Jazzbändi ei halua museorekisteriin – Virta tekee jazzia niille, jotka eivät kuuntele jazzia

Arvio: Virran potentiaali on lähes rajaton. Sen kohdalla voidaan puhua sensaatiosta.
Musiikki 17.12.2016 16:45
Petri Silas

Virta: Hurmos. Svart Records 2016.

Turhan monen mielessä jazz lukittuu tiettyyn muotoon, pukuun tai periodiin. Kyseessä on kuitenkin elävä ja edistyksellinen musiikinlaji, jota tehdään edelleen ja toivottavasti aina oman ajan lähtökohdista ja kulloisenkin kehyksen näkemyksellä sekä välineillä.

Näin ainakin nuori ja nälkäinen Virta, jota ei museorekisteriin asettuminen kiinnosta. Nimenomaan tähän hetkeen asettuva konsepti kantaa osuvaa nimeä ja biiseihin tehtyjä videoita myöten erinomaisesti.

Toiseen levyynsä entänyt helsinkiläistrio virtaa ilmavasti muun muassa Anssi Tikanmäen ja Jarmo Saaren jalanjäljissä, tarttuvia melodioita viljellen ja korkealle kehittynyttä tyylitajua väläytellen. Omalakisen, akustisia ja sähköisiä elementtejä suvereenisti yhdistelevän bändin hengittävää ilmaisua on kuvailtu ”elokuvalliseksi postjazziksi”, mutta se on lopulta vain älyllisesti laiskaa sanahelinää. Substanssi ratkaisee, ja Virran potentiaali näyttäytyy sisällön osalta lähes rajattomana.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu