Hyvästi jää

Karri Kokko
Tiede 1.11.2007 10:17

Ikijää ja ikirouta sulavat, valkoiset vuorenhuiput katoavat, entiset umpijäätiköt lainehtivat sulana vetenä ainakin kesäisin. Tulviva vesi uhkaa ihmisiä tulevaisuudessa myös valtamerten matalilla rannoilla.

Teksti Jukka Ukkola
(SK 44/2007)

Maailman suurimmassa ikiroudan päälle rakennetussa kaupungissa, Sahan tasavallan (Jakutian) Jakutskissa Itä-Siperiassa humpsahti vuosia sitten kolmikerroksinen kaupparakennus maan sisään. Sen perustukset yksinkertaisesti sulivat ja talo upposi suohon. Kaupungin laitamilla odottavat samaa kohtaloa vanhat puutaloröttelöt, joista osassa asuu sodan aikana Siperiaan karkotettuja inkeriläisiä.

Toisella puolella maapalloa, Etelämantereen reunassa, irtosi lokakuussa jälleen uusi valtava jäävuori 2,5 kilometriä paksun Pine Islandin jäätikön reunasta. Se lähti kellumaan avoveteen, joka muotoilee siitä uuden näköisen ja lopulta sulattaa sen, ellei se sitten törmää uuteen rantaan. Siinä tapauksessa paikalliset pingviinit saattavat joutua evakkoon tai sukupuuttoon, jos jäämassa murskaa niiden pesimäalueen.

Alaskan luoteisrannikolla eroosio murentaa mereen pientä Kivalinan kaupunkia. Siellä asuu vain 377 ihmistä, mutta koko kaupungin siirtäminen uuteen paikkaan maksaa 38 miljoonaa euroa.

Alpeilla hiihtokeskusten johtajat harovat hiuksiaan tutkiessaan pitkän aikavälin suunnitelmiaan. Niiden mukaan lumi ja jää hupenevat niin vähiin, että matkailuelinkeinolle povataan yksin sen takia yli 50 miljardin euron tappioita.

Sen sijaan pohjoisessa, Koillisväylän varrella, teollisuus ja laivanrakentajat odottavat miljardivoittoja, jos ja kun 6 000 kilometriä pitkä Koillisväylä alkaa pysyä sulana. Silloin koko pohjoinen meriliikenne satamineen hyötyy ja laivamatka Euroopan ja Aasian välillä lyhenee jopa kolmanneksen.

Kiinassa, Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa miljardi ihmistä asuu alueilla, jotka kärsivät pahoista vaurioista, jos Himalajan jäätiköt alkavat sulaa ja vesi tulvia alueen suuriin jokiin. Malediiveilla, Vanuatussa ja muilla matalilla saarilla pelätään meriveden nousevan niin paljon, että saaret katoavat kartalta.

Merenpinta noussut vasta vähän

Maapallon ilmaston lämpenemisen vaikutuksista jäähän ja routaan raportoidaan nyt kaikkialta. Muutoksen suunnasta ollaan jo jotakuinkin yksimielisiä, vaikka sen nopeudesta ja vaikutuksista vielä kiistellään.

Alailmakehä lämpeni viime vuosisadalla keskimäärin 0,74 astetta, ja Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvion mukaan valtaosa lämpenemisestä johtui yli 90 prosentin todennäköisyydellä ihmiskunnan toimintojen aiheuttamista kasvihuonekaasuista.

Tuoreimpien tutkimusten ja IPCC:n tämänvuotisten raporttien perusteella näyttää selvältä, että jäätiköiden sulaminen jatkuu ja kiihtyy useimmissa paikoissa. Harvoihin poikkeuksiin kuuluvat Skandinavian ja Etelämantereen keskiosien jäätiköt. Siellä ilmavirtausten muutokset ovat lisänneet lumisateita niin paljon, että se on vastannut sulamista. Kun nimittäin jäätikköä ympäröivä meri lämpenee, siitä haihtuu entistä enemmän vesihöyryä, ja pilvisyys lisääntyy. Tuuli vie pilvet jäätikön ylle, ilma jäähtyy ja kosteus sataa lumena alas.

Nykyiselläkin lämpenemisen vauhdilla merijään paksuus ja peittävyys pienenee kaikkialla ja Pohjoisen Jäämeren jääpeite häviää kesäisin, sanoo IPCC. Samalla meret happamoituvat, eli niiden pH-arvo pienenee 0,14-0,35 yksikköä, ja Pohjois-Atlantin kiertoliike heikkenee. Golfvirta ei kuitenkaan pysähdy, kuten kävi taannoisessa katastrofielokuvassa The Day After Tomorrow.

Pohjoisnavan ympäristön merialueilla jään paksuus ohenee vuosisadassa puoleen entisestään. Vuoden 1941-1970 mittauksissa syyskuisin oli napa-alueella jäätä yli 3,5 metriä. Yli kolmimetrinen jääkenttä peitti koko Pohjoista Jäämerta laajana alueena Grönlannista Siperian rannikoille saakka, ja lännessäkin lähelle Alaskaa ja Kanadan pohjoisosia. Vuosina 2031-2060 jäätä ennustetaan olevan enimmillään enää reilut puolitoista metriä. Rannikoiden lähistöillä sen paksuus on enää puoli metriä.

Jää vähenee eri tavalla eri paikoissa: Etelämantereella se ei juuri sula, mutta jäämassojen reunoilta lohkeilee suuria jäävuoria. Sen sijaan Grönlannissa jäätä sulaa suunnilleen saman verran kuin lohkeileekin.

Kymmenvuotiskauden 1993-2003 aikana Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköiden sulaminen on nostanut merenpintaa aika vähän, keskimäärin 0,41 millimetriä vuodessa. IPCC on arvioinut, että jos ilmasto lämpenee ennustetusti, 2-3 astetta, sadan seuraavan vuoden aikana merenpinta kohoaa vähintään 19 senttimetriä, todennäköisimmin 43 cm. Jos kuitenkin jäätiköiden sulaminen kiihtyy, merenpinta voi kohota enimmillään 73 cm. Yli puolet noususta johtuu IPCC:n mukaan lämpölaajenemisesta, toinen puoli sulavista jäätiköistä tulevasta lisävedestä.

Tämänvuotiset arviot ovat pienempiä kuin IPCC:n aiempi ennuste, ja vain noin kymmenesosa niistä kauhuskenaarioista, joita muun muassa Nobel-palkittu Al Gore on esittänyt elokuvassaan Epämiellyttävä totuus. Jos kuitenkin lämpeneminen jatkuu vuosisatoja, Grönlannin jäätikkö sulaa ainakin osittain. Etelämantereella sulamisen seuraukset voivat olla arvaamattomia.

Katso animaatio jäätiköiden sulamisesta.

Keskustelu