Katso perhosta

Hyönteisillä menee huonosti. Jos siihen ei havahduta, kohta menee meilläkin.

Tiede 18.05.2018 06:00
Teksti Lassi Lapintie

Luhtakultasiipi (Lycaena helle). © GILLES SAN MARTIN / WIKIMEDIA COMMONS

Suomi vuonna 2060: Metsässä ei kuulu ötököiden surina eikä lintujen laulu. Kukat eivät enää kuki keväisin eikä syksyn tullen ole marjoja poimittaviksi.

Ruokakaupan valikoima on laiha. Ostoskärryt täyttyvät perunasta, herkkusienistä ja keinolihasta. Monipuolisen aterian laittaminen on vaikeaa: mausteet ovat joko kadonneet tai törkeän hintaisia, ja vihanneksiakin on vähemmän saatavilla.

Harvat tarjolla olevat omenat ovat kallista tuontitavaraa ulkomaiden synteettisistä puutarhoista, joita pölytetään robottimehiläisillä.

Tulevaisuudenkuva on fiktiota, mutta sen taustalla on todellinen ilmiö: hyönteiskantojen globaali vähentyminen.

 

Hyönteisten hyvinvointi ei ole useimpien tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla, mutta niiden katoamisen huomaisi jokainen.

Pölyttävät hyönteiset ovat ruokatuotannon selkäranka, jota ilman pöytiin ei juuri saada hedelmiä, marjoja tai muita kukkivien kasvien kasvatteja. Hyönteispölyttäjistä hyötyvät myös lukemattomat vihannekset ja maustekasvit.

Ruokatuotannossa kokonaan ilman hyönteispölytystä pärjäävät lähinnä perustason ruokakasvit, kuten vilja, peruna ja riisi. Ilman pölyttäjiä emme ehkä näkisi nälkää, mutta ruokailusta jäisivät uupumaan maku ja monipuolisuus.

Hälytyskellot soivat jo. Loppuvuodesta 2017 Saksassa julkaistiin tutkimus, jossa tutkijat olivat seuranneet lentävien hyönteisten biomassaa 27 vuoden ajan kymmenissä eri luonnonsuojelukohteissa.

Hyönteismassaa seurattiin pyydystämällä lentäviä ötököitä pyydyksillä ja punnitsemalla kiinnijääneet.

Tulokset ovat lohdutonta luettavaa: lentävien hyönteisten biomassa oli vähentynyt vajaassa 30 vuodessa yli 75 prosenttia. Keskikesän lasku oli peräti 82 prosenttia.

Jos tutkimus kuvaa asioiden todellista tilaa, jokaista neljää tai viittä 1980-luvun Saksassa lentänyttä hyönteistä kohden surisee nykyään vain yksi ötökkä.

Torjunta-aineiden käyttö on jo muuttamassa Ranskan maaseutua elottomaksi erämaaksi.

Hyönteiset muodostavat sekä lajikirjollaan että runsaudellaan valtaosan maapallon eliölajistosta, sanoo Turun yliopiston biodiversiteettiyksikköä johtava Ilari Sääksjärvi.

”Niiden merkitys ekosysteemien ja ihmisen kannalta on valtava. Kaupan hyllyt olisivat melko tyhjiä ilman hyönteisiä”, Sääksjärvi kertoo.

Tutkijoiden laaja konsensus on, että parhaillaan on käynnissä historiallisen suuri ekosysteemin tuho. Vastaavaa lajikatoa ovat aikaisemmin aiheuttaneet luonnonmullistukset ja meteoriitit, mutta nyt syypää on ihminen.

”Biologit puhuvat biodiversiteettikriisistä ja kuudennesta sukupuuttoaallosta”, Sääksjärvi kertoo.

Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että elämme ihmisen toiminnan muovaamaa geologista ajanjaksoa, jonka nimeksi sopisi antroposeeni.

”Huolestuttava tilanne johtuu pitkälti ihmisestä, joka tuhoaa lajien elinympäristöjä torjunta-aineilla, ilmasto-olosuhteiden muuttumisella ja muilla tavoin.”

Hyönteisten määrällä on välitön vaikutus eläimiin, jotka käyttävät niitä ravintonaan. Useimmat lintulajit ovat hyönteissyöjiä.

