Museot elävät monenlaisten vaarojen alaisina

Kulttuuri 20.3.2009 14:46

Voiko tulipalo tuhota koko museon? Vesivahinko tärvellä kallisarvoiset kansallisaarteet, sissit hyökätä varastamaan kaikki timantit?
Entä jos ilmastonmuutos tuo mukanaan uusia, paperia ja huonekaluja suuhunsa silpovia tuholaisia, tai koko museon digitaalinen tallennusjärjestelmä kaatuu?

Museot elävät jatkuvien uhkakuvien alla. Katastrofi toisensa jälkeen on jo kurkkimassa nurkan takana, kun edellisiä vastaan on vasta keksitty suojautua. Muistissa ovat niin Porvoon tuomiokirkon tuhopoltto, Suomen kansallismuseon pohjakerroksen räjähdys Helsingissä kuin Turun linnan maalauksille tehty ilkivaltakin.

Mitä vielä voi olla tulossa?

Museologian opiskelijat ja asiantuntijat kokoontuivat maaliskuussa Jyväskylään pohtimaan, miten aarrelaitokset voivat suojautua niitä kohtaavilta katastrofeilta. Kymmenen vuotta museomestarina toimineen, ja sittemmin taidekuljetusten ja konservoinnin puolelle siirtyneen Marco Plantingin mukaan paljon pelastetaan jo ennakoinnilla, harjoittelulla ja – toimivalla maalaisjärjellä.

”Tulipalojen ja vesivahinkojen torjunnassa pätevät aivan yksinkertaiset säännöt, niitä ei aina vain tule työn tohinassa ajateltua. Akkuja ei jätetä yön yli lataukseen, kahvinkeittimeen hommataan ajastin, arvokkain ydinkokoelma sijoitetaan säilytystiloissa useampaan kuin yhteen paikkaan. Tulva-alttiit sadevesikaivot tyhjennetään syksyisin lehdistä”, Planting listaa.

Ja lista on pitkä.

Lakisääteisesti palovaroitus- ja alkusammutusasioiden täytyy olla kunnossa, ihmisten ja kiinteistöjen pelastussuunnitelmat tehtyinä. Arvokkaimman ydinkokoelman määritteleminen on sen sijaan vielä vapaaehtoista.

”Katastrofitilanteissa auttaisi kuitenkin merkittävästi tieto, mikä seinillä olevista maalauksista on tärkein, jos aikaa ei ole kuin yhden pelastamiseen. Tiedon puuttuminen voi jälkikäteen harmittaa ja paljon.”

Kaikkeen ei osata varautua

Museomestarin mukaan Suomessa ei osata varautua vielä kaikkeen tarpeelliseen. Maa on saanut olla lintukotona vailla maanjäristyksiä, tsunameja tai tulivuoria. Sen sijaan aseelliset museoryöstöt ja ilmastonmuutoksen tuomat uhkakuvat voivat olla enää ajankysymys täälläkin.

Aseellisia museoryöstöjä on jo ollut Norjassa ja Ruotsissa. Suomessakin tulisi varautua myös kaikista pahimpiin uhkiin, vaikka asiat etenkin suurimmissa museoissa ovatkin Plantingin mukaan jo kunnossa.

Ilmastonmuutoksen on ennustettu lisäävän rankkasateita, tulvia ja tuhohyönteisiä. Kaduilla lainehtiva vesi voi tunkeutua kellareihin ja arkistoihin, mutta ötököiden suhteen Planting kuitenkin toppuuttelisi.

”Ehkä jotkut puunsyöjäötökät voivat olla jonkinlainen uhka ulkomuseoille, mutta valtaosa museoista on sisätiloissa. Siellä ötököiltä pystytään suojautumaan. Ovet ja ikkunat vain kiinni, suodattimet ilmanvaihtokanaviin ja heti ensimmäisen munan, kuoren tai toukan löydyttyä selvitys siitä, mikä ötökkä se on”, Planting selvittää.

Teksti SK:n toimitus ja Helinä Huutanen / STT

Suuri tuhoja

Kesällä 2002 valtavat tulvat valtasivat Keski-Euroopan kadut. Tshekin pääkaupungissa Prahassa monet rakennukset ja museot kärsivät mittavat vahingot. Osa museoista tuhoutui kokonaan.

Saksan Kölnissä romahti maaliskuun alussa kokonainen arkistorakennus. Kaksi ihmistä kuoli ja vanhimmillaan yli tuhat vuotta vanhat, paavien ja keisarien aikaiset arkistot tuhoutuivat.

Aseistautuneet ryöstäjät varastivat Edvard Munchin kuuluisat maalaukset Huudon ja Madonnan Oslon taidemuseosta elokuussa 2004 keskellä päivää. Taulut onnistuttiin saamaan takaisin vuonna 2006.

Tampereen teknillisen museon palo nieli kitaansa yli 24000 esinettä vuonna 1989.

Tammikuussa 2006 Suomen kansallismuseon pohjakerroksen siivouskomerossa tapahtui maakaasuräjähdys. Räjähdys rikkoi näyttelyhuoneen vitriinejä. Esinevahingot jäivät vähäisiksi.

Lokakuussa 2008 Turun linnassa vaurioitettiin yhtätoista taulua pistelemällä niihin peukalonpäänkokoisia reikiä tai painaumia.