Tekijänoikeuksia rikotaan internetissä jatkuvasti

Perusasia on selvä: ilman lupaa ei saa ottaa toisen omaa.
Kulttuuri 28.1.2014 08:30

Facebook siirtää vastuun kuvien tekijänoikeussuojasta kuvien lataajalle. © Vesa Moilanen / Lehtikuva

Tekijänoikeuslaki on voimassa myös internetissä. Se unohtuu monelta netin käyttäjältä sosiaalisen median uutisvirrassa tai blogien postauksissa.

Tietoisesti internetissä tekijänoikeutta rikkovat musiikin tai elokuvien jakajat ovat asia erikseen, mutta jo verkon keskivertokäyttäjien lainkuuliaisuutta sekoittavat YouTuben ja Netflixin kaltaiset palvelut sekä sosiaalisen median kenttä, esimerkiksi Facebook ja Twitter.

Omaan käyttöön netistä saa ladata sinne luvan kanssa laitettua sisältöä, mutta tilanne muuttuu, kun sisältöä ryhdytään jakamaan.

 

Facebook-sivun uutisvirtaan tulvii upeita kuvakoosteita. Tieto kuvalähteestä saattaa löytyä, mutta yksittäisistä kuvaajista ei ole tietoa. Ovatko vuoden upeimpia luontokuvia esittelevät kuvapaketit laillisia tai laittomia?

Facebook siirtää käyttöehdoissaan vastuun kuvien tekijänoikeussuojasta kuvien lataajalle. Vastuu tekijänoikeuden alaisen materiaalin julkaisemisesta on aina käyttäjällä itsellään muuallakin kuin Facebookissa.

Laki määrittää tavallisten valokuvien suojaksi 50 vuotta kuvanottohetkestä. Teoskynnyksen ylittävien valokuvien kohdalla tekijänoikeussuoja on sama kuin muillakin taideteoksilla, 70 vuotta tekijän kuolemasta. Teoskynnys ylittyy, jos kuva on riittävän itsenäinen ja omaperäinen.

Perusasia on silti netissäkin selvä.

”Ilman lupaa ei saa ottaa toisen omaa, ei fyysistä eikä henkistä omaisuutta. Se, että teos on internetissä, ei tarkoita että se olisi vapaasti käytettävissä edelleen”, sanoo vanhempi lakimies Jaana Pihkala Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksesta TTVK:sta.

Aalto-yliopiston Medialaboratoriossa tutkijana toimiva oppimispsykologi ja Opettajan tekijänoikeusoppaan toinen kirjoittaja Tarmo Toikkanen vahvistaa saman.

”Jos et jaksa lukea monta ohjetta, seuraa tätä: älä käytä mitään muiden tekemää ilman luvan kysymistä.”

Toikkanen on yksi Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen vireille panijoista. Hän on kouluttanut suomalaisia opettajia tekijänoikeusasioissa useiden vuosien ajan.

 

Tekijänoikeuslaki saa kuitenkin tavallisen käyttäjän ymmälleen siitä, mitä verkossa saa tehdä ja mitä ei.

Vuonna 1961 säädettyä lakia on paikkailtu 1970-luvun lopulta alkaen säädöksillä moneen otteeseen, viimeksi marraskuussa. Muutossäädöksiä on kertynyt jo 34 kappaletta.

Lisää muutoksia on vireillä. Lakiin valmistellaan muutospakettia, jossa ovat mukana esimerkiksi televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelut ja luvattoman verkkojakelun vastaiset toimet. Valmistelun odotetaan etenevän niin, että hallituksen esitys tulisi eduskunnan käsittelyyn jo kevättalvella.

Myös Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite on menossa eduskuntaan. Siinä on useita kohtia, jotka koskevat internetiä, joko sisällön poimimista verkosta tai sen jakamista.

Erilaiset sisältöjen jakamisen tavat laukkaavat eteenpäin kuitenkin vikkelämmin kuin lainsäätäjä ehtii kyytiin.

