Kiina ja USA nokakkain - vaara kasvaa Tyynellämerellä

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ensimmäinen läheltä piti -tilanne Kiinan ja Yhdysvaltojen laivastojen välillä nähtiin 5. joulukuuta.

Amerikkalainen ohjusristeilijä USS Cowpens joutui väistämään päälle tulevaa Kiinan lentotukialusta Liaoningia kiistellyllä Etelä-Kiinan meren alueella.

Liaoningin vanavedessä tuli myös toinen kiinalainen sota-alus.

Laivastojen esikunnat ovat nyt selvitelleet, mitä tapahtui.

Kiina väittää aluetta omakseen, mitä puolestaan Japani, Etelä-Korea ja Yhdysvallat eivät ole hyväksyneet.

Kiinan kasvanut rohkeus haastaa alueen muita valtioita huolestuttaa Yhdysvaltoja.

Kiina tavoittelee valta-asemaa siinä Tyynenmeren osassa, jonka se katsoo kuuluvan omaan välittömään intressipiiriinsä. Se tarkoittaa alueita, joissa sillä on merkittäviä poliittisia tai taloudellisia etuja valvottavana.

 

Kiina käy avointa sotilaallista kilpailua Itä-Kiinan meren ja Etelä-Kiinan meren herruudesta.

Itä-Kiinan merellä Kiinan asevoimat haastaa Etelä-Korean ja Japanin. Kyse ei ole vain muutamasta luodosta avomerellä, vaan hegemoniasta.

Etelä-Kiinan merellä Kiina aikoo vallata merialueen ja saaret, joiden mannerjalustasta on löydetty rikkaita öljy- ja kaasuesiintymiä, mutta Filippiinit, Indonesia, Brunei, Vietnam ja Singapore eivät aio sallia sitä.

Yhdysvallat hieroo sotilaallista yhteistoimintaa Australian ja Aseanin jäsenmaiden kanssa, jopa Vietnamin kanssa, koska Kiinan nousu Tyynenmeren alueen merkittävimmäksi sotilasvallaksi on jo näköpiirissä.

Yhdysvallat siirtää Tyynellemerelle 60 prosenttia uusimmista sotalaivoistaan ja lentokoneistaan ja on perustanut jo merijalkaväen tukikohdan Australiaan.

 

Kansainvälisen strategiantutkimuslaitoksen (IISS) vuoden 2013 Military Balance -vuosijulkaisu kertoo, että Kiinan kansan vapautusarmeijan aktiivivahvuus on lähes 2,3 miljoonaa sotilasta, reservissä 0n 510 000 sotilasta. Sisäisiä aseellisia poliisijoukkoja ja rajavartiojoukkoja on lisäksi yhteensä 660 000 sotilasta.

Virallisesti Kiina sanoo ylläpitävänsä valmiutta vain alueellisia sotia varten, mutta todellisuudessa aseellisia joukkoja on enemmän. Se on ilmoittanut myös leikkaavansa kansan vapautusarmeijan vahvuutta, mutta viime vuosien tilastojen valossa ei ole varmuutta, missä määrin näin olisi myös menetelty.

Kiina pystyy kevyesti mobilisoimaan vähintään 20 miljoonaa sotilasta, ehkä jopa 30 tai peräti 50 miljoonaa. Vaikka Kiinan maavoimat eivät tällä hetkellä uhkaa ketään, niin sen laivaston ja ilmavoimien hankkeet koetaan jo haasteena. Niiden tähtäin ei ole enää Taiwanissa vaan paljon Taiwania kauempana.

Kun Yhdysvaltain puolustusministeri Robert Gates saapui vierailulle Pekingiin tammikuussa 2011, häntä tervehdittiin maailmanlaajuiseen jakeluun annetuilla uutiskuvilla Chengdu J-XX  ”stealth” -hävittäjästä, joka on aivan erehdyttävän näköinen kopio Yhdysvaltain vastaavasta tutkassa näkymättömästä viidennen sukupolven F-22 Raptor -hävittäjästä.

Military Balance -julkaisussa arvioidaan kuitenkin, että kiinalaisten uuden hävittäjän stealth-, yliääni- ja tutkaominaisuudet ovat vielä kaukana F-22 ja F-35 –hävittäjistä. Julkaisussa verrataan kiinalaishävittäjää lähinnä 4,5 sukupolven ranskalaiseen Rafaeleen, ruotsalaiseen Gripeniin ja eurohävittäjä Typhooniin.

Lisäksi Kiinalla on meneillään toinen projekti, jossa kehitetään ilmassa tankattavaa pitkän matkan lentokonetta, jonka toimintasäde ulottuu Yhdysvaltoihin asti.

Vaikka näiden uudentyyppisten asejärjestelmien lanseerauksesta on vielä vuosien työ niiden täysimittaiseen operatiiviseen käyttöön, aikoo Kiina kaikesta päätellen haastaa Yhdysvaltain laivaston hegemonistisen aseman läntisellä Tyynellä valtamerellä.

Kiina hamuaa talousvyöhykkeensä laajentamista Etelä-Kiinan merelle, missä on öljyä ja kaasua, mutta aluevaltaus kohtaa vahvaa vastustusta.

 

Kiinan taloudellisen merkityksen kasvu muulle maailmalle on käynyt selväksi. Kiina ei ole enää sisäänpäin kääntynyt ja eristäytynyt jättiläisvaltio, vaan se aikoo nousta kymmenessä vuodessa myös sotilaallisten suurvaltojen joukkoon.

Kiinan virallisena sotilasstrategiana on aktiivinen puolustus, jossa tavanomaiset asevoimat ovat pääroolissa. Ydinaseita se ilmoittaa käyttävänsä myös puolustuksellisesti, jos itse joutuu ensin hyökkäyksen kohteeksi.

