Adoptiolapsilla tehty tutkimus paljastaa: biologisten vanhempien ero periytyy

Perimän vaikutus avioeroalttiuteen on paljon suurempi kuin kasvuympäristön.
Tiede 7.2.2018 07:31

Ihmisen kromosomeja. © National Cancer Institute / AP / LEHTIKUVA

Geeneillä on huomattava vaikutus avio-onneen, uusi ruotsalais-amerikkalainen tutkimus osoittaa.

Psychological Science -julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen perusteella perimä vaikuttaa avieroalttiuteen paljon enemmän kuin kasvuympäristö. Löydös poikkeaa yleisestä käsityksestä, jonka mukaan lapset päätyisivät eroon siksi, että he ovat saaneet negatiivisen mallin vanhempiensa kariutuneesta liitosta.

Tukholman Karoliinisen instituutin ja Virginian Commonwealth-yliopiston yhteistutkimuksesta käy ilmi, että eronneiden vanhempien lapset päätyvät avioeroon omissa liitoissaan 20–30 prosenttia muita todennäköisemmin.

Tutkimuksen merkittävin löydös on se, että eroamisalttius periytyy myös adoptoiduille lapsille, jotka eivät ole koskaan tavanneet biologisia vanhempiaan.

 

Tutkijat havaitsivat eronneiden vanhempien lapsilla 22 prosenttia muita korkeamman avioeroalttiuden tarkastelemalla ruotsalaisesta rekisteriaineistosta lähes 20 000 adoptoidun lapsen avioliittoja.

Tutkimuksen perusteella taipumusta eroon nostaa vain biologisten vanhempien ero. Adoptiovanhempien avioliiton kohtalolla taas ei näytä olevan lainkaan vaikutusta adoptoitujen lasten liittoihin.

Tilastollisen tarkastelun jälkeen tutkijat seurasivat perheitä, joissa eli rinnakkain adoptoituja ja biologisia lapsia. Biologisten sisarusten taipumus eroon oli 20 prosenttia korkeampaa, jos yksi näistä oli päätynyt avioeroon. Adoptoitujen ja biologisten sisarusten välillä vastaavaa yhteyttä ei ole.

Suomen molekyylilääketieteen instituutin akatemiatutkija ja Karoliinisen instituutin vieraileva tutkija Antti Latvala pitää tutkimusta luotettavana. Adoptoituja lapsia tarkasteltaessa tutkimusasetelma on erityisen vahva, koska siinä saadaan erotettua toisistaan kasvuympäristön ja geenien vaikutus.

”Temperamentti ja persoonallisuuden piirteet määräytyvät osin geenien perusteella.”

Erotutkimuksen tulos ei yllätä Latvalaa. Monet avioeroalttiuteen vaikuttavista tekijöistä ovat pysyviä ominaisuuksia, joihin vaikuttavat lukuisat geenit.

”Esimerkiksi temperamentti ja persoonallisuuden piirteet, kuten tunnollisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus, määräytyvät osin geenien perusteella, eikä kasvatuksella ole niihin juurikaan vaikutusta.”

Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että eroalttiutta lisää esimerkiksi kiintymyshormoni oksitosiiniin vaikuttavan geenin a-alleeli. Naiset, joilta kyseinen geenivariaatio löytyy, eivät muodosta yhtä voimakasta sitoutumista kumppaneihinsa, koska rakkauden tunteita synnyttävän oksitosiinin prosessointi on puutteellista.

Miehillä vastaava vaikutus näyttäisi olevan tutkimusten mukaan vasopressiini-hormonilla. Osalla miehistä esiintyvä geenivariaatio heikentää vasopressiinin prosessointia, mistä seuraa alentunut taipumus sitoutua.

Yksittäisistä geeneistä ei kuitenkaan tulisi tehdä voimakkaita johtopäätöksiä, Latvala huomauttaa. Psykologisiin ilmiöihin vaikuttavat lukuisat geenit, joten yhden geenin vaikutus on lopulta varsin pieni.

 

Käyttäytymisgeneettisen tutkimuksen lisääntyessä ymmärretään jatkuvasti paremmin, kuinka perimä vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Esimerkiksi älykkyyseroista geenit selittävät Latvalan mukaan jopa yli puolet.

Lisääntyneellä ymmärryksellä perimän vaikutuksesta on harvoin välittömiä konkreettisia seurauksia, mutta Latvala pitää tutkimuksia merkittävänä vallitsevan ihmiskuvan kannalta.

”En lähde ottamaan kantaa siihen, mitä tuloksesta seuraa, mutta on älyllisesti rehellistä tunnustaa, että yksilöiden välillä on merkittäviä synnynnäisiä eroja, jotka näkyvät kaikessa ihmisen toiminnassa.”

 

Oikaisu

Juttu on julkaistu 7.2.2018 kello 7.31 ja sitä on päivitetty 8.2. kello 16.25: Täsmennetty  Antti Latvalan sitaattiin, että temperamentti ja persoonallisuuden piirteet määräytyvät geenien perusteella osin, eivät kokonaan.