Riad Sattouf teki menestyssarjakuvan lapsuudestaan Lähi-idässä

Syyriassa vaaleaa poikaa nimiteltiin jopa juutalaiseksi, mikä oli arabimaailmassa paha solvaus.

Riad Sattouf
Teksti
Harri Römpötti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun lapsi kasvaa eri kulttuurissa kuin vanhempi, sukupolvien välinen kuilu saattaa revetä todella leveäksi. Sellaiseen kuiluun kurottaa Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi.

Sattoufin isä Abdel-Razak syntyi köyhään viljelijäperheeseen Syyriassa, lähellä Homsia. Hän ihannoi koulutusta ja lähti Sorbonnen yliopistoon. Siellä Abdel-Razak tapasi ranskalaisen Clémentinen. Riad syntyi Pariisissa vuonna 1978.

”Isä halusi kouluttaa kaikista arabeista tulevaisuuden ihmisiä. Minä olin hänen ensimmäinen tulevaisuuden arabinsa”, Sattouf kertoi kustantajansa konttorissa Pariisissa tammikuussa.

”Kaikesta huolimatta isä ei ollut demokraatti. Hän tykkäsi diktaattoreista”, hän jatkoi.

”Voisi sanoa, että isä oli fasisti. Lapsena vanhempiaan ihailee, olivatpa he millaisia tahansa. Siitä ristiriidasta halusin kertoa.”

Tulevaisuuden arabi sai tammikuussa vuoden parhaan sarjakuvan palkinnon Angoulêmen sarjakuvafestivaalilla, alan arvostetuimmassa tapahtumassa. Kirjasta tuli myös menestys. Sitä on myyty Ranskassa 200 000 kappaletta.

Tulevaisuuden arabissa Riad Sattouf kertoo lapsuudestaan, vuosista 1978–84. Abdel-Razak Sattouf vei perheensä töiden perässä Lähi-itään, ensin Muammar Gaddafin hallitsemaan Libyaan ja sitten Hafez al-Assadin Syyriaan.

”Minua muovasi kokemus, että syyrialaisille en ollut täysin syyrialainen enkä sittemmin ranskalaisille tarpeeksi ranskalainen.”

Syyriassa vaaleaa poikaa nimiteltiin jopa juutalaiseksi, mikä oli arabimaailmassa paha solvaus. ”Mutta ulkopuolisuus opetti tarkkailemaan ihmisiä.”

 

Sattouf aloitti nuorena.

”Piirsin sarjakuvia ennen kuin kävin treffeillä tytön kanssa. Sarjakuva on ensirakkauteni ja intohimoni.”

Alku tosin oli hankala. ”Yritin kovasti ja tarjosin töitäni kustantamoille. Ajattelin, että jos teen sata sarjakuvaa, joku niistä kelpaa. Suunnilleen niin siinä kävikin.”

Nyt Sattouf on julkaissut 15 sarjakuvakirjaa ja ohjannut elokuvan Les Beaux Gosses, joka sai vuonna 2009 miljoona katsojaa. Tulevaisuuden arabi on Sattoufin menestynein sarjakuva.

Erikoinen näkökulma rakentaa kirjan jännitettä. Lähi-itää katsotaan lapsen silmin. Kirjan lopussa Riad on vasta kuusivuotias.

”Ensimmäisessä osassa on vain minun muistojani. Pidän siitä, miten muistot muuttuvat ja kehittyvät. Politiikka tai historia ei ole sarjakuvani pääteemoja.”

Sarjakuvansa ensimmäisessä luonnoksessa Sattouf ei selittänyt edes Lähi-idän poliittista taustaa, mutta tajusi, että ilman sitä kaikki lukijat eivät ymmärtäisi tarinaa. Hän suunnittelee sarjasta kolmeosaista ja lupaa myöhempiin osiin enemmän tilaa vanhempiensa näkökulmille.

Pääroolissa on isän ja pojan suhde, mutta myös äiti herättää huomiota. Miten eurooppalainen nainen suostui lähtemään Lähi-itään, jossa naisia alistetaan?

”Sitä kaikki kysyvät”, Sattouf huokaisi. ”Luettuaan kirjan äiti myönsi itsekin, että sellainen hän oli, alistuvainen nainen, mikä oli silloin tavallista. Politiikka ei kiinnostanut häntä eikä silloin ollut tietoverkkoja. Kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitä Lähi-idässä tapahtui. Gaddafia pidettiin playboyna ja uudistajana.”

 

Kimmokkeen lapsuutensa muistelmiin Sattouf sai Syyrian sisällissodasta. Nyt vallasta yritetään kammeta Bashar al-Assadia, joka on Hafez al-Assadin poika. Sodan alussa Homsin kaupungissa oli vielä Sattoufin sukulaisia.

”Heidän auttamisensa Ranskaan oli vaikeaa. Maailman välinpitämättömyys Syyrian pakolaisista suututti minua. Se oli yksi syy tehdä tämä kirja.”

Tulevaisuuden arabia on verrattu usein Marjane Satrapin sarjakuvateokseen Persepolis, jossa tekijä kertoo elämästään Iranissa. Vertaus ontuu. ”Elämä, ajattelutavat ja kulttuuri ovat Iranissa ja Syyriassa kovin erilaista. Ne ovat yhtä lähellä toisiaan kuin vaikka Ruotsi ja Espanja.”