Varkaiden paratiisi
René Nyberg ja Anders Åslund ruotivat asiantuntevasti Putinin valtajärjestelmää.
Venäjän historian, yhteiskunnan ja kulttuurin tuntemus loistaa joka sivulla René Nybergin kirjassa Patriarkkoja ja oligarkkeja.
Suurlähettiläskausina Nybergin puheita leimasi tietty varovaisuus, mutta nyt eläkeläisenä hän on vapaampi kertomaan kokemuksistaan. Hän peilaa Venäjän kehitystä ortodoksikirkon johtajien ja rikkaiden oligarkkien kautta. Ajatus kulkee kirkkaana, kirja on selvästi painavampi kuin tämäntapaiset muistelmat yleensä.
Venäjällä oli valpas media ja toimiva kansalaisyhteiskunta Nybergin aloittaessa Moskovassa vuonna 2000. Uusi lähettiläs ryhtyi ensi töikseen rakentamaan yhteyksiä talouselämää hallinneisiin suurliikemiehiin, Roman Abramovitšiin, Aleksei Mordašoviin, Oleg Deripaskaan ja Mihail Hodorkovskiin.
Vastavalittu presidentti Vladimir Putin pani kuitenkin oligarkit nopeasti kuriin. Heidän tilalleen on noussut uusi lojaali miljardööriluokka, joka koostuu pääosin Putinin vanhoista kavereista. Presidentti on myöntänyt heille oikeuden haalia omaisuuksia valtion kustannuksella.
Poliittinen valta keskittyy Venäjällä presidentinhallintoon ja Putinin johtamaan turvallisuusneuvostoon. Nybergin mukaan kyseessä ei ole diktatuuri, vaan omalaatuinen autoritaarinen valtio, joka muistuttaa historiallisesti vanhaa patrimoniaalista järjestelmää. Hallitsija on luovuttanut omaisuuksien hallintaoikeuden suosikeilleen mutta voi halutessaan peruuttaa sen.
Ruotsalaistutkija Anders Åslund käsittelee uudessa kirjassaan samoja teemoja vähintään yhtä kovalla asiantuntemuksella. Venäjän taloutta perestroikan ajoista lähtien tutkinut Åslund työskentelee nykyisin vanhempana tutkijana Atlantic Councilissa Washingtonissa.
Åslundin teos Russia’s Crony Capitalism (”Venäjän kaverikapitalismi”) on perusteellinen sukellus valtajärjestelmään, jota hän nimittää autoritaariseksi kleptokratiaksi, varkaiden vallaksi. Se nojaa Venäjän perinteeseen ja nationalismiin, mutta ylläpitävä voima on henkilökohtaisten rikkauksien tavoittelu.
Åslundin mukaan Putinin ”vallan vertikaalin” sisäpiirin muodostavat hänen vanhat kaverinsa Pietarin KGB:stä. He hallitsevat Venäjän turvallisuuspalveluja ja oikeuslaitosta.
Seuraavan ringin muodostavat valtionyhtiöiden johtajat. Kolmantena tulevat presidentin muut vanhat ystävät, joiden perustamat yritykset ovat tehtailleet satumaisia voittoja valtion kustannuksella. Finanssioperaatiot on toteutettu Juri Kovaltšukin johtaman Bank Rossijan kautta. Tärkein vaurauden lähde on kaasujätti Gazprom, jota Kreml käyttää myös geopolitiikan välineenä.
Ylläpitävä voima on henkilökohtaisten rikkauksien tavoittelu.
Länsimaat ovat asettaneet Putinin lähipiirille pakotteita Krimin valloituksen vuoksi. Boris Rotenberg ja Gennadi Timtšenko ovat säästyneet EU:n rankaisutoimilta, koska he ovat Suomen kansalaisia.
Putinin kaverikapitalismin kiinnostavin piirre on se, että valtaosa varallisuudesta on piilotettu veroparatiisien kautta Yhdysvaltoihin ja Britanniaan, vaikka presidentti käy kylmää sotaa länsimaita vastaan.
Åslundin mukaan Venäjän hallinto on kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Putin loi suhteet niin sanottuun Tambovin mafiaan jo 1990-luvun alussa Pietarin apulaispormestarina. Liiketoimet ulottuivat tuolloin Suomen Turkuun.
Järjestelmä on tehnyt Putinista superrikkaan. Åslund arvioi, että hänen varallisuutensa arvo veroparatiiseissa nousee 100–160 miljardiin dollariin.