Tämä ei kuitenkaan ole enää koko totuus.

Kiina näyttää noudattavan oppikirjamaisen tarkasti historiallisen strategin Sun Tzun neuvoja harhautuksen käytöstä. Kiistäminen ja harhautus pätee Kiinan suurvaltavalmisteluihin. Kiina on luomassa ydinasepelotteellaan, kaukotoimintailmavoimillaan ja avomerilaivastollaan uutta ”Kiinan muuria”.

Kiina kehittää asevoimiaan johdonmukaisesti. Vuoden 1989 sisäisestä kuohunnasta lähtien puolustusbudjettia on kasvatettu keskimäärin 12,9 prosenttia vuodessa. Missään demokraattisessa maassa tämä ei olisi mahdollista rauhan aikana.

Kiinan nousu globaaliksi suurvallaksi muuttaa maailmanjärjestystä perustavalla tavalla. Kiinan kansantalous on kasvanut jo pitkään yli 10 prosentin vuosivauhtia, ja strateginen voimasuhteiden muutos on vain ajan kysymys. Sillä olisi monia seurauksia nykyisille suurvalloille.

 

Noin 2 500 vuotta sitten eläneen Sun Tzun mukaan strategiassa on perimmältään kyse vihollisen mielen hallitsemisesta. Johtajan äly voi olla joukkojen voimaa vahvempi ase. Vihollisen mielen pystyy valtaamaan suuremmalla mielikuvituksella. Vihollista voi hallita harhauttamalla sitä.

Sun Tzun mukaan tulee näytellä kyvytöntä kun on vahva. Vahvaa tulee näytellä kun on heikko. Kun on lähellä, tulee näytellä, että on kaukana. Kun on kaukana, tulee näytellä, että on lähellä. Kun vihollinen etenee, meidän tulee vetäytyä. Kun vihollinen pysähtyy, me ahdistelemme sitä. Kun vihollinen yrittää välttää taistelua, me hyökkäämme. Kun vihollinen perääntyy, me etenemme.

Ensisijaisesti tulee hyökätä vihollisen suunnitelmia vastaan. Toissijaisesti tulee hyökätä vihollisen liittoumia vastaan. Vasta kolmanneksi tulee hyökätä suoraan vihollisen joukkoja vastaan. Vasta viimeisenä, huonoimpana, vaihtoehtona on hyökätä vihollisen linnoitettuja kaupunkeja vastaan.

Vaikka kiinalainen sotataito korostaa epäsuoraa strategiaa, siis juonittelua, harhautusta, petosta ja välikäsien kautta painostamista, luo se samalla valmiuksia myös suoraan strategiaan, siis hyökkäykseen ja myös tappioiden kärsimiseen.

Kiinan sotilasjohto laskelmoi jopa, että maan on kyettävä säilyttämään toimintakykynsä täyden ydiniskun jälkeenkin.

 

Kiinan koko puolustusbudjetti on Military Balance -julkaisun mukaan 111,1 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Jos se korjataan ostovoimapariteetilla, se vastaa 178 miljardia dollaria.

Kiinalta on kulunut 30 vuotta nousuun oman maanosansa johtavaksi valtioksi, ja nyt voidaan vain arvailla, milloin Kiina ottaa paikkansa globaalien suurvaltojen joukossa. Virallisesti se kiistää tavoittelevansa globaalia asemaa.

Uutta on se, että Kiina julkistaa omat projektinsa eikä pyri salaamaan niitä. Ilmeisesti Kiina pyrkii luomaan näin strategista pelotetta. Kiina uudistaa ja modernisoi asevoimiaan jopa aggressiivisesti, kun sillä on nyt siihen varaa.

Kiina on ottanut operatiiviseen käyttöön ensimmäisen 60 000 tonnin lentotukialuksensa, jollaisia tarvitaan voiman projisointiin. Tämä alus on juuri Liaoning.

Kaksi muuta 50 000 tonnin lentotukialusta on rakenteilla Shanghaissa. Niistä seuraava laskettaneen vesille 2014. Vuoteen 2020 mennessä Kiina rakentaa lentotukialuksia vielä useita lisää.

Kiinan sukellusvenelaivasto on jo Tyynenmeren suurin. Sillä on 68  sukellusveneen taktinen laivasto, jota vahvistetaan uusilla lähes äänettömillä ydinkäyttöisillä sukellusveneillä, joissa on toisen polven meritaisteluohjusaseistus.

 

Kiina on kaikessa hiljaisuudessa vahvistanut myös ydinasevoimiaan.

Sillä lasketaan olevan nyt 496 strategista ohjusta, joista 66 on mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia,  2 pitkän matkan ohjuksia,122 keskimatkan ballistisia ohjuksia, 216 lyhyen kantaman ballistisia ohjuksia, 54 maasta maahan laukaistavia risteilyohjuksia ja 36 sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia.

Kiinalla on kolme ydinkäyttöistä strategista ohjussukellusvenettä, joista kussakin on 12 ballistista ydinohjusta ja yhteensä 36 ohjusta. Ne muodostavat Kiinan vastaiskupelotteen, jos maa joutuisi yllätysiskun kohteeksi. Lisäksi kaksi tällaista ohjussukellusvenettä on vielä rakenteilla.

Kiinan tiedetään suunnittelevan myös monikärkiohjuksia, mutta asiaa ei tunneta kovin hyvin. Sen sijaan se on jo saanut operatiiviseen käyttöön Dong Fang 21D ”carrier killer” -meriohjuksia Yhdysvaltain lentotukialuksia vastaan.

 

Kirjoittaja on Euroopan sotahistorian dosentti. Hän myös toimii strategian vierailevana professorina Burapha -yliopistossa Thaimaassa.