Erityisen perheen päiväkirja

Lilja on dokumentti kehitysvammaisen lapsen arjesta. Se valittiin vuoden valokuvataidekirjaksi.

valokuva 15.05.2020 06:00
Tero Miettinen
Johannes Romppasen valokuvahanke alkoi Instagramissa.
Johannes Romppasen valokuvahanke alkoi Instagramissa. © Johannes Romppanen

Kun Romppasten perheeseen syntyi joulukuussa 2013 kolmas lapsi, olivat tunnelmat ankeat. Vauva joutui tehohoitoon, ja vanhemmat valmistautuivat jo pahimpaan. Kolmen päivän epätietoisuus vaihtui kuitenkin iloon: Lilja jäisi henkiin. Samalla todettu hapenpuutteesta johtuva vaikea liikuntavamma oli sen rinnalla toissijaista. Päällimmäiseksi nousi kiitollisuus elämästä.

”Liljan kehitysvamma diagnosoitiin kolmevuotiaana”, Johannes Romppanen (s. 1982) kertoo. ”Ensimmäiset vuodet olivat raskaita, koska arkeamme hallitsi sairaalassa vietetty aika. Hänellä todettiin myös epilepsia, ja erilaisia infektioita oli runsaasti.”

Romppanen jakoi kännykällä ottamiaan kuvia perheen elämästä Instagramissa. Aluksi se oli keino omien tunteiden käsittelyyn, vaikeuksien ja ilojen jakamiseen. Kuvat innostivat muitakin avaamaan kokemuksiaan erityislapsen vanhempana. Kertyneitä kuvia alkoi vähitellen katsella uusin silmin, taiteellisena dokumentaationa, Romppanen muistelee.

Valinnat
esseitä

levytärpit

Vanhat instrumentit piristävät Brahmsin klassikoita.

romaani

Rachel Cuskin trilogian päätösosassa kertomus paljastuu illuusioksi.

romaani

Philip Teirin Neitsytpolku on taidollisesti varmalla pohjalla.

elämäkerta

Dome Karukoski osaa myös epäonnistua.

Sisältö