Mitä järkeä? 222 miljoonaa yhdestä miehestä! ”Jalkapallo on miljardöörien leikkikenttä – ja tuottoisa bisnes”
Kovan luokan pelaajakauppa pitää yleisön ja sponsorien mielenkiinnon yllä, selittää professori Chris Brady.
Ranskalainen jalkapalloseura PSG maksoi espanjalaiselle FC Barcelonalle brasilialaisesta tähtipelaajasta Neymarista 222 miljoonaa euroa. Summa on pelaajasiirtojen uusi, valtaisa ennätys.
Aikaisempi siirtoennätys oli kesältä 2016, jolloin englantilainen seura Manchester United maksoi ranskalaisesta Paul Pogbasta italialaiselle Juventukselle 105 miljoonaa euroa.
Summat ovat nousseet viime vuosina huimasti.
Vuonna 1996 suurin siirtokorvaus oli 15 miljoonaa puntaa, jonka englantilainen Newcastle maksoi Blackburnille Englannin maajoukkueen tähtihyökkääjästä Alan Shearerista. Summa vastaa noin 28 miljoonaa nykyeuroa.
Kuinka korkealle siirtosummat voivat nousta? Kai jossain on raja maailman mahtavimmillekin seuroille?
”Siirtosummat mukailevat seurojen liikevoittoa. Jos menot ovat vähemmän kuin tulot, niin kaikki on ok”, sanoo Salfordin kauppakorkeakoulun professori Chris Brady, joka johtaa korkeakoulun urheiluliiketoimintakeskusta.
Brady toteaa Suomen Kuvalehden puhelinhaastattelussa, että jalkapalloseurojen liiketuotot ovat paisuneet viime vuosikymmenen aikana.
”Ottelupäivien tuotto on pysynyt samana, mutta televisiointitulot ja muu kaupallinen tulo ovat kasvaneet selvästi.”
Kannattajat vaativat tähtipelaajia kentälle.
Seurojen on kuluttamisessaan pysyttävä UEFA:n Fair Play -säännösten rajoissa.
UEFA on vuodesta 2011 pitänyt voimassa säädöksiä, jotka estävät seuroja ajautumasta hallitsemattomasti velkoihin.
Seurat saavat nykyään käyttää kolmen vuoden aikana enintään viisi miljoonaa euroa tulojaan enemmän. Raja voidaan jonkin verran ylittää, jos ylimenevä osuus tulee seuran omistajien kukkarosta.
Jalkapalloilijoiden kaupoissakin pätee kysynnän ja tarjonnan laki, professori Brady sanoo.
Hyviä pelaajia ei ole paljon. Suurseurat haluavat parhaat pelaajat ja maksavat mitä täytyy.
Seurojen taseessa pelaajien jättisuuret siirtokorvaukset eivät välttämättä näytä kovin pahalta. Ainakin Englannissa jalkapalloilijan siirtokorvauksen arvo vähenee Bradyn mukaan sopimuskauden edetessä.
Jos pelaaja on ostettu 100 miljoonalla eurolla viiden vuoden sopimuksella, niin ensimmäisen pelivuoden jälkeen siirron arvo on 80 miljoonaa, toisen vuoden jälkeen 60 miljoonaa – ja niin edelleen.
”Jos seura ostaa nuoren parikymppisen pelaajan, niin hänen arvonsa taseessa laskee joka vuosi”, Brady sanoo. ”Jos pelaaja menestyy, niin pelitaitojen karttumisen myötä varsinainen arvo siirtomarkkinoilla nousee, mikä taas näyttää hyvältä seuran taseessa.”
Jalkapallosta on viime vuosina tullut merkittävää bisnestä.
Kymmenisen vuotta sitten suurin osa Englannin Valioliigan seuroista oli professori Bradyn mukaan velkaisia, mutta nyt seurat tekevät muutamaa lukuun ottamatta voittoa.
”Nyt kun seurojen tulos on parantumassa, niin ne alkavat olla bisneksenä tunnistettavampia, toimintatavat ovat muiden bisnesten kaltaisia”, Brady sanoo.
”Toki jalkapalloseurat ovat myös miljardöörien leikkikenttä, mutta niinhän muukin bisnes osaltaan on.”
Suurseurat ostavat huippukalliita pelaajia usein muistakin kuin pelillisistä syistä. Kovan luokan pelaajakauppa pitää yleisön ja sponsorien mielenkiinnon yllä.
Suurseurojen kannattajat suorastaan vaativat, että seura ostaa huippupelaajia.
Real Madridin seurapresidentti Florentino Perez valittiin kesällä 2017 uudestaan ilman vastaehdokkaita. Hänen vaalilupauksensa oli, että Real Madrid hankkii tänä kesänä todellisen huippupelaajan, uuden Galacticon.
Mbappe on Perezin vaalivuoden Galactico eli Real Madridin supertähti.
Kaupat voivat olla fiksuja vetoja muistakin kuin pelillisistä syistä.
”Kun Real Madrid osti Cristiano Ronaldon ja David Beckhamin, niin seura sai koko siirtosumman takaisin muutamassa vuodessa oheistuotteiden, kuten pelaajien pelipaitojen, myynnistä”, Brady kertoo.
Beckham siirtyi vuonna 2003 Manchester Unitedista Real Madridiin 35 miljoonalla eurolla. Ronaldo siirtyi vuonna 2009 samaten Manchester Unitedista Real Madridiin 80 miljoonalla eurolla.
Maailman parhaiden pelaajien Euroliiga?
Siirtosummien ja seurojen liikevoiton kasvu tarkoittavat sitä, että suuret ja rikkaat seurat tulevat entistä suuremmiksi ja rikkaimmiksi ja pienemmät jäävät kehityksessä jälkeen.
Professori Bradyn mielestä tulevaisuudessa suuret seurat pelaavat omaa eurooppalaista suurliigaansa.
”Jos pitäisi katsoa kristallipalloon, niin sieltä näkyisi euroliiga, jossa maailman parhaat pelaajat pelaavat. Nytkin on jo niin, että kun MM-kisoissa on 32 maata mukana, niin lähes kaikki pelaajat pelaavat Euroopassa.”