”Eräs tällainen vasta internetliiketoiminnan kehittymisen myötä ongelmallisuutensa paljastanut kysymys on toisen tekijänoikeuden tai lähioikeuksien alaisen aineiston hyödyntäminen linkittämällä”, sanoo tutkija Taina Pihlajarinne vuonna 2012 ilmestyneessä teoksessaan Lupa linkittää – toisen aineiston hyödyntämisen tekijänoikeudelliset rajat.

Linkityksissä perinteinen toiselle sivulle vievä tekstilinkki, jonka tarkoitus ei ole kaupallinen, on yleensä sallittu. Tämän jutun linkkityypit ovat näitä linkkejä. Niiden tarkoitus on kertoa, että kyseiseltä sivulta löytyy lisätietoa asiasta.

Silti linkitys ei ole parilla lauseella kuitattavissa. Pihlajarinne kirjoittaa siitä lähes 350 sivua, eivätkä asiantuntijatkaan ole linkkien laillisuudesta aina yhtä mieltä.

”Linkittämisestä ei ole olemassa tekijänoikeuslaissa nimenomaista säännöstä eikä siitä ole juuri oikeuskäytäntöäkään. Asia ratkeaa aina tapauskohtaisesti”, Jaana Pihkala sanoo.

Tarmo Toikkanen puolestaan näkee linkityksen tekijänoikeuden kannalta irrelevanttina.

”Aivan samoin kuin voit sanoa, että ’hae kirja hyllystä A3, ylimmältä hyllyltä’, voit antaa linkin. Toki jos linkitys toteutetaan niin että esimerkiksi linkin takana oleva kuva aukeaa toiselle verkkosivustolle, voidaan katsoa, että teos on välitetty uudelle yleisölle.”

Toikkanen muistuttaa, että linkkejä väärinkäyttämällä voi toki rikkoa muita lakeja.

”Jos rakentaa laajan aineiston, joka oleellisesti koostuu vain linkeistä muiden aineistoon ja jotenkin myy tätä kokoelmaa muille, voi mahdollisesti syyllistyä plagiointiin, vilpilliseen toimintaan tai johonkin muuhun rikkeeseen.”

 

Kuvia tai videoita jaetaan sosiaalisessa mediassa usein kevyenä hupailuna ja ilman ajatusta tekijänoikeuksista tai niiden rikkomisesta.

Facebookiin upotetut YouTuben Hitler-meemit ja Niilin hanhet -parodia ovat harmaalla alueella, vaikka Toikkanen muistuttaa, että EU-direktiivin mukaan parodia ja satiiri ovat sallittuja.

”Toisaalta pahamaineisessa Pelastakaa lapset -parodiassa tuli tuomio parodioijalle. Eli nykyisellään Suomessa kai voi parodiaa tehdä, kunhan ei ärsytä ketään. Se vähän leikkaa siivet koko oikeudelta”, Toikkanen sanoo.

Pihkala katsoo, että teoksen muuttamiseen tarvitaan lähtökohtaisesti oikeudenhaltijan lupa.

”Mikäli joku luo aikaisempaa teosta vapaasti muuttaen uuden ja itsenäisen teoksen, ei lupaa tarvita. Tällä perusteella parodia ilman lupaakin on sallittu, mikäli se ylittää teoskynnyksen. Tämä ratkaistaan viime kädessä tuomioistuimessa, mikäli alkuperäisen teoksen oikeudenhaltija katsoo oikeuksiaan loukatun.”

Pihkalan mukaan linkittäjä on aina viime kädessä vastuussa jakamansa aineiston laillisuudesta. Siksi Hitler- ja Niilin hanhet -videoihin ei ole tässä tekstissä linkkejä. Kiinnostunut löytää ne vaikkapa Google-haulla.

 

YouTube-palveluun on ladattu sekä laillista että tekijänoikeuksia rikkovaa materiaalia. Onko mitään keinoa selvittää, onko yksittäinen video laillinen tai laiton?

Pihkala sanoo, että videon kontekstista ja sen lisääjästä saa varsin hyvän kuvan laillisuudesta.

”Mikäli video on oikeudenhaltijatahon itsensä lisäämä, on se laillinen. Elokuvien ja musiikin tuotantoyhtiöillä on usein omat viralliset kanavansa.”