Ranskassa julkaistiin maaliskuussa 2018 tutkimus, jonka mukaan hyönteisiä syövät lintulajit ovat jo katoamassa. Lintukannat ovat puolentoista vuosikymmenen sisällä romahtaneet kolmanneksella. Joistakin lajeista kaksi kolmasosaa on kadonnut.

Tutkijoiden mukaan maan tilanne lähentelee ekologista katastrofia, jossa suuret osat Ranskan maaseudusta ovat muuttumassa elottomaksi erämaaksi. Pääsyyllisenä pidetään hyönteisten määrään vaikuttaneita torjunta-aineita.

 

Saksanampiainen (Vespula germanica).

Saksanampiainen (Vespula germanica). © Max Pixell

Suomen hyönteisten tilasta ei ole kokonaiskuvaa. Sääksjärven mukaan globaalistikin on erittäin vaikea sanoa, miten hyönteisillä menee. Lajeja on lukemattomia, ja niiden vointia on vaikea tutkia.

”Aiheesta on tehty tutkimuksia suhteellisen vähän. On hyvä muistaa, että tunnemme esimerkiksi trooppisten alueiden hyönteislajiston valtavan huonosti. Jopa 80–90 prosenttia lajeista on vielä tieteelle tuntemattomia.”

Tilanteen vakavuuteen on kuitenkin herätty jo vuosia sitten, Sääksjärvi sanoo.

”Huomaamme muutokset ensin ’näkyvien’ hyönteisten, kuten värikkäiden päiväperhosten tai muiden isokokoisten pölyttäjien kohdalla, mutta myös pienikokoisten lajien tilanne on heikko.”

Tutkijoiden mukaan ötököiden ahdinko on monen tekijän summa, mutta yksi syypää on ylitse muiden: maataloudessa käytettyjen torjunta-aineiden luokka nimeltä neonikotinoidit.

Neonikotinoidit ovat alun perin nikotiinista johdettu kemiallisten torjunta-aineiden luokka, jota käytetään laajalti modernissa maanviljelyssä. Ne ovat tehokas työkalu, joka tappaa tuholaishyönteiset aiheuttamatta terveysongelmia ihmisille.

Hyönteisille hermomyrkkynä toimivat neonikotinoidit ovat kuitenkin liiankin tehokkaita. Ne ovat hyönteismaailman joukkotuhoaseita, jotka eivät erottele uhrejaan lajin perusteella.

”Neonikotinoidit eivät ole valikoivia”, kertoo Helsingin yliopiston maataloustieteen professori Heikki Hokkanen.

”Ne tappavat kaikenlaiset hyönteiset, jotka aineen kanssa joutuvat tekemisiin. Tappoteho varmasti vaihtelee hyönteisryhmän ja lajien välillä.”

 

Neonikotinoidien perheen pahamaineisimmat jäsenet ovat kolmen kopla, jolla on vaikeat nimet: imidaklopridi, tiametoksaami ja klotianidiini.

Euroopan komissio kielsi 2013 näiden kolmen aineen käyttämisen pölyttäjiä houkuttelevien kasvien viljelyssä. Tämän vuoden huhtikuussa kieltoa laajennettiin kaikenlaiseen peltoviljelyyn. Jatkossa aineita voi käyttää vain kasvihuoneiden sisällä.

Kieltojen syynä on mehiläisten kato, johon aineita pidetään pääsyyllisinä.

Jäsenmaat ovat kuitenkin voineet antaa poikkeuslupia kiellettyjen neonikotinoidien käyttämiseen.

Suomi on yksi poikkeuslupia myöntäneistä maista. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on antanut rypsin ja rapsin viljelijöille poikkeuslupia siementen peittaukseen kevätkylvössä.

Poikkeusta on perusteltu sillä, ettei sisätiloissa tehtävässä siementen peittauksessa käytetty aine aiheuta vaaraa mehiläisille.

”Siemenen kuoreen pannaan peittausainetta suljetussa tilassa, mikä ei altista ihmistä tai ympäristöä aineelle”, sanoo Tukesin ylitarkastaja Marja Suonpää.

”Kun peitattu kylvösiemen kylvetään maahan, kasvinsuojeluainetta joutuu väistämättä luontoon, mutta peittaus ei altista kukkien pölyttäjiä aineelle.”

Suonpään mukaan peittaus on elintärkeää öljykasvien viljelijöille, sillä keväällä kylvettävä sato on erityisen haavoittuvainen tuholaisille.

”Rapsi ja rypsi kylvetään keväällä, ja kirpat iskevät kevätkylvökasveihin. Ne pystyvät aiheuttamaan äärettömän suurta vahinkoa.”

Tuore EU-päätös on hankala myös sokerijuurikkaan viljelijöille, sillä sen siementen peittauksessa käytetyille neonikotinoideille ei ole olemassa korvaavaa vaihtoehtoa. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) vastusti laajennettua kieltoa, ja asiasta päätettäessä Suomi äänesti tyhjää.

Tukes voi silti jatkossakin myöntää poikkeuslupia siementen peittaukseen.

 

Kalliosinisiipi (Scolitantides orion).

Kalliosinisiipi (Scolitantides orion). © JYRKI NORMAJA / VASTAVALO

Mantukimalainen (Bombus lucorum).

Mantukimalainen (Bombus lucorum). © IVAR LEIDUS / WIKIMEDIA COMMONS

Tuhohyönteisten vaikutukset eri viljelyskasvien satoihin vaihtelevat hurjasti, professori Heikki Hokkanen sanoo.

”Pahimpina tuhovuosina sadosta menetetään ilman torjuntaa lähes kaikki, tavallisina noin 10–30 prosenttia ja hyvinä vuosina torjuntaa ei tarvittaisi lainkaan.”

Hokkasen mukaan perinteisessä maanviljelyajattelussa unohtuu kuitenkin kolikon toinen puoli, pölyttävien hyönteisten tuoma sadon kasvu, jota on vaikeampi mitata. Tutkimuksissa pölyttäjien määrän lisääminen johtaa sadon huomattavaan suurenemiseen.

”Eri viljelykasvien pölytyskokeissa saadaan hyvällä pölyttäjätasolla, useimmiten mehiläisten määrää lisäämällä, 30–80 prosentin sadonlisäykset. On selvää, että pölytysvaje vaikuttaa viljelyskasvien satotasoon, ravinnontuotantoon ja viljelijöiden toimeentuloon.”

Neonikotinoidien pitkän aikavälin kertyminen ympäristöön on ongelma, jota Hokkasen mukaan ei ole tutkittu tarpeeksi.

”Kolmen kieltolistalla olevan torjunta-aineen hajoamisen puoliintumisajat maastossa ovat enimmillään yli tuhat vuorokautta, eli yhdestä vuodesta reiluun kolmeen.”

Vaikka neonikotinoidit eivät suoraan tappaisikaan hyönteistä, ne voivat lamauttaa yksilön.

”Vaikka mehiläiset eivät kuole, niiden muisti menee tai suuntavaisto heikkenee, eli ne eivät löydä takaisin kotiin. Eräs hollantilaistutkimus osoitti, että vaikutukset kertyvät myös pienistä annoksista.”

 

”Tämä on erikoista aikaa, jota eletään”, Ilari Sääksjärvi sanoo.

”Suurin osa lajien kantojen romahduksista voidaan jäljittää yhteen lajiin, eli omaamme. Se tekee tästä aikakaudesta mielenkiintoisen – ja pelottavan.”

Ihmisen on vaikea ajatella asioita muusta kuin omasta näkökulmastaan. Hyönteiset ja muut eläimet nähdään usein vain niiden välinearvon kautta. Siksi tämäkin artikkeli on kirjoitettu meihin itseemme vaikuttavan ruokatuotannon kannalta.

Tulevaisuuden ei tarvitse olla synkkä. Asenteita on mahdollista muuttaa. Edistysaskeleet bioteknologiassa, genetiikassa ja viljelystekniikoissa mahdollistavat ympäristön paremman huomioimisen myös ruoantuotannossa.

Tutkija uskoo paremman tulevaisuuden mahdollisuuteen.

”On tärkeää tiedostaa, että voimme edelleen korjata tilannetta”, Ilari Sääksjärvi sanoo.

”Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa askelia parempaan suuntaan.”

Sisältö