Tarjolla olisi loistavaa kirjallisuutta – mutta lukijat eivät sitä löydä
Tietokirjoja myydään entistä vähemmän. ”Syytä hymyyn ei ole”, sanoo Suomen kustannusyhdistyksen johtaja.
Tietokirjoja julkaistiin viime vuonna 1 617 eli noin sata vähemmän kuin vuonna 2006. Viidessä vuodessa euromääräinen myynti on pudonnut noin viidenneksen. Vuonna 2013 kirjamyynnistä kertyi euroja 72 miljoonaa.
Suunta on ollut kauan laskeva. Tänä vuonna syyskuun lopussa suurimmissa kirjakauppaketjuissa tietokirjojen myynti oli reilut 8 prosenttia pakkasella.
Tieto- ja tiedekirjallisuutta julkaisevan Gaudeamuksen tukala asema on herättänyt sivistysväestössä viime aikoina syvää huolta. Nyt kustantamo on saanut yt-neuvottelut päätökseen. Yksi kustannustoimittaja saa lähteä ja toimintaa supistetaan. Taloudelliset vaikeudet ovat koetelleet Gaudeamusta pitkään – toiminta on ollut jo 10 vuotta tappiollista.
Mutta helppoa ei siis ole muillakaan.
Suomen kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho sanoo, että laskevat luvut eivät koettele kaikkea tietokirjallisuutta. Must have -teokset – kuten vaikkapa juridiset ja lääketieteelliset kirjat – eivät ole niin suhdanneherkkiä.
”Ne ovat ammattilaisten työkaluja, kuten puuseppien vasarat ja naulat. Elämäkerrat myyvät myös hyvin, jonain vuonna taas keittokirjat.”
”Syytä hymyyn ei kuitenkaan ole, kokonaisuutena myynti on hitaasti laskenut. Mutta kun vertaa muihin medioihin, jotka etenevät syöksykierteellä, täytyy tähänkin olla tyytyväinen”, Laiho huokaisee.
Suomessa myydyt kirjat voisi karkeasti eritellä kolmeen yhtä suureen koriin. Ensimmäisessä ovat oppikirjat, toisessa tietokirjat ja kolmannessa kaunokirjat eri muotoineen.
Toisaalta oppikirjatkin ovat luonteeltaan puhtaita tietokirjoja. On arvioitu, että 80 prosenttia suomalaisesta kirjallisuudesta on tietokirjallisuutta. Islannin jälkeen Suomessa julkaistaan asukasta kohden eniten kirjoja maailmassa. Niistä valtaosa on tietokirjoja.
Tietokirjoja ostetaan siis entistä vähemmän. Eivätkö ihmiset ole enää tiedosta kiinnostuneita?
”Niin tieto- kuin kaunokirjallisuuskin ovat samalla areenalla kamppailemassa siitä, mitä ihmiset haluavat vapaa-ajallaan tehdä”, Laiho sanoo.
”Tietokirjat perustuvat kykyyn pysähtyä lukemaan ja ottaa selvää asioista. Maailma ei ole menossa siihen, että lukija voi ottaa haltuunsa 30 sekunnissa lukea vaikkapa Italian poliittisen historian. Sen takia tietokirja menestyy myös tulevaisuudessa.”
Kaikkien Finlandia-palkintojen raadeissa istuva Laiho vakuuttaa, että ongelma ei ole myöskään tietokirjallisuuden laadussa.
”Tarjolla on loistavaa kirjallisuutta. Kustantajien ja kirjakauppiaiden pitää vain katsoa peiliin, miten lukijat saadaan löytämään nämä teokset.”
Tyypillinen kaunokirjan ostaja Suomessa on Laihon mukaan koulutettu, kaupungissa asuva 40–55-vuotias nainen. Tietokirjojen puolella profiili on samankaltainen, mutta miesten osuus kasvaa ja he ovat lähes tasavertainen ryhmä naisten kanssa.
”Miehillä on taipumusta painottua enemmän tietoon.”
Tietokirjat ovat saaneet vahvaa nostetta erilaisista kirjakilpailuista, kuten vaikkapa Tieto-Finlandiasta ja Kanava-palkinnosta. Tietokirjapalkinnolla on vaikutusta myyntiin, tosin eri tavalla kuin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla.
”Jos korinpunonta-kirja voittaa kilpailun, se ei vaikuta kuin niihin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita korinpunonnasta. Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja on taas varma joululahja kenelle tahansa.”
Tietokirjallisuudessa pääsy voittajaehdokkaiden joukkoon on myynnin kannalta tärkeämpää.
”Voitto itsessään ei tuo myyntiin enää huumaavaa ponnahdusta”, Laiho sanoo. ”Kirjojen aluskasvillisuudessa käydään taistelua kuin viidakossa ikään. Kilpailut ovat yksi keino päästä sieltä päivänvaloon.”
Suomen Kuvalehti valitsi vuoden kiinnostavimmat kirjat – mukana myös tietokirjoja.