Toikkanen on samoilla linjoilla, mutta muistuttaa, että varmaa keinoa laillisuuden tarkistamiseen ei ole.

”Musiikkivideoiden osalta musiikkikustantajien yhteinen kanava VEVO YouTubessa on hyvä ratkaisu. Siellä videot ovat kustantajien luvalla. Noin muuten on vain käytettävä tervettä järkeä ja katsottava, vaikuttaako videon julkaisija luultavasti toimineen luvallisesti eli on tehnyt itse videon, hallinnoi sen oikeuksia tai toimii luvalla.”

Tarkemmin katsoen VEVO tarjoaa vain kolmen suuren levy-yhtiön eli Universal Music Groupin, Sony Music Entertainmentin ja EMIn musiikkivideoita.

 

Upea kuvakooste, joka pyörii Facebookissa, saattaa kaikkineen olla koottu luvatta käyttöön otetuista kuvista.

Esimerkiksi Suomen Kuvalehden bloggari Pasi Kivioja kirjoitti suomalaisen viihdepalvelun Vivas.fi:n kuvien käytöstä.

Entä Ampparit.com?

Pihkala: ”Molemmat ovat harmaalla alueella.”

Toikkanen: ”Vivas.fi–sivulla on linkit alkuperäisiin, mutta kuvaajien nimiä ei löydy, eli aika selkeä tekijänoikeusrikkomus. Ampparit.com on tekijänoikeuden kannalta mahdollisesti sallittu, koska otsikot eivät pääsääntöisesti ole teoksia.”

Pinterest?

Pihkala: ”Pinterestin käyttöehtojen mukaan käyttäjä on yksin vastuussa sivulleen valitsemistaan kuvista. Hyvin usein kuva on lisätty palveluun ilman tekijänoikeuksien haltijan suostumusta, joten varmin tapa toimia onkin välttää Pinterestin kuvien kopiointia eteenpäin.”

Toikkanen: ”Epäselvää, siksipä verkkosivustot voivat helposti estää ’pinnauksen’ niin halutessaan.”

Entä jos Googlesta poimitaan kuvia omaan blogiin tai Facebook-sivulle ja laitetaan mukaan lähde, mutta ei kysytä lupaa?

Pihkala: ”Ei sallittua, jos on epäselvää, onko kuvan oikeudenhaltija sallinut kuvan käytön. Pääsääntö on se, että oikeudenhaltijalta on kysyttävä lupa teoksen käyttöön, ellei käyttö tapahdu jonkin tekijänoikeuden rajoituksen, esimerkiksi sitaattioikeuden, nojalla.”

Toikkanen: ”Ei sallittua. Ainoa poikkeus olisi tieteellinen esitys tai arvostelu, johon saisi ottaa tekstiin liittyvän kuvan.”

 

Ammattibloggaaja Jenni Rotonen on pitänyt muotiin, sisustukseen ja visuaalisuuteen keskittyvää Pupulandia-blogia netissä kuusi ja puoli vuotta. Nykyisin Pupulandia on yksi A-lehtien Lily-portaalin seuratuimpia blogeja.

Lokakuussa Rotonen kirjoitti laajan postauksen ammattibloggaajan työpäivästä. Heti ensimmäisessä kommentissa kysyttiin, miten Rotonen hankkii luvat blogissa käytettyihin valokuviin. Pian keskustelu ryöpsähti yleisesti netin ja blogien kuvien käyttöön ja tekijänoikeuksiin. Aihe kirvoitti keskusteluun lähes 200 kommenttia.

Rotonen myönsi käyttäneensä netin yleistä tapaa: hän julkaisi kuvia myös ilman lupia. Moni muu keskustelijoista teki samoin.

”Se ei ollut tietenkään oikein, vaikka merkitsin aina kuvan lähteen tarkasti. Olen myös aina kysynyt luvan, jos se on ollut helposti kysyttävissä, esimerkiksi jos kyse on suomalaisesta kuvaajasta”, Rotonen sanoo.

