Samuel Vauramo luo uraa maailmalla - tappajaviruksia, zombeja ja George Clooneyn hyväksyntä

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Samuli Vauramo War of the Dead -elokuvassa. Kuva Scanbox.

Samuli Vauramo näytteli ensimmäisen englanninkielisen elokuvaroolinsa kesällä 2007. Elokuva nähdään kuitenkin Suomessa vasta nyt. Marko Mäkilaakson esikoispitkänään ohjaama, Liettuassa kuvattu sotaelokuvan ja kauhufantasian sekoitus War of the Dead oli tuottajan sotkujen vuoksi hyllyllä viime syksyyn asti.

“On hienoa, että tämä tulee vihdoin ulos”, Vauramo sanoo.

Hänelle viivästys ei ole ollut sellainen painajainen kuin elokuvan ohjaajalle.

“Markon puolesta on harmittanut. On ikävää, jos ensimmäinen leffa joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Itse olen onnellisessa tilanteessa, kun olen tässä välillä päässyt tekemään monta kansainvälistä projektia.”

Vauramo, 30, on sitä nuoren polven suomalaisten näyttelijöiden kärkeä, jolle pyrkimys myös ulkomaisiin elokuviin on luonteva uraratkaisu. Viimeisimmän suomalaisen elokuvapääosansa hän teki Käskyssä neljä vuotta sitten.

Kesästä 2011 alkaen Vauramon kotipaikka on ollut Los Angeles, ja hän käyttää nyt etunimeä Samuel. Tänä vuonna hänet nähdään War of the Deadin lisäksi kahdessa uudessa kansainvälisessä tuotannossa.

Autumn Blood on itävaltalais-amerikkalainen draama, jossa Vauramo on miespääosassa. H+ taas on Hollywood-tuotantona Chilessä kuvattu televisiosarja. Sen tuottajiin lukeutuu Bryan Singer, mies elokuvien Epäillyt, X-Men ja Valkyrie takana.

War of the Dead on siitä erityinen, että pääsin ensimmäistä kertaa paitsi näyttelemään englanniksi, myös tuomaan omaa taistelulajiosaamistani elokuvaan”, Vauramo sanoo.

Hän puhuu elokuvassa erittäin hyvää englantia – parempaa kuin muut suomalaiset. Ennen War of the Deadia hän ei kuitenkaan ollut opiskellut kieltä erikseen koulun jälkeen.

“Se on ehkä geeneissä. Äitini puhuu viittä kieltä ja on koulutukseltaan tulkki.”

Kansainvälisiä projekteja

Autumn Blood kuvattiin englanniksi Itävallassa, mutta tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltojen Appalakeille. Näyttelijöistä tunnetuin, ruotsalainen Peter Stormare näyttelee pikkukaupungin pormestaria ja Vauramo hänen poikaansa. Naispääosassa, elokuvan keskeisimmässä roolissa, on australialainen Sophie Lowe.

“Se on tyyliltään Winter’s Bonen tai The Tree of Lifen maisemissa, indie-tuotanto”, Vauramo kuvailee.

“Näyttelen tuhlaajapoikaa, joka tekee ikäviä asioita ja sitten erittäin suuren virheen. Yrittäessään korjata tilannetta hän saa kaiken vain pahemmaksi.”

Toinen suuri kansainvälinen projekti on H+. Viruksen aiheuttaman maailmanlaajuisen katastrofin jälkeiseen tulevaisuuteen sijoittuvaa sarjaa on kuvattu nyt yksi kausi, ja lisää on todennäköisesti tekeillä.

H+ kuvattiin ensin webisodeiksi”, Vauramo kertoo.

Se tarkoittaa, että sarjan varsinaiseksi levitysalustaksi ajateltiin internetiä.

“Siitä tuli sen verran hyvä, että nyt muoto on kaksi tv-elokuvaa, joista leikataan myös minisarja. Projekti on ollut monessa muodossa, sillä ensin se kirjoitettiin elokuvaksi. Siihen tarina oli lopulta liian laaja.”

Yhdysvalloissa H+ nähdään syksyllä.

Clooneyn hyväksyntä

Samuli Vauramo The Americanissa. Kuva FS Film / Focus Features.


Vauramon tähän asti näkyvin kansainvälinen rooli oli palkkamurhaajana elokuvassa The American, jonka ohjasi valokuvaajanakin tunnettu Anton Corbijn. Pääosaa esitti George Clooney.

“Se oli jännä tarina. Kun menin koekuvaukseen, mulle ei kerrottu, kuka elokuvan ohjaisi tai kuka siinä näyttelee. Sanottiin vain, että se kuvataan Italiassa ja rooli on suunnilleen tämäntyyppinen.”

Samoihin aikoihin Helsingissä oli Corbijnin valokuvanäyttely.

“Pidin siitä todella paljon. Kävin katsomassa sen kahdesti. Tiesin Corbijnin myös ohjaavan ja ajattelin, että voi jos ton kanssa pääsisi joskus tekemään elokuvaa.”

“Myöhemmin agenttini soitti, että nyt ohjaaja haluaa tavata. Piti lentää Italiaan muutamaksi tunniksi, ja palata illaksi takaisin. Odottelin siellä hotellin aulassa. En tiennyt kuka tulee. Kaksimetrinen Anton Corbijn käveli aulan halki ja kohti. Olin että vitsi!”

