Autokoulu ei voi opettaa asenteita
Tuli lämmin viikonloppu, tuli kuolonuhreja liikeenteessä – taas. Sitten tuli ministeri, joka kaipasi autokouluihin paremmin uppoavaa liikennevalistusta. Ja tuli vielä sekin poliitikko, joka väläytti nuorille yöautoilukieltoja. Voi voi.
Toki poliitikkojen pitää lausua asiasta jotain, jotta näyttää, että he tekevät jotain. Tarvitaan kuitenkin paluu todellisuuteen.
Kysyn rehellisen kysymyksen, johon toivon rehellisiä vastauksia. Moniko uskoo, että autokoulun oppituntien ”asennekasvatus” jää niiden nuorten (miesten) päähän, jotka eivät osaa päättää, kumpi on tänään voimakkaampi, sukupuolivietti vai kaasujalka?
Jos nuori haluaa ajaa lujaa – ja moni haluaa – on aivan sama, mitä opettaja sanoo. Uskon henkilökohtaisen kokemuksen ja tunnereaktion voimaan:
Ajoin öisellä metsätiellä kahdeksantoista vanhana auton katon kautta ympäri. Ei henkilövahinkoja, aineellisia sitäkin enemmän. Vasta se oli kokemus, joka pysäytti ajattelemaan, että autollakin voi tappaa itsensä ja kaverinsa. Ihminen on joskus kovapäinen olento.
Mitä lähemmäs liikenneonnettomuus omaa kokemusmaailmaa tulee ja mitä enemmän se järkyttää, sitä todennäköisemmin vaikutukset siirtyvät suoraan ratin taakse.
Autokoulun opettajat kaipasivat SK:n jutussa lisää sokkihoitoa opetukseen: kuvia ja vierailuja onnettomuuspaikoilla. Ehkä niillä onnettomuuden mahdollisuus tulisi jo niin iholle, että oppi menisi perille.
Sitten on vielä se suomalainen liikennekulttuuri, josta kollega kirjoitti elokuussa. Olemmeko todella niin aggressiivisia liikenteessä, että muutoksesta on turha haaveilla?
Täytyykin paneutua aggression syihin. Miten olisi rallikuskien antama malli?
Aiheesta lisää
Autokoulut asennekasvatuksesta: Tekisi mieli viedä oppilaat kolaripaikalle (Suomenkuvalehti.fi 15.9.2009)