Keskustelun myötä Rotonen kypsyi päätökseen julkaista vain itse ottamiaan tai takuuvarmasti luvallisia kuvia.

”Minun olisi pitänyt kauan aikaisemmin tajuta, että toimintatapoja on muutettava. Blogi oli kuitenkin lähtenyt harrastuksesta ja olin yhtä pihalla tekijänoikeusasioista kuin kaikki muutkin”, Rotonen sanoo.

Rotonen yritti etsiä selviä ohjeita. Hänen mukaansa netistä löytyi mutkikkaita sääntökokoelmia ja viittauksia tekijänoikeuslakiin, mutta ei bloggaajalle riittävän valaisevaa ohjeistusta esimerkkeineen.

Sitaattioikeudesta ja monesta muusta asiasta oli ristiriitaista tietoa.

”Lain läpikotaisin tuntevillakin tuntui olevan vaikeuksia tietää, mikä on sallittua, mikä ei. Koko aihe on laaja ja monimutkainen ja käytännöt tosi kirjavia. Mistään ei löytynyt sellaista rautalankaohjeistusta.”

Rotonen ryhtyi itse kokoamaan ohjetta ja pyrki tekemään sen yksinkertaiseksi, ettei sitä noudattamalla ainakaan tule rikkoneeksi lakia.

”Mutta ihmettelin, että minäkö tätä nyt teen. Eikö tällaisia ohjeita pitäisi olla joka paikka pullollaan”, Rotonen miettii.

Rotonen suuntasi blogiin postatut ohjeensa tietämättömille. Palaute on ollut kannustavaa, ja esimerkiksi STT-Lehtikuva lähestyi häntä päätöksen julkistuksen jälkeen.

”STT-Lehtikuva halusi tukea päätöstäni ihan konkreettisesti ja helpottaa bloggaamistani sponsoroimalla minulle blogikäyttöön rajatun määrän kuvapankkinsa kuvia”, Rotonen kirjoittaa postauksessa.

 

Vaikka perusasian – älä ota mitään toisen omaa ilman lupaa – pitäisi olla selvä, esimerkiksi valokuvien luvaton levitys verkossa kasvaa jatkuvasti.

Todelliset ongelmat ovat vasta tulossa. Ne koskevat isompia julkaisijoita kuin yksittäiset bloggarit tai Facebookin käyttäjät.

Suomen valokuvajärjestöjen keskusliiton Finnfoton toiminnanjohtaja Mikko Säteri sanoo, että liittoon tulee ammattikuvaajilta päivittäin ilmoituksia luvatta netissä leviävistä kuvista.

Tunnetuin on Matti Matikaisen Angry Birds -mekkokuva parin vuoden takaa. Sitä käytettiin luvatta eri puolilla maailmaa.

”Entisen itäblokin alueella toimii firmoja, joiden hakurobotit keräävät netistä kuvia tietyistä aihepiireistä, esimerkiksi luontokuvia, paketoivat ne ja myyvät tuhansien kuvien erinä Eurooppaan isolla rahalla. Väliä ei ole edes kuvan resoluutiolla. Pieniresoluutioisetkin kuvat käyvät nettiin”, Säteri sanoo.

Helsinkiläisen valokuvaajan ja valokuvauskalustoa vuokraavan Vuokrakamera-yrityksen omistaja Vilhelm Sjöström on yhtiökumppaneineen ratkaissut jatkuvat kuvavarkaudet omalla tavallaan.

”Olemme siirtyneet tekemään tuotekuvia, jotka ovat niin uniikkeja ja sisällöltään sopimattomia, etteivät kilpailijat varasta niitä.”

Reilu vuosi sitten valo- ja videokuvausvälineiden myyntiin keskittynyt myymäläketju käytti luvatta Sjöströmin yrityksen ottamia tuotekuvia omilla sivuillaan.

”Kuvat oli kopioitu nettisivultamme kuvittamaan ketjun myymän tuotteen poistomyynti-ilmoitusta. Ironista kyllä, kuvan väärinkäyttö tuli tietooni, kun avasin kyseisen myymäläketjun sähköpostiini lähettämän suoramainoksen”, Sjöström kertoo.

