Loomis Dean/The LIFE Picture Collection/Getty Images
Albert Camus tupakoi kustantamonsa parvekkeella uudenvuodenpäivänä 1955.

Pandemian tarina

Albert Camus’n klassikkoteos Rutto on kokenut korona-aikana uuden tulemisen eri puolilla maailmaa.

Kirjat 26.03.2021 06:00
Teksti SILJA LANAS CAVADA

Rutto riehuu Oranissa Algeriassa. Kaupunki eristetään, yhteys ulkomaailmaan katkeaa.

Tappava kulkutauti ilmestyy kuin tyhjästä, mutta tuomio on armoton. Rutto ja eristys tekevät kaupunkilaisista maanpakolaisia, vankeja omassa maassaan. Näin algerialais-ranskalainen Albert Camus kuvaa klassikkoromaanissaan Rutto.

”Kysymys oli todella juuri maanpakolaisuuden tunteesta, joka ilmeni alituisena tyhjyyden vaikutelmana, tiettynä tunnetilana, muistin polttamina pistoina, järjettömänä haluna palata menneeseen tai päinvastoin kiirehtiä ajan kulua.”

Kaupungissa julistetaan poikkeusaika ja karanteenit otetaan käyttöön. Sosiaalinen eristäytyminen saa väkivaltaisia muotoja: ihmisiä erotetaan läheisistään. Viranomaiset vitkuttelevat. Maskit loppuvat kesken. Epäluulo naapureita kohtaan kasvaa, sillä kuka tahansa voi tartuttaa tappavan taudin. Vastalääke viipyy viipymistään. Lääkärit ja hoitohenkilökunta alkavat uupua.

Sisältö