Apua, nyt se imee verta!
Punkkeja löydetään Etelä-Lapista asti. Samalla pelon epidemia leviää: missä riski sairastua puremasta on todellinen?
Tekoväline näyttää julmalta, kymmenin piikein varustetulta tikarilta.
Ihminen ei tunne, kun polvitaipeeseen pistetään. Puremakohta on puudutettu. Lopputuloksen viimeistelee sementtiaine, joka junttaa piikit kiinni ohueen ihoon.
Tekijä on niveljalkainen hämähäkkieläin, verta imevä loinen. Muutamia millejä pitkä, neljä jalkaparia, kova kitiinikuori.
Jos se nousisi puntarille, se painaisi jopa 20 kertaa enemmän aterian jälkeen.
Ruokahalu on kyltymätön.
Sahalaitainen ase, imukärsä, suodattaa verta pisimmillään viikon. Siksi taudinaiheuttajat, bakteerit ja virukset, leviävät tehokkaasti loisesta isäntään.
Se on evoluution helmi, selviytyjä. Se imi jo dinosaurusten verta. Miljoonia vuosia vanhassa meripihkafossiilissa se näyttää samalta kuin tänä päivänä.
Puutiaiset, tutummin punkit, ovat taas liikkeellä.
Boskärissä, punkkien paratiisissa, on neljä loista neliöllä.
Kymmenen kilometriä Nauvon pääsaaresta etelään, Turun ulkosaaristossa, lymyää parasiittien paratiisi.
Boskär on saari keskellä Saaristomeren kansallispuistoa.
”Aikamoinen paikka”, sanoo tutkija Jani Sormunen Turun yliopistosta.
Hän on vetänyt saarella valkoista lakanaa, johon puutiaiset tarttuvat. Punkkeja on hurja määrä, arviolta neljä joka neliöllä.
Ahvenanmaa ja Turun saaristo ovat perinteisiä punkkipesäkkeitä. Turun yliopiston kansalaiskeräys, 20 000 puutiaista, paljasti että parasiitit ovat levinneet Etelä-Lappiin asti.
”Punkeista on tulossa koko Suomen riesa”, Sormunen sanoo.
Kuiva kevät vaimensi alkukesän hyttysininää. Vähälumisen talven pakkasten uumoiltiin tappaneen massoittain punkkeja. Väärä veikkaus, tutkija sanoo.
”Vaikuttaa, että puutiaisia on hyvin paljon.”
Ihmisverta imeviä punkkilajeja on 200. Suomessa niitä elää kaksi: puutiainen ja taigapunkiksi ristitty siperianpuutiainen. Silmällä eroa ei havaitse.
Kansalaiskeräyksen perusteella neljä viidestä on puutiaisia, loput taigapunkkeja.
Molemmat levittävät vakavia tauteja, puutiaisaivokuumetta ja borrelioosia. Luonnossa liikkujat kärttävät tietoa: missä punkkeja on niin paljon, että riski sairastua on todellinen?
Turun punkkipankki ei kerro vastausta. Luonnonvarakeskuksen metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen on tutkinut puutiaisia Kuhmoisissa Keski-Suomessa.
”Kansalaiskeräyksessä täältä oli yksi havainto.”
”Tänä keväänä minä keräsin parissa viikossa 1 500 aikuista taigapunkkia.”
Kannan arvioimiseksi kansalaiset ja yliopistoväki voisivat liehuttaa punkkilakanaa. Verkoston olisi oltava kattava. Keräyksen olisi kestettävä puoli vuotta; aikuiset taigapunkit liikkuvat eniten keväällä, puutiaiset ovat aktiivisia vielä syksyllä.
”Työmäärä olisi kohtuuton”, tutkija Sormunen sanoo.
”Siihen pohdinnat valtakunnallisesta kannanarviosta ovat kaatuneet.”
Irlannin lounaiskolkka: erittäin korkea tartuntariski. Etelä-Puola: korkea riski. Suomen eteläinen rannikko: matala riski.
Verkkosivusto fleatickrisk.com julkaisee puutiaisen riskikarttoja. Taustalaskelmissa yhdistetään tietoa muun muassa kasvillisuusvyöhykkeistä ja tulevasta säästä.