“Corbijn sanoo, että olisit hyvä rooliin. Jos kiinnostaa niin täytyy vain odottaa, että George Clooney hyväksyy sut. Että mitä, Clooney?”

Vauramo naurahtaa.

“Tuottajien kanssa oli sitten kuulemma tappelua. Amerikkalaistuottajat halusivat rooliin tappajan näköisen korston. Anton selitti, että pointti on juuri se, että Georgen hahmo tappaa mukavan näköisen tyypin.”

Lopulta Vauramo hyväksyttiin. Kuvauksista hänellä ei ole kummempia tarinoita – se oli asiallista työtä, siinä kaikki.

“Corbijn oli nasta kaveri. Clooney myös.”

Roolit ovat askelia eteenpäin


Suomalaista mediaa seuraamalla olisi voinut ajatella Vauramon kohoavan maailmanmaineeseen nopeasti. Jo ennen The Americania lehdissämme kirjoitettiin Bunraku-elokuvasta, jossa hän näyttelee pahista.

Rooli oli lopulta melko pieni, mutta sillä ei ollut niinkään väliä. Elokuva nimittäin epäonnistui laadullisesti ja jäi vaille teatterilevitystä lähes kaikkialla maailmassa, vaikka päärooleissa olivat isot nimet Josh Hartnett, Woody Harrelson ja Demi Moore.

Ei se kuitenkaan pänninyt, Vauramo sanoo.

“Roolit ovat askelia eteenpäin. Jokainen on yksittäinen duuni.”

Isoin askel oli tietysti se, kun siirtyi Suomesta isompiin kuvioihin.

“Suomessa pääsin tietylle tasolle nopeasti. Mulla kävi hyvä onni, kun heti valmistuttuani koulusta sain Sunen roolin Tyttö sinä olet tähdessä.”

Elokuvasta tuli menestys ja Vauramolle oli oitis kysyntää. Sitä seurasivat Lieksa, Käsky ja rooli sarjassa Uutishuone.

“Kun vuonna 2009 pääsin Berliinin elokuvafestivaaleilla lupaavia eurooppalaisnäyttelijöitä esittelevään Shooting Stars -ohjelmaan, sain toki kansainvälistä nostetta, mutta kohta piti sisäistää, että aloitan nyt ihan alusta. Maailmalla olin tuntematon. Olin samassa tilanteessa kuin ekoissa pienissä Suomen rooleissani – ensimmäinen muuten oli avustajana vilahtaminen Kaurismäen Miehessä vailla menneisyyttä.”

Uusi pelikenttä merkitsi paluuta lähtöruutuun.

“Aluksi oli vaikeaa, kun tiesi itse, että paukkuja olisi isompiin juttuihin.”

The Americanissa rooli oli näkyvä, mutta Bunrakussa Vauramon osa voi mennä ohi, jos ei ole tarkkaavainen.

“Pikku hiljaa tässä pääsee eteenpäin. Joku näistä projekteista avaa taas uusia ovia.”

Universaalia tekemistä

Mitä eroja on suomalaisessa ja kansainvälisessä elokuvanteossa? Näyttelijän näkökulmasta ei monia, Vauramo sanoo.

“Suurin on se, kuinka iso sirkus pyörii kameran takana. Käskyssä oli enimmillään 30-40 henkeä. Bunrakussa oli 100-150. Mutta itse tekeminen on universaalia.”

“Isompi budjetti tietysti tarkoittaa, että yksityiskohtien hiomiseen on enemmän aikaa. Se tekee tarinan kertomisesta varmempaa.”

Suomalaisten näyttelijöiden menestystä maailmalla hankaloittaa kulttuuriero: siellä missä on glamouria, tähtien pitää usein osata olla myös vähän ylimielisiä ja puhua pehmeitä. Vaikka haluaa olla näyttelijä eikä tähti, pitää kyetä luovimaan piireissä. Vauramokin on joutunut miettimään imagoaan.

“Jo small talk on vähän vaikeaa. En jaksa jauhaa tyhjänpäiväisyyksiä. Mua kiinnostaa puhua asiasta, ja tuolla maailmalla näyttää olevan tosi paljon sitä tyhjänpäiväistä höpötystä.”

“Managerini on sanonut, että tärkeintä on olla vilpittömästi sitä, mitä on. Jotkut osaavat vilpittömästi ja luontevasti jauhaa tyhjää. Sitä ei kannata alkaa yrittää esittää, teeskentely paistaa läpi.”

“Hallitse kieli, hallitse aksentit, ole oma itsesi, ja työ puhuu puolestaan. Se oli managerini neuvo.”

Entä mitä seuraavaksi? Se on arvoitus tai sitten siitä ei saa vielä puhua. Mutta ainakin haastatteluhetkellä Vauramolla on parta.

“Siksi, että tein yhden koekuvauksen ja odottelen, että ohjaaja näkee sen. Tämäkin on kansainvälinen projekti, enempää en voi kertoa.”

Mikäli ohjaaja pitää Vauramosta ja haluaa hänet rooliin, parta pitää olla valmiina.

“Ja jos näet mut ennen kesäkuuta ilman partaa, se tarkoittaa, etten saanut sitä roolia.”