Väärinkäytön paljastuessa kuvan yhteydessä oleva tarjous oli voimassa enää viisi päivää.

Sjöströmin lakimies reagoi yhteydenottoon kolmen päivän kuluttua. Lasku jäi lähettämättä, vaikka Vuokrakameran sivuilla selkeästi kerrottu kuvien luvattoman käytön seuraukset, 1500 euroa per valokuva.

Vallitsevassa tekijänoikeutta polkevassa kulttuurissa valokuvaaja on heikoilla penätessään oikeuksiaan. Sjöström arveli, että väärinkäyttäjä olisi selvinnyt huomautuksella ja hän itse olisi maksanut perintäkulut.

”Keissi oli hyvin tyypillinen. Vain räikeimmät tapaukset päätyvät korvauksiin valokuvaajalle. Parin kuvan ’lainaaminen’, selityksenä ’koska kesätyöntekijä ei tiennyt’, ei ole oikeuslaitoksemme mukaan niitä räikeimpiä väärinkäytöksiä.”

 

Suomessa tekijänoikeuden loukkaus on juridisesti asianomistajarikos, mikä tarkoittaa, että oikeudenhaltija itse päättää, haluaako hän puuttua asiaan tai ei.

”Poliisi ei valvo tekijänoikeuden loukkauksia oma-aloitteisesti. Suurin osa tapauksista sovitaan tai hoidetaan siviilioikeudellisena riita-asiana. Vuosittain vireille laitetaan myös joitakin rikosasioita. Oikeudenloukkauksesta voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta”, Jaana Pihkala selvittää.

Ankarin Suomessa internet-piratismista langetettu rangaistus on ollut kuusi kuukautta ehdollista vankeutta.

”Siinä oli kyse erittäin laajasta ja kansainvälisesti organisoidusta, lähinnä viihdeteoksia sisältävien tiedostojen jaosta”, Pihkala kertoo.

Ulkomailla on jaettu tuomioita ja vaadittu isoja korvauksia valokuvien ja elokuvien levittämisestä.

Marraskuussa Markkinointi&Mainonta-verkkolehdessä uutisoitiin, että mediatalot Agence France-Presse ja Getty Images joutuvat maksamaan 1,2 miljoonan dollarin korvaukset Twitteristä varastetuista valokuvista, jotka paikallinen kuvaaja oli ottanut Haitin maanjäristyksen jälkeen. Alun perin asiasta kertoi uutistoimisto Reuters.

Saksassa kymmenettuhannet netin käyttäjät Die Weltin mukaan saivat varoituskirjeen tekijänoikeudenalaisen pornon katselemisesta. Aamulehti kertoi Spiegel Onlinen uutisoineen, että laskun saaneet päässevät pälkähästä. Pornon suoratoiston katseleminen netistä ei Saksan hallituksen mukaan riko maan tekijänoikeuslakia.

Helsingin Sanomat kertoi joulukuussa, että Beck-elokuvan levittämisestä verkossa tuomittiin Ruotsissa maksettavaksi mojovat korvaukset.

 

Jaana Pihkala ja Tarmo Toikkanen puhuvat lämpimästi netin avointen sisältöjen puolesta.

Creative Commons johtaa moneen hyvään sisältövarantoon”, Toikkanen vinkkaa.

Myös Pihkala kehottaa Googlen haun sijasta etsimään vapaata kuva-aineistoa netin lukemattomista avoimella lisenssillä toimivista kuvapankeista.

”Niihin oikeudenhaltijat ovat luovuttaneet kuviaan ei-kaupalliseen tai täysin vapaaseen käyttöön.”

Juttu julkaistu 28.1. klo 8.30, juttua muokattu 28.1. klo 11.57: lisätty linkki Facebookin käytäntöihin ja lause ”vastuu tekijänoikeuden alaisen materiaalin julkaisemisesta on aina käyttäjällä itsellään muuallakin kuin Facebookissa”.

Jutussa korjattu 30.1. klo 10.21 valokuvaaja Matikaisen etunimi. Hän on Matti, ei Mikko.