”En lähtisi tuolle tielle”, punkkitutkija Jani Sormunen sanoo.
”Kartoista voi saada väärän kuvan riskeistä.”
Puutiaistiheydet vaihtelevat Suomessa kuntien ja kaupunginosien välillä, jopa yksittäisten saarien ja metsiköiden sisällä.
”On todellisia hotspotteja ja lähes tyhjiä paikkoja”, professori Henttonen sanoo.
Syy selviää, kun kurkistaa mikroskoopin luupin lävitse.
Takaruumiin reunassa on kaksi reikää. Ne ovat ilmankuljetusaukot, keuhkojen korvikkeet.
Punkilla ei ole luontaista tapaa suojautua kuivuudelta ja kuumuudelta.
Se ei pysty pidättämään hengitystä.
Puutiaisen henkivakuutus on elinympäristön riittävä kosteus. Siksi se ei ole uusia reviirejä etsivä seikkailija, vaan kasvia ylös alas kipittävä kiipeilijä. Kun aurinko paahtaa tai sade ropisee, se hakeutuu suojaan maan karikekerrokseen.
”Sääennusteet eivät ole tarpeeksi tarkkoja”, Sormunen sanoo.
”Niiden perusteella ei voi laatia luotettavia karttoja puutiaisten aktiivisuudesta.”
Pahimmista punkkipaikoista jopa tutkijoilla on eri näkemyksiä. Sormusesta puutiainen väijyy todennäköisemmin mustikkaa kasvavissa kuusikoissa tai karikkeisissa lehtipuumetsissä.
Henttonen on taas löytänyt heinittyneen metsätien varrelta 200 punkkia sadan metrin matkalla. Viereinen varjoisa umpimetsä oli lähes tyhjä.
Alueen mikroilmastolla on usein ratkaiseva merkitys. Tautipesäkkeitä on löytynyt eniten saarista, niemistä, merien ja järvien rannoilta. Niissä on riittävästi kosteutta punkeille.
Saaret ja niemet saattavat myös estää punkkien isäntäeläimiä pääsemästä pakoon.
Vanha kansa uskoi, että punkki on puusta putoava täi – siitä väännös puutiainen.
Mutta aikuinen punkki ei lennä tai hyppää, vaan se tarttuu isäntäeläimeen lähellä maan pintaa. Yhden veriaterian voimin toukat kehittyvät nymfeiksi, nymfit taas aikuisiksi.
Puutiaisella ei ole silmiä, silti se tunnistaa vaivatta saalinsa.
Ensimmäisen jalan kärkiulokkeessa on Hallerin elin. Sillä loinen tunnustelee ilmavirtoja, aistii lähestyvien eläinten liikettä ja tärinää.
Toukat imevät verta myyristä ja hiiristä. Nymfille käyvät myös ketut, supikoirat, jänikset, oravat, siilit. Aikuiset suosivat kauriita, peuroja ja hirviä, joista saa paljon verta.
Boskär, kuhiseva punkkisaari, on ihanteellinen loisille.
”Jyrsijät ovat lehdoissa pähkinöiden perässä”, tutkija Sormunen sanoo.
”Ja saarella on vapaasti laiduntavaa nautakarjaa.”
Historioitsija, hyönteistutkija Lena Huldén on tutkinut eläinlääkärien vanhoja arkistoja. Niin kauan kuin lehmät laidunsivat metsissä, karjan punatauti oli yleinen. Tautia levittivät juuri punkit.
On siis palattu menneisyyteen. Nyt karjan sijaan loisia kyyditsevät hirvieläimet.
Yhdessä kauriissa voi olla 2 000 puutiaista.
Metsästyksellä tautiriskiä voisi pienentää saaristossa mutta ei poistaa. Yleistyneet kauriit ja peurat ovat vain bussikuskeja, puutiaisten levittäjiä.
”Nymfien ja aikuisten runsaus johtuu suurten nisäkkäiden määrästä”, professori Henttonen sanoo.
”Mutta toukat saavat taudinaiheuttajat pienistä nisäkkäistä.”
Ilmastonmuutos vauhdittaa riesaa. Loiset ja niiden isäntäeläimet hyötyvät lauhoista talvista. Punkit ovat kauemmin aktiivisia, jolloin kolmen vuoden elinkierto saattaa nopeutua ja jälkeläisiä syntyä enemmän.
