Tämä ei nyt ole ookoo

Taidekoulujen keski-ikäiset valkoiset hetero-oletetut opettajat yrittävät luovia opiskelijoiden traumojen ja soveliaisuusvaatimusten keskellä. Ovatko opettajien käsitykset taiteesta ja sen tekemisestä auttamattoman vanhanaikaisia?

dekolonisaatio
Teksti
Aurora Rämö
Kuvitus
Viivi Prokofjev
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mikko Viljanen ei oikein tiennyt mitä sanoa. Hän oli opettanut samaa kurssia Helsingin Taideyliopiston teatterikorkeakoulussa melkein kymmenen vuotta eikä ollut koskaan kuullut vastaavaa.

Kollegoiden kanssa oli kyllä ollut puhetta, vaikka ei Viljanen usein kahvipöydissä istunut. Hän oli jättänyt dramaturgian lehtorin tehtävän kuusi vuotta aiemmin ja veti nyt vain yhden kurssin kandiopiskelijoille kerran vuodessa.

Kollegat olivat kertoneet anekdootteja, jotka olivat kuulostaneet hurjilta ja vierailta. Nämä yksittäistapaukset heijastelivat jonkinlaista uudenlaista suhtautumistapaa.

Syksyn 2020 kurssi käsitteli näytelmäkirjailija Bertolt Brechtin sovellutuksia esittävässä taiteessa. Viljanen oli näyttänyt kolme elokuvaa, jotka olivat hänestä hyviä esimerkkejä brechtiläisestä vieraannuttamisesta.