Takaisin saarelle

Kökar
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

“Yhteysalus kolahtaa Kökarin laituriin. Takana on satojen saarten ja luotojen labyrintti. Tuolla korkealla kalliolla on kirkko ja siitä pienen matkan päässä vanha pappila, kirjailija Ulla-Lena Lundbergin synnyinkoti.”

Toimittaja Riitta Kylänpään jutussa (SK 29/2012, ilm. 20.7.) Lundberg kertoo lapsuudestaan Kökarissa Ahvenanmaalla:

“Ne kesät olivat ihania. Sisarukset laajensivat reviiriään saari saarelta. Ensin he soutivat Finnönlahden lähisaariin, Estholmiin ja Granholmiin. Seuraavaksi he valloittivat Langarholmin, Amborsön ja Mjoön. Luotoja, kareja, jäiden sileiksi hiomia kallioita. Salmia ja niemennokkia. Ubenholmin rantaniityillä kukkivat orkideat, ja siellä pesi merikotka. Kun ikää ja voimia karttui, he soutivat Idöhön ja Källskäriin ja Brunskäriin asti. Gunillaa kiinnostivat kasvit. Ulla-Lenan lumosivat linnut.”

“Sää ulkosaariston uloimmilla luodoilla vaihtuu nopeasti. Kökarissa aurinko paistaa usein silloinkin kun mantereella sataa. Vain tuuli on kylmä ja usein myös kostea.”

“Yöllä valkolehdokit levittävät saarelle huumaavaa tuoksua. Auringonnousu on räikeä ja tietää sadetta, mutta tihku kestää vain hetken. Itätuuli vie pilvet mantereelle. “

Kuvat Marjo Tynkkynen.
Kuvakertomus Netta Vuorinen.