Puutiaiset runsastuvat ja valtaavat uusia alueita, samoin niiden levittämät taudit.
Pelätyimmässä on kolme kirjainta: TBE.
Linnut ovat eläviä pommikoneita, jotka pudottavat viruspaketteja.
Sotavuonna 1942 Kumlingen kunnanlääkäri huolestui tuntemattomasta taudista. Potilailla oli neurologisia oireita: tajunnanhäiriöitä, kouristuksia, halvauskohtauksia.
Vuonna 1954 kaksi tutkijaa saapui Ahvenanmaalle kuuluvalle saarelle. Kului viisi vuotta. Sitten syy löytyi. Punkit olivat levittäneet TBE-viruksen aiheuttamaa aivotulehdusta.
Sairaus nimettiin Kumlingen taudiksi.
TBE-virusta ei pelätty vuosikymmeniin. Pikkupojat kilpailivat, kenen punkki pullistui iholla ensiksi. Mutta 2000-luvun alussa Ahvenanmaa nousi uutiseksi. Vuosittain joka tuhannes saarelainen sai vakavan puutiaisaivotulehduksen.
Jos tauti olisi ollut yhtä yleinen mantereella, 5 000 suomalaista olisi sairastunut.
TBE-pisteitä alkoi ilmestyä Paraisille ja Kotkan saaristoon, jopa lounaisen Lapin Simoon. Zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta tutki apulaisineen alueiden punkit. Selvisi, että punkit ja virukset kulkevat eri reittejä; puutiainen levittää myös siperialaista virusta ja taigapunkki eurooppalaista.
”Aivan kuin pommikonelaivueet olisivat pudottaneet viruspaketteja ympäriinsä”, Vapalahti sanoo.
Nämä pommikoneet ovat eläviä.
Ruotsalaistutkimuksen mukaan neljä prosenttia muuttolinnuista kantaa puutiaisia ja niistä neljä prosenttia TBE-virusta. Suomalaisten seurannassa joka kuudennesta punarinnasta ja mustarastaasta on löytynyt punkkeja.
Mustarastaan haikea melodia voi johtaa tautipesäkkeen luo.
Puutiaisaivokuumetta esiintyy vain laikuittain. Riskialueilla noin joka sadas punkki kantaa TBE-virusta.
Eurooppalaisen viruksen vähäisyyttä selittää mutkikas luonnontapahtuma.
”Toukan ja nymfin täytyy ruokailla yhtä aikaa jyrsijän korvan takana”, Vapalahti sanoo.
”Silloin TBE-virusta voi esiintyä merkittävästi.”
Infektoitunut nymfi siirtää viruksen toukalle isännän ihosolun kautta. Kimppasyönti, cofeeding, epäonnistuu herkästi. Jos kevät tulee verkkaan, nuoret punkit ehtivät ruokailla, ennen kuin toukat lähtevät liikkeelle.
Haavoittuva yhteislounas on onni ihmiselle.
Antibiootit eivät pure TBE-virukseen toisin kuin bakteeritauti borrelioosiin.
Valtaosa sairastaa puutiaisaivotulehduksen oireettomana tai vähin oirein. Mutta on myös rajuja jälkioireita ja kuolemantapauksia.
”Joku meidän yli 20 000 geenistä altistaa toiset vakavalle infektiolle”, Vapalahti sanoo.
Tutkittavaa riittää. Miksi siperialainen virus aiheuttaa vakavamman taudin kuin eurooppalainen virus? Mitä muita patogeenejä punkit kantavat?
Turkulaiset tutkijat ovat löytäneet uusia bakteereja, kuten Borrelia miyamotoin. Löydökset ovat harvinaisia, tautitapauksia ei tunneta vielä Suomessa.
Professori Vapalahti työryhmineen metsästää viruksia. Kiinalaiset löysivät muutama vuosi sitten puutiaisesta viruksen, johon kuoli joka kymmenes sairastuneista.
On epäilty, että Kaukoidän haitallisia viruksia voisi matkata Siperian rataa pitkin Eurooppaan.
Virustutkija ei ole huolissaan.
”Näköpiirissä ei ole mitään satunnaisesti merkittävää virusten kulkeutumaa Kauko-idästä Suomeen.”
Kumpi pedoista on vaarallisempi?
Lääkeyhtiö Pfizerin mainoksessa tuijottaa susi, jonka silmäkulmaan on takertunut punkki.
Punkki tietysti.
Mutta miten vaarallinen? Uskaltaako lomalla enää puuhata puutarhassa, kerätä kukkia niityltä, poimia marjoja metsässä?
”Pelon epidemiaa pitää välttää”, sanoo johtava asiantuntija Jussi Sane Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
”Luonnossa liikkumisesta on enemmän hyötyä kuin haittaa.”
Viime vuonna THL kirjasi 61 vakavaa TBE-tapausta. Sairastuneiden määrä on kasvanut 2000-luvulla, silti se on yhä pieni.
Mutta punkit levittävät tautien lisäksi pelon epidemiaa.
Rokote suojaa puutiaisaivotulehdukselta. Moni jonottaa punkkibussiin ja ostaa 150 eurolla mielenrauhan, kolme rokotetta.
”Käsityksemme mukaan busseissa on ihmisiä, joiden riski sairastua on hyvin hyvin pieni”, Sane sanoo.
Puutiaisaivotulehduksen riski on korkein Ahvenanmaalla, Paraisilla ja Simossa. Siellä asukkaat saavat rokotteen ilmaiseksi.
Manner-Suomessa on 27 kuntaa, joissa on ollut viiden viime vuoden aikana vähintään yksi TBE-tapaus 100 000 asukasta kohti.
”Jos tapauksia on alle yksi, rokotteen ottaminen ei ole keskimäärin järkevää.”
Lomamatka Ahvenanmaalle ei ole sekään syy paniikkiin. Vierailun kesto vaikuttaa riskiin. Jos 50 000 matkailijaa oleilee viikon maakunnassa, yksi saa TBE-taudin, THL arvioi.
Helsingin Isosaaresta, entisestä sotilassaaresta, löytyi aikoinaan puutiaisaivotulehdusta. Tänä kesänä saari on avattu siviileille.
”En ottaisi rokotetta vain sen takia, että vierailee saaressa muutaman tunnin”, Sane sanoo.
”Riski sairastua on äärettömän pieni.”
Joskus jollekin käy huono tuuri, infektoitunut punkki puree. Aivotulehduksen psykologinen uhka on myös pelottava. Riittää, että huomaamaton nymfi sylkäisee kerran.
Virus tarttuu minuuteissa.
Punkki puree vuosittain arviolta puolta miljoonaa suomalaista.
Puutiaiset levittävät eniten borrelioosia. Noin joka sadas purema aiheuttaa hoitoa vaativan infektion. Tautitapauksia on jo 6 500, paljastaa THL:n tuore tutkimus.
Kestää vuorokauden, ennen kuin Borrelia-bakteerit ehtivät loisen suolesta ihmiseen. Siksi punkkisyyni iltaisin estää tartunnan. Myös oikea vaatetus ja karkotteet vähentävät puremia.
THL haastatteli hiljan kahden riskialueen, Paraisten ja Kotkan saariston asukkaita.
”Ihmiset tietävät, miten vähentää riskiä”, Sane sanoo.
”Silti läheskään aina ei tehdä syynejä. Eikä käytetä karkotteitta ja pitkähihaisia vaatteita.”
Hälyttävin tulos oli TBE-rokotteesta. Yli puolet luulee sen suojaavan myös borrelioosilta. Iso osa uskoo jopa, että punkit eivät pure rokotettuja.
Tietämättömyys tuudittaa väärään turvallisuuden tunteeseen, aiheuttaa turhia tartuntoja.
Ranskalainen lääkeyhtiö Valneva kehittää rokotetta borrelioosiin. Kliiniset tutkimukset rokotteen turvallisuudesta alkavat tänä vuonna.
Toistaiseksi tehokkain ase ötökkäsodassa ovat punkkipihdit.
Juttuun on haastateltu myös akatemiatutkija Jukka Hytöstä Turun yliopistosta ja ylilääkäri Tuija Leinoa THL:sta.