia on sattunut aina, mutta niiden saavuttama mediahuomio on kasvanut entisestään. Vuoden 1996 tapahtumia seurannut julkisuus ei himmentänyt maailman korkeimman vuoren imagoa. Sen sijaan Everestistä tuli entistä suositumpi.

”Onnettomuudet ovat parasta markkinointia Mount Everestin kiipeilyturismille. Ne tekevät vuoresta vaarallisen ja houkuttelevan.”

Vuorikiipeilijöille Everest on vuorten kuningas ja kruununjalokivi. Kiipeilijät ovat tavoitelleet sen huippua siitä asti, kun vuori vahvistettiin maailman korkeimmaksi vuonna 1852.

Todistetusti ensimmäisen kerran 8848 metrin korkeudessa olevan huipun valloittivat sata vuotta myöhemmin, vuonna 1953, nepalilainen Tenzing Norgay ja uusiseelantilainen Edmund Hillary.

Sittemmin ensimmäisiä on tullut paljon lisää. Ensimmäinen musta mies, ensimmäinen saudinainen, ensimmäinen vegaani, ensimmäiset kaksoset, ensimmäinen raaja-amputoitu.

Lista on loputon.

Tänä keväänä vuorelle kiipeämiseen valmistautuu ainakin 12-vuotias kalifornialaispoika, joka haluaa olla nuorin Everestin huipulle kiivennyt ihminen.

Nykyään huipun saavuttaminen ei ole ainutlaatuista. Tähän mennessä sen on tehnyt hieman yli 4000 eri ihmistä. Kaikkiaan vuorelle on tehty yli 10 000 kiipeämisyritystä.

Vuori vetää väkeä edelleen 2010-luvulla, jolloin ruuhkat ovat olleet omaa luokkaansa.

Toisinaan syttyvät riidat kiipeilijöiden välillä ovat saaneet absurdeja mittasuhteita.

Vuonna 2013 kolmen eurooppalaisen kiipeilijän ja 100 šerpan kerrottiin ottaneen yhteen nyrkkitappelussa yli 7000 metrin korkeudessa.

 

Everestin kiipeilyturismi syntyi, kun elokuvantekijä David Breashears ja tuleva Disneyn toimitusjohtaja Frank Wells kiipesivät vuorelle vuonna 1983. He lähettivät paikalta live-kuvaa, mikä antoi alkusysäyksen kiipeilybuumille.

Ensimmäiset kaupalliset matkanjärjestäjät veivät asiakkaita Mount Everestille 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Samalla monille maailman korkeimmasta vuoresta unelmoineelle avautui ensimmäistä kertaa aito mahdollisuus nousta maailman huipulle.

Gustafsson kiipesi Everestille kaupallisen kiipeilyn pioneerin, Adventure Consultants -yrityksen, asiakkaana vuonna 1993. Hän maksoi matkasta noin 40 000 dollaria. Tuolloin vuorella oli seitsemän retkikuntaa, yhteensä noin sata ihmistä.

Sen jälkeen kiipeilijöiden määrä on kasvanut huimasti. Vuonna 2013 pelkästään huipulle selviytyneitä oli lähemmäs 700. Retkiä järjestävät nyt kymmenet yritykset.

Kaupallisessa toiminnassa asiakas ei aina välttämättä ymmärrä, millaisia riskejä vuorikiipeilyyn liittyy. Ääriolosuhteissa täytyy selviytyä, vaikka opas ei pitäisikään joka hetki kädestä kiinni.

”Tänä päivänä vastuu ulkoistetaan nätisti muille. Tosipaikan tullen jokainen on lopulta omien taitojensa varassa”, Gustafsson sanoo.

Ammattikiipeilijöille Everest on melko helppo kohde. Ensimmäisenä Everestin valloittanut vuorikiipeilijä Edmund Hillary vertasi vuoren valloitusta rannalla kävelyyn.

Kolme kertaa Everestin huiputtaneen Gustafssonin mukaan vuorelle kiipeämisestä on tehty liian helppoa.

”Mount Everest vetää niin paljon kaupallista toimintaa, että en pidä sitä enää vuorikiipeilynä. Siitä puuttuu kiipeilyn tarjoama haaste ja luonnonrauha.”

Oman haasteensa Everestin luonnolle aiheuttaa arviolta 50 tonnia kiipeilijöiden jälkeensä jättämiä roskia, kuten happipulloja, kiipeilytarvikkeita ja ruokapakkauksia.

Gustafsson ei suunnittele paluuta Everestille eikä ole sinne kiivennyt vuoden 2004 jälkeen.

 

Nyt vuoden ensimmäiset Mount Everestin seikkailijat valmistautuvat nousuun vuorelle. Valtaosa kiipeilijöistä kapuaa huipulle odotetusti toukokuun puolenvälin jälkeen.

Nepalissa on jälleen pohdittu viime kevään katastrofin jälkeen, pitäisikö kiipeilijöiden määrää hillitä. Maan hallitus on suosittanut kiipeilijöille ikärajoituksia ja vaatimusta riittävästä aiemmasta kiipeilykokemuksesta.

Räihän mielestä uudistus tulee tarpeeseen.

”Kokemattomien kiipeilijöiden mahdollisuutta kiivetä on syytä rajoittaa, koska he voivat riskeerata muiden kiipeilijöiden hengen.”

Uusien ohjeiden mukaan alle 18- tai yli 65-vuotiaat eivät vuorelle pääse, eivätkä liikuntarajoitteiset. Sääntöihin saatetaan silti tehdä poikkeuksia.

Viime kädessä riittävän kokeneiden kiipeilijöiden seulomisesta vastaavat kiipeily-yritykset. Myös Adventure Consultants aikoo palata maaliskuussa vuorelle uusien retkikuntien kanssa. Yritys valitsee asiakkaansa huolella.

”Kiipeilijöiden määrän rajoittaminen olisi tervetullutta, mutta valitettavasti monet ryhmät huolivat asiakkaikseen myös kokemattomia kiipeilijöitä”, sanoo toimitusjohtaja Suze Kelly.

Gustafssonin mukaan todellista tahtoa rajoitusten asettamiselle ei ole.

”Jokaisen kiipeilykauden jälkeen puhutaan siitä, että vuorella on liikaa ihmisiä, mutta kun uusi kausi on alkamassa, puhe unohtuu. Tätä jeesustelua on käyty jo 20 vuotta, mutta mikään ei ole muuttunut.”

Tänä keväänä kiipeilyluvan on saanut noin 300 ihmistä, mikä on muutamia edellisvuosia pienempi määrä.

Ensi vuonna kiipeilijöiden määrän on ennakoitu palaavan entiselleen kaksinkertaiseksi, jos tänä keväänä vältytään isoilta onnettomuuksilta.

Carina Räihä kiipesi Mount Everestin huipulle osana kansainvälistä retkikuntaa vuonna 2010. Useimmat kiipeilevät vuorelle lisähapen avulla.

Carina Räihä kiipesi Mount Everestin huipulle osana kansainvälistä retkikuntaa vuonna 2010. Useimmat kiipeilevät vuorelle lisähapen avulla. Kuva Carina Räihän albumista

Everestin vaativuus tulee sen korkeudesta ja ohuesta ilmanalasta.

Huipulle kiipeäminen tarkoittaa Carina Räihän mukaan noin kuukauden asumista vuorella, minkä aikana on sopeuduttava vähenevään hapen määrään. Fyysinen haaste riippuu pitkälti olosuhteista, säästä ja kiipeilijän kunnosta.

”Henkinen haastavuus on usein vielä isompi, sillä kiipeilijä joutuu kohtaamaan päivittäin kuolemanvaaran, unettomuutta ja ruokahaluttomuutta useimmiten vieraiden kiipeilykumppaneiden kanssa”, Räihä kertoo.

Räihä oli maailman korkeimman vuoren valloittaessaan harrastanut kiipeilyä yli kymmen vuotta. Hän tiedosti Mount Everestille noustessaan myös vuoren suosiosta aiheutuvat vaarat, mutta ei antanut niiden estää äärimmäisen haasteen voittamista.

”Pelkään enemmän unelmien toteuttamatta jättämistä kuin unelmiin liittyviä riskejä.”

Mount Everest sijaitsee Himalajan vuoristossa, Nepalin ja Kiinan Tiibetin rajalla. Nepaliksi vuori tunnetaan nimellä Sagarmāthā, ”taivaan otsa”, ja Tiibetissä nimellä Chomolangma, ”maailmankaikkeuden äiti”.

 

Juttu julkaistu 19.4. klo 18.45, juttua muokattu 20.4. klo 14.24: Frank Wells ei ollut Disneyn toimitusjohtaja vielä vuonna 1983.

Keskustelu

Jos jonkun Ego on niin pieni, että kohentamiseksi täytyy väkisin kiivetä tuollaiselle kukkulalle, niin mikäs siinä. Mitä hohtoa siinä on, että nykyaikaisella tekniikalla ja isolla rahalla ja kantajien avulla kaupuaa muutamaksi minuutiksi vuoren huipulle ja on vain yksi nimi tuhansien ja taas tuhansien joukossa.
Siinä olisi vielä jotain hohtoa, jos nämä herrat ja narrit kantaisvat itse kaiken tarvitsemansa kamat, roskat ja pskat myös alas sieltä vuorelta.

David Breashears ja Frank Wells kiipesivät Everestillä vuonna 1983, mutta eivät päässeet huipulle, mukana oli tuolloinkin myös Dick Bass, toinen näistä 7-huipun ennätystä jahdanneista toveruksista. Wells ei tuolloin vielä ollut Disneyn johdossa. Dick Bass onnistui pääsemään Everestin huipulle 1985 ostettuaan paikan norjalaiseen, siihen asti parhaiten onnistuneeseen ja johdettuun, retkikuntaan. Tuolloin Wells oli jo Disneyn palveluksessa eikä kiireiltään päässyt osallistumaan.

Juha, mielenkiintoinen artikkeli. On myös esitetty, että Havajin Mauna Kea saari olisi maailman korkein, jos siis korkeus mitataan meren pohjasta. Merenpinnasta korkeuksien mittaaminen on kuitenkin toistaiseksi maantieteellinen standardi, siksi voidaan hyvällä omatunnolla sanoa, että Mt. Everest on korkein.

Kiitos huomiosta Mikko-enkeli. Frank Wells tosiaan nousi Disneyn johtoon vasta vuosi Everestin retkensä jälkeen. Tämä on syytä tarkentaa.

Jos Frank Wells olisi huiputtanut Everestin vuonna 1983, hänestä olisi tullut ensimmäinen 7 huipun valloittaja. Ei päässyt huipulle, mutta kaverinsa Dick Bass pääsi kaksi vuotta myöhemmin. Samalla hän aloitti paitsi 7 huipun hullutuksen, myös kaupallisen kiipeilyn todistamalla, että Everestin huipulle voi päästä vaikka ei ole kummoinenkaan vuorikiipeilijä kunhan rahaa